Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Se jatkui sittenkin

Nyt kun Rouvaseloa on nukkunut Ruususen unta jo lähes vuoden voi kai jo ilmoittaa, että olen jatkanut blogin kirjoittelua osoitteessa loveandfairyfloss.blogspot.fi. Jutut ovat edelleen huonoja, kuvat luokattomia ja aiheet tylsiä (heh heh).

lauantai 10. tammikuuta 2015

Blogi jäähyväiset

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. On tullut aika laittaa Rouvaseloa pakettiin ja keskittyä muuhun. Kotimme nurkat on kuvattu jo moneen kertaan ja ajoittain on ollut sellainen väkisin yrittämisen meininki. Ehkä joskus jatkan blogin pitämistä, kun intoa taas riittää.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Vuosi 2014 piti sisällään uusia haasteita, odotusta isolla hoolla, yöheräilyjä, iloa, menettämisen pelkoa, ahdistusta, väsymystä, onnellisuushuuruja, voimattumuutta kohtalon oikkujen edessä, kaamosdepistä, myötäelämistä ja pohjatonta surua läheisten puolesta.. Aika tavanomainen vuosi siis. Paitsi, että perheemme kasvoi yhdellä muuttuen lopullisesti minun ja sinun perheestä meidän perheeksi.

Tammikuussa voitiin jo paksusti, sillä raskaus oli edennyt puoleen väliin. Vuosi vaihtui hillitysti kotona ja ainoat säihkeet näin pullon kyljestä. Ajattelin säästää rakkaalta ystävältäni saadun pullon seuraavaan vuodenvaihteeseen. Tammikuussa kokoonnuttiin myös jo lapsuusajalta ystäviksi muodostuneiden ihanuuksien kanssa juhlistamaan yhden heistä syntymäpäiviä ravintola Nuevoon. Ruoka oli hyvää ja seura mitä mahtavin. Loppukuusta juhlittiin vielä Tokan ja Vikan synttäreitä perheen ja kummien kesken. 



 Helmikuu sujui remontoiden. Ehdin jo kyllästyä kertaalleen valmistuneeseen lastenhuoneeseen ja halusin sittenkin täysin valkoiset seinät. No, ei ollut kyllä nappivalinta sekään, mutta ehkä tässä nyt muutaman päivän sisään lastenhuone kokee jälleen muodonmuutoksen. Ilmeisen kiireinen kuukausi, kun kuvia ei ollut jäänyt talteen juuri tämän enempää.

Eka ja Vika maalaushommissa lastenhuoneessa.
Maaliskuussa vointi taisi olla jo aika kehno. Keskityin lähinnä sisustamiseen, kevyeeseen siivoamiseen ja valokuvaamiseen. Ensimmäiset helteet hellivät meitä kuun lopussa ja näemmä pojat tarkenivat jo pelailla takaterassilla ilman ulkotakkeja.


  Huhtikuussa nautittiin ihanista kevään juhlista; pääsiäisestä ja Vapusta. Pääsiäistä juhlistettiin ensin lasten kanssa kotoisasti american-teemalla. Tarjolla oli hampurilaisia, ranskalaisia ja donitsejä. Just perinteinen pääsiäislounas. Huhtikuussa aloimme jo henkisesti valmistua tulevaan synnytykseen; Vika syntyi aikoinaan ennenaikaisena, joten itsestään selvää tuolloin oli tietenkin, että myös vauva tulee toimimaan samoin. Otimme huhtikuussa kaikesta kahdenkeskisestä ajasta ilon irti. Kolusimme läpi kaikki suosikkiravintolamme ja teimme tuttavuutta myös Taivaanrannan ja Villisian kanssa. Mahtavat ruuat kyllä kahdessa jälkimmäisessä, vaikkakin hyvin erityylisiä genrejä edustavatkin.








Toukokuussa tuli jälleen helleaalto (tai ainakin tosi lämmintä) ja lapset taisivat jo tuolloin kastaa talviturkkinsa läheisellä rannalla. Kuten kuvasta näkyy, niin odotus oli jo pitkällä ja oikeastaan koko kuukauden elimme vaan pelkästään lähtölaukaista odottaen. Pinna alkoi hiljalleen kuun loppua kohden kiristyä koko perheen iloksi.


Kesäkuun alussa se sitten syntyi vaatimattomasti neljä ikuisuutta lasketun ajan yli. Oltiin varattu hyvissä ajoin keväällä rentouttava päivämatka Tallinnaan. Matkaa varatessa olimme varmoja, että vauva syntyisi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa (kuten isoveljensäkin) ja meillä olisi matkassa mukana jo hieman isompi vauva. Toisin kävi. Hyvin kuitenkin sujui matka pariviikkoisenkin kanssa. Passikuvan ottaminen vaati kyllä iskältä aika suurta panostusta, kun vauva otti ensimmäisten kolmen elinkuukautensa ainoat kunnon päiväunet tietty just valokuvaamossa. 

 Aika paljon meidän vauva tykkäsi itkemisestä ja hytkyttelystä. Parhaimmat unet sai joko auton kyydissä tai ruohonleikkuria kuunnellen. Olisimme varmaan voineet osallistua johonkin himoruohonleikkaajien kisaan, jos sellaista vaan olisi jossain järjestetty.

  

Heinäkuu vietettiin reissaten ympäri Suomea. Vauvan kanssa se ei todellakaan ollut ongelma, vaan ehkä jopa välttämättömyys. Heinäkuun aikana näimme rakkaita siskojani ja siskoni tyttöjä, kiersimme huvipuistoissa, kävimme Tuurissa (olisi voinut kyllä jättää väliinkin, mutta lapset tykkäsivät ilmaisesta Miljoonativolista), tutustuimme museoihin. Kesä, joka kaikesta ihanuudesta huolimatta jäi kuitenkin muistiin vähän surullisena.


 Elokuussa alkoi perheen isoilla pojilla koulu ja elämä palautui uomiinsa. Sen verran Herkun kanssa irroteltiin, että käytiin Syystober-tapahtumassa syömässä ja juomassa hyvin sekä viettämässä aikaa ihanien ystävien kesken. Kotirintamalla aloin kesän jäljiltä jälleen innostua sisustushommista talon sisällä, kun taas Herkku keskittyi nikkaroimaan talon ulkona. Kauan odotettu ja sittemmin hyväksi havaittu veranta valmistui vihdoinkin.

Syyskuussa vauvan päiväitkut alkoivat helpottaa ja koin pitkällisen odotuksen jälkeen saaneeni (ihanan) itseni takaisin. Jaksoin jälleen olla kiinnostunut myös kodin ulkopuolisista asioista ja muutama edustustehtäväkin ilmaantui. Verannan valmistuttua päätettiin samalla remontti-innolla jatkaa vielä olohuoneen viimeistelyä; lattia ja takka maalattiin valkoisiksi. Kotimme alkaa vihdoin näyttää meiltä.


 Lokakuussa järjestin Herkulle yllätysreissun Porvooseen ja Haikon kartanoon. Olikin muuten paljon helpommin sanottu kuin tehty. Lähes kaikki yksityiskohdat joko menivät tai uhkasivat mennä pieleen, mutta lopulta vietimme rentouttavan miniloman hienossa kartanomiljöössä. Lokakuu ehkä noin yleisesti on vuoden parhaimpia, koska silloin saa luvan kanssa virittäytyä Halloween-tunnelmiin.


 Marraskuussa annoin itselleni luvan alkaa nauttia jo joulusta. Jouluteema alkoi verannalta ja hiipi hiljalleen sisään saakka. Marraskuu sujui movemberin merkeissä ja ihan kuin meillä olisi asunut joku vieras mies, kun oma Herkku näytti jotenkin vähän kummalliselta.


Joulukuussa kokoonnoimme siskojeni kanssa vanhempieni luokse juhlistamaan Itsenäisyyspäivää, joka sujuikin perinteisissä merkeissä. Joulunodotus ja -koristeet olivat täysillä päällä jo joulukuun alusta. Tänä vuonna vietimme pitkästä aikaa koko perhe joulun yhdessä ja samalla se oli myöskin vauvan ensimmäinen joulu. 


 Tasan vuosi sitten ajattelin, että tuleva vuosi olisi elämäni onnellisin ja ihmeellisin, mutta nyt olen melko varma, että vuosi 2015 tulee olemaan sitä vielä enemmän. Hyvää uutta vuotta!















perjantai 26. joulukuuta 2014

Joulu 2014

Vietimme ihanan perhejoulun siskoni luona Naantalissa. Olimme Herkun kanssa muutama vuosi sitten tehneet periaatepäätöksen, että viettäisimme kaikki joulut kotona; Ydinperheissäkin voi olla vaikea revetä moneen paikkaan, saati sitten uusperheissä. Emme halunneet myöskään, että kukaan lapsistamme tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Kaikki periaatteet on kuitenkin tehty rikottaviksi ja loppujen lopuksi viihdyimme kaikki mainiosti.




 Isosiskoni tytöistä toinen soittaa viulua ja toinen harrastaa balettia. Pikkusiskoni oli löytänyt heille aivan uskomattoman ihanat joulukuusenkoristeet Tallinnasta.


 Jouluaattona kävimme kuulemassa Naantalissa joulurauhanjulistuksen, jonka jälkeen söimme perinteisen jouluruuan. Joulupukki kävi illansuussa ja ilmeisesti oltiin kaikki oltu melko kilttejä, kun lahjoja tuli tänäkin vuonna ihan runsaasti. Paluumatkalla oli vaikea mahtua autoon kaikkien lelujen kanssa.



 Laitan joulumenun ylös vielä tännekin. Luultavasti ruokalajit mukailevat monen muunkin suomalaisperheen joulupöytään. Menumme oli kuitenkin todella onnistunut, joten ensi jouluna voin täältä varmistaa, että samat herkut löytyvät pöydästä ensi jouluna myös.

JOULUMENU 2014           

Alkuruoka
Graavilohi
Kylmäsavulohi
Lohikatkarapuhyytelö
Silli
Mäti ja smetana
Lihahyytelö
Patee + Karpalokastike
Liharulla
Kalkkuna leikkele
Kananmunia
Lihapullia
Rosolli+vaahto
Perunat
Saaristolaisleipää
Karjalanpiirakoita 

Pääruoka
Perunalaatikko
Porkkanalaatikko
Lanttulaatikko
Joulukinkku+Konjakkisinappi 


Jälkiruoka
Crème Brûlée
Karpalo Parfee

Kahvi, Glögi, Tee + konjakki/likööri
Joulupulla
Pikkuleipiä
Joulutorttuja

Viinejä


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Makeaa joulua!

Hyvää joulua kaikille! Tämän vuoden piparitalo odottaa jo tuhoajiaan..

tiistai 23. joulukuuta 2014

Ekologinen (ja ekonominen?) joululahja

Lahjojen ostamisen sijaan olemme jo monena vuonna tehneet sukulaisille ja ystäville herkkukorit tai vastaavat. Tänä vuonna päädyimme pieniin lahjakasseihin, joiden sisällä on pientä jouluun liittyvää. En koskaan ole ollut kovin innostunut turhanpäiväisen tavaran omistamisesta tai lahjoittamisesta muille. Kaikilla on jo kaikkea, joten olen panostanut hankkimaan joulumuistoksi jotain sellaista, mille oikeasti on tarvetta varmaan jokaisessa kodissa.

Aiempina vuosina olen leiponut, mutta tänä vuonna voimat saati aika eivät ole siihen riittäneet, joten lahjakassit hankittiin sisältöineen kaupasta.

Lapsille hyödynsin uusimmasta Talo&Koti -lehdestä lainattua ideaa, jota tuunasin hieman: pieneen Minigrip-pussiin kolme ruokalusikallista kaakaojauhetta ja piparminttuinen karkkikeppi. Pussin kylkeen sopiva teksti, jossa kehoitetaan lisäämään pussin sisältö maidon sekaan. Valmista minttukaakaota nautittavaksi, tadaa!

Aikuisille vastaavanlainen pussi, jossa oli glögin maustamiseen tarpeet; rusinoita manteleita ja kanelitanko. Lisäksi laitoin pussiin joulun kestosuosikkia, suklaata, kauniit palasaippuat, jouluteetä ja servettejä. Kaikki pussin "osaset" tulevat käyttöön, eikä mitään tarvitse jättää nurkkiin pyörimään. Halutessaan pussiin voisi laittaa jonkun "kestomuiston" esimerkiksi joulukuusenkoristeen, jolle olisi myös oikeasti käyttöä vuodesta toiseen. Siältöä valitessa vain oma mielikuvitus on rajana.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulutunnelmia vielä..


 Kaipasin olohuoneeseen jo yhteneväisempää värimaailmaa värikkäänn sijaan ja uskalsin ottaa vanhat räsymatot pois lattioilta. Alunperin laitoinkin ne pelkästään suojaamaan lattiaa kolhuilta. Aluksi valkoinen lattia ja harmaat seinät tuntuivat jotenkin kylmiltä, joten siksikin halusin hieman väriä olohuoneeseen. Nyt silmä on ilmeisesti tuohon kylmyyteen tottunut, kun värit alkoivat tuntua jotenkin levottomilta.


Keittiön ilme muuttui tuolien uusimisen jälkeen ihan huomattavasti kivemmaksi. Ikean kulunut vahakangas tosin vetelee viimeisiään, mutta en halunnut mäntyistä pirttipöytää ainakaan jouluksi esiin. Meillä ei myöskään minkäälaista kankaista liinaa voi kuvitellakaan pidettäväksi pöydällä. Se on ihan samantie maitoroiskeissa ja muovailuvahassa. Hankintalistalla on edelleen korkeakiiltovalkoinen pöytä.


Suosin aiemmin keittiön ikkunoissa peruskappoja, kunnes jotenkin sain visuaalisen ahaa-elämyksen ja näin sieluni silmin keittiön ikkunoissa puolipitkät pitsiverhot. Tuo kuvassa näkyvä verho on oikeasti kappa, joka on nyt käännetty sivuverhoksi. Leveämmässä ikkunassa on anopilta saatu pitsiliina ja voin kyllä sanoa, että toimii. Kokonaiskuvaa en nyt keittiöstä saanut, kun on koko ajan niin pimeää, että kuvaamisesta ei meinaa tulla mitään. Siistiä olisi kyllä ollut, että sen puolesta voisi huoletta kuvata..