Monien muiden äitien tavoin, itselläni on päähänpinttymä lasten synttäreistä: "Mitä enemmän näkee vaivaa lasten synttäritarjottavien eteen, sitä parempi äiti".Juuri tämän ideologian vuoksi meillä perinteisesti lasten synttärijuhlien aatto on kärsimystä, painajaista, raivokohtauksia, hermoromahduksia ja kaikkea muuta samaan kategoriaan kuuluvaa ja kaiken tämän jälkeen lopputuloskin on kaikkea muuta kuin tyydyttävä.
Aihe on ajankohtainen, sillä tulevana sunnuntaina meillä vietetään Tokan 8-vuotis- ja Vikan 4-vuotissynttäreitä. Lisään omia paineitani antamalla lasten päättää, millaisen synttärikakun he haluavat. Tilaukset vaihtelevat kävelevästä kirahvista lentävään astronauttiin ja aina kuitenkin lopulta yritän "aivopestä" lapseni haluamaan peruskahvikakun hillolla ja kermavaahdolla. Aina en kuitenkaan onnistu aivopesussa, enkä kyllä sitten lopulta kakkujen teossakaan.
Kokosin aiheeseen liittyen pienen gallerian lapsiemme synttäreillä tarjotuista kakuista. Repesin itsekin, kun näin tekeleeni ja aiempi "Ihmiset ei enää tänä päivänä oikein tykkää täytekakuista, kun niitä menee niin vähän..."-ajatelmani sai kokonaan uuden merkityksen.
Toka ja Vika ovat molemmat syntyneet tammikuussa ja olemme perinteisesti yhdistäneet heidän synttäreidensä vieton. Viime synttäreilleen sankarikaksikko halusi rekka-autokakun, jonka lava on täynnä karkkeja. Lopputuloksena kahvipöydässä komeili neliönmuotoinen iso möhkäle.
Tytön 1-vuotissynttärikakku näytti suhteellisen normaalilta, mutta se olikin anopin, Herkun ja Tokan yhteinen projekti. Ja hei oikeesti, kuka mies duunaa mutsinsa kanssa kakkuja?
Tytön 2-vuotissynttäreillä luulinkin sitten pääseväni loistamaan prinsessakakullani. Muuten ihan hyvä, mutta helmasta loppui vähän kermavaahtokesken ja kruunuvirityksen jälkeen prinsessa näyttää siltä, kuin olisi juuri läpikäynyt kemoterapian. Lisäksi tätä yhtä valokuvaa lukuunottamatta kaikki muut kuvat oli otettu jotenkin alaviistosta, jolloin kynttilöiden liekki osui prinsessan naamaan muistuttaen lähinnä jonkinlaista kiirastulta. Lämminhenkisiä synttärikuvia siis..
Tytön 3-vuotissynttäreillä innostuin kerroskakuista ja tämä lopputulos olikin yllättävän hyvä. Kakku on ehkä vähän kenollaan, mutta niin on Pisan tornikin. Sokerimassasta tehdyt jättihelmet kakun juurella jäi kyllä muistaakseni aika monelta vieraalta lautasen reunalle.
Kerroskakkusysteemi oli näköjään niin onnistunut, että toteutin kakun samalla periaattella myös Tytön 4-vuotissynttäreille. Edelleen lopputulos ihan kohtuullinen, jos ei huomioida hieman repeillyttä sokerikuorrutetta.
Tokan 5-vuotissynttäreillä oli tarjolla myrkkykakku. Positiivista kyllä, että tällä kertaa kelpasi normaalimuotoinen ja -korkuinen kakku, mutta vihertävä kermavaahtopursotus ei kyllä houkuttele luokseen.
Vikan 1-vuotiskakku oli kyllä kaikista tekemistämme kakuista se kaikkein kauhein. Paloautokakku muistuttaa lähinnä Retuperän VPK:n sammutusautoa hieman lässähtäneellä olemuksellaan. Kakkua päällystäessä marsipaani loppui kesken eli auton perä ja toinen puoli oli ilman päällystettä. Hui hai, laitetaan se puoli ikkunaanpäin, niin kukaan ei huomaa mitään.
Jälleen ollaan Tokan ja Vikan yhteissynttäreillä ja Toka sai tällä kertaa traktorikakun. Ai ettekö löydä sitä? No se on tuo vasemmanpuoleinen möhkäle tuossa kuvassa. Mielestäni muistuttaa niin elävästi Jontikkaa, että melkein tekisi mieli hypätä kyytiin ja lähteä pellolle. Eikö?
Ekan 7-vuotissynttäreiden Angry birds-kakusta ei ole kovinkaan paljoa kuvamateriaalia ja ymmärrän kyllä hyvin miksei. Yritin saada kermavaahdosta kirkkaanpunaista elintarvikeväreillä lopputuloksena täysin kummallisenmakuinen haaleanpunainen kermavaahto. Kakku oli tarjolla Ekan kaverisynttäreillä ja nostaessani sitä pöytään, joku vieraista kysyi vakavana: "Mikä toi on?". Tulimme Herkun kanssa siihen tulokseen, että ehkä tällä meidän vihaisella linnulla oli krapula.
Ekan 6-vuotissynttäreille toivomuksena oli saada Star Wars -kakku, minkä johdosta ehdinkin olla jo ihan purjeissa hetken aikaa. Eräs tuttuni kuitenkin tarjoutui tekemään komiulotteisen Darth Vader ukkelin. Hienosta koristeesta huolimatta onnistuin kuitenkin tekemään kakun, joka ei kokonaisuudessaan näytä kovinkaan houkuttelevalta. Kuvakulma on lisäksi äärimmäisen huono, joten edes koriste ei saa ansaitsemaansa oikeutta tässä kuvassa.
Tänä vuonna Tokan ja Vikan toiveena on saada junakakku. Ja perinteitä kunnioittaen aion sen myös toteuttaa, lopputulos jännittää jo kyllä vähän itseänikin. Toisaalta, tuossa lähellä on kyllä konditoriakin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti