Joulupuu on jo rakennettu

 Saattaapi olla, että pikkuisen ajoissa oltiin tämän joulukuusitouhun kanssa, mutta voin selittää. Ensinnäkin kaikki kivat juhlapyhät ovat ohi tosi nopeasti ja parasta on yleensä juuri se odotus. Kaikki lapsemme viettävät tämänkin joulun toisissa kodeissaan, joten meidän täytyy ottaa ilo irti tästä joulua edeltävästä ajasta. Olkoon se siis oikein pitkä. Tiedänkin jo kyllä itseni tuntien kuinka tämä tulee päättymään; luultavasti viimeistään jouluviikolla olen niin täynnä koko joulua, että heitän kaikki jouluiset koristeet pois ja alan odottaa vappua.

Vikan kanssa innostuttiin yhtenä päivänä keräämään pihalta sammalta adventtikynttelikköön. Jäkälää meidän kyllä piti kerätä, mutta voi se tunnistushomma on niin vaikeaa ja ärsyttävää, joten ajattelin lopulta, että otetaan nyt jotain, ettei tavitse ruohoa ja puoliksi maatuneita lehtiä laittaa kynttelikköön. Nuo kävyt on kyllä aika syksyisiä, mutta ne olivat viettäneet automme takarontissa noin kaksi vuotta, niin oli jo aika ottaa ne käyttöön.

Melkein tekisi mieli toivottaa hyvää joulua kaikille, mutta ehkä se menisi jo liian pitkälle, joten toivotan vaan hyvää harmaata, marraskuista päivää kaikille! Minä lähden nyt tekemään piparkakkutaloa Tytön ja Vikan kanssa.

Pukeutumisnurkka..

..on kyllä pahinta liioittelua, mitä tässä blogissa on ikinä tapahtunut. Makuuhuoneesta kuitenkin lähti TV-vastaanotin (ystäväni käyttämä hauska nimitys telkkarista, heh heh) veke, koska totesin, että emme sitä kauheasti käytä ja lisäksi se näytti rumalta.

Mustien lipastojen päälliset huusivat tyhjyyttään, enkä keksinyt niille muuta täytettä kuin korkokengät ja korut

Korkkarit ovat muutenkin niin nättejä, että niitä on turha hautoa kaapeissa. Korujakin tulee enemmän käytettynä, kun ne ovat helposti saatavilla. Tuo kerrosvati on pyöri nurkissa jo silloin, kun itse olen tähän taloon muuttanut. Sille ei arkikäytössä ole löytynyt käyttötarkoitusta, eikä se mahdu enää uudistettuihin keittiökaappeihimme, joten siitä tuli nyt koruteline. Sitten kun seuraavan kerran meillä juhlitaan, heitän korvavaikkuiset korvikset laatikkoon ja asettelen muffinsit tilalle.

Ikkunanpoka ei oikein enää tahdo löytää paikkaansa, josko se nyt sitä ikinä muutenkaan teki. Nyt se kuitenkin päätyi kyljelleen hyllyn päälle sillä seurauksella, että tekstit täytyy lukea pää kallellaan. No, jos sitä vaikka joku kerta tuunailisi taas ehommaksi.

Tilkkutäkit

Meillähän tuppaa kaikenlaiset projektit venähtämään, joten ajattelin esitellä jälleen yhden. Vikan ollessa vauva aloin tekemään hänen sänkyynsä tilkuista päiväpeittoa. Vika täyttää tammikuussa neljä vuotta, joten sellainen kolme ja puoli vuotta tähän ompeluprojektiin on vierähtänyt. Alunperin ompelin yhteen suunnilleen neljä tilkkua ja totesin homman olevan työlästä puuhaa ja jatkavani seuraavana päivänä. Vika ehti siirtyä jo pinnasängystä isompien poikien sänkyyn ja ajatuksen tasolla päiväpeittoprojekti suureni kooltaan ja laajeni Tytönkin sänkyyn. Jakoivathan nuo pikku taaperot yhteisen huoneen ja mikäs olisikaan sen söpömpää kuin vaalenasinisävyinen tilkkupeitto ja vaaleanpunasävyinen tilkkupeitto.

No, nyt ne ovat valmiit

Ja ihana tuo pehmolelujen määrä noissa sänkyissä. Äiti tykkää tosi paljon, erityisesti aamuisin sänkyjä pedatessa on kiva viettää tunti asetellen Selma, Jenni, Iida, Aada, Pekka, Jussi, Aapeli, Omppu, Nökö, Kai, Tonttu, Nalle, Hauva ja ketä meitä nyt oli paikoilleen.

Parasta tässä projektissa oli se, kun tuossa pari päivää peittojen valmistumisen jälkeen totesin, että Tyttö ja Vika ovat jo riittävän isoja siirtyäkseen kerrossänkyyn. Päiväpeitot taitavat nimittäin olla hitusen liian pienet täyskokoisiin kerrossänkyihin eli hukkaan meni tämäkin ponnistelu. Tosin vielä olen kahden vaiheilla hankitaankin meille Unipuu vai Roope-Riikka ja tuon jälkimmäisen kanssa saattaa peitotkin ainakin alkuun mennä.