Tylsä postaus

Luvassa tylsääkin tylsempi postaus. Ilma on mitä mahtavin kaikenlaiseen pikku ulkopuuhasteluun, mutta poden kevätflunssaa, joten on tyydyttävä katselemaan ikkunasta tekemättömiä töitä. Eilen illalla makuuhuoneesta katsottuna maisema näytti tältä

Risu- ja lehtikasoja siellä täällä. Kukkapenkit sentään on siistitty. Lisäksi haaveilin minäkin terassillemme polyrottinkista kulmasohvaa, kunnes muistin eurolavat. Meillä on niitä kaksi käyttämättömänä autokatoksessa ja läheisen kaupan pihassa niitä on myytävänä vielä lisää. Soitin lauantaina ja varasin neljä. Sanoin, että tulen maanantaina ihan varmaakin varmemmin hakemaan. No, aamulla kun heräsin, muistin Herkun lähteneen työmatkalle ja minulle jäikin käyttöön perheen kakkosauto, tällainen:

Eli jos käväisen ensin hakemassa ne neljä kuormalavaa, niin lähdetäänkö sitten vaikka Ikeaan, anyone?
Taidan mennä sohvalle syömään suklaamuroja.

Pikkuvappua

Uusioperheessä tarvitaan välillä (aina) luovia ratkaisuja. Esimerkiksi juhlapyhiä ainakin meidän lapset viettävät suunnilleen vuorotellen molemmissa kodeissaan. Kaltaiseni juhlapyhäfriikki haluaa kuitenkin juhlia kaikkia mahdollisia kissanristiäisiä ja jakaa sen ilon lastenkin kanssa. Siispä vietimme eilen pikkuvappua; puhaltelimme lasten kanssa ilmapalloja ja grillattiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vapputori oli pakko jättää väliin, koska se olisi voinut tuottaa lapsille pettymyksen.

Tänä vuonna tein muuten ensimmäistä kertaa munkit pikaversiona. Taikina on älyttömän helppo tehdä. Siihen ei laiteta lainkaan hiivaa, vaan ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja paistetaan heti. Taikina jäi kylläkin aika löysäksi, mutta paistaessa pysyi hyvin kasassa. Näitä teen jatkossa aina. Olen aina vihannut hiivaa. Ja kohottamista. Ja läsähtäneitä palloja.

Vähän epämuodostuneita niistä tuli, mutta sitäkin parempi maultaan. Puutarhahommat jäi meiltä syksyllä vähän vaiheeseen, joten niitä jatkettiin nyt uudella innolla. Haravointi on kyllä joka kevät ihan parasta (in my dreams).

 Ostin Hollolan Säästötalo Robinhoodin halvennuksesta yllä näkyvän ihanan peltisen laatikon puutarhatyökaluille. Aiemmin kuljettelin niitä paikasta toiseen tuossa punaisessa ämpärissä, mutta se oli vähän epäkäytännöllistä, koska samaan ämpäriin päätyivät myös rikkaruohot.

Terassin kalustaminen jäi vielä vaiheeseen, koska valkoiset ulkokalusteet huutavat uutta maalipintaa. Myös pehmusteet pitäisi uusia ja tilasinkin kangasta niiden päällystämistä varten. Oi ihana kevät ja ulkohommat. Olen ihan liekeissä!

Vanha ikkunanpoka

Keksin joku aika sitten käyttöä sille vanhalle ikkunanpokalle, joka on notkunut makuuhuoneessamme viime kesästä lähtien. Ostin sen alunperin paikalliselta kirpparilta. Olimme siellä Herkun kanssa kiertelemässä kun bongasin mielestäni ihanan löydön, mutta Herkku kielsi jyrkästi ostamasta sitä. Noh, kun äijä lähti töihin ja Hondan takavalot vilahtivat, niin juoksin kieli vyön alla ostamaan ikkunanpokan omakseni.

Makuuhuoneen remontin valmistuttua halusin seinälle jonkun kivan sisustustarran tekstillä. Jonkun idean saatuani olen vähän sellainen heti kaikki tänne-tyyppi ja keksin kirjoittaa kalvotussilla vanhaan ikkunaan jonkun kivan lurituksen.

Uuh, kuinka romanttista. Olisi tietysti voinut keksiä samantien niin pitkän lauseen, että alimmaiseen ruutuunkin olisi riittänyt tekstiä. Nyt siellä komeilee mustavalkokuva meistä. Sen on ottanut laadukas valokuvaaja Ruotsin laivalla ja jos tarkasti katsoisi, niin huomaisin, että muutama GT on alla.

Ikkunahan olisi tarkoitus nostaa seinälle. Nythän se vasta nojailee lattialla seinää vasten. Herkulla kuitenkin on jotain antipatioita ikkunaani kohtaan, koska hän on useista pyynnöistä huolimatta kieltäytynyt kiinnittämästä sitä. Sillä on pakosti joku varhaislapsuudentrauma tästä aiheesta.

Vanha hääkuva hyötykäyttöön

Siis onko joku missannut kaltaiseni kultakimpaleen?! Siis on ja jäljellä on enää vanha hääkuva (ja pari lasta tietty), joka kipeästi huusi hyötykäyttöä. Se oli kuitenkin teknisesti ottaen ihan hyvä kuva, sisällöltään ei enää ihan maunmukainen. Siispä päätin tehdä siitä, tittididiididii, ilmoitustaulun!

Kuinka kätevää! Kuvan päälle on laitettu liitutaulu tarraa, joka tilattu jo aiemmasta postauksesta tutusta Teippitarhasta. Neljän lapsen uusioperheessä on aivan käsittämätön määrä menoja; hammaslääkäriaikaa, neuvolaa, vanhempainiltaa, kokousta yms, että tärkeimmät menot on hyvä kirjata näkyvälle paikalle. Lisäksi olemme Herkun kanssa yhtä hajamielisiä (mutta hyvännäköisiä), joten perusteltu ratkaisu tämä on kyllä. Eipähän tarvitse heittää vanhaa, hyvää hääkuvaa roskiin, mutta ei tarvitse sitä katsellakaan. Yläreunaan kiinnitin hamppunarua ja naulasin taulun kiinni keittiön kuiva-ainekaappiin. Naula tuli tosin kaapinovesta läpi ja Herkku oli hieman vihainen. En kyllä tajua miksi.

Köyhän miehen keittiöremontti

Keittiöremonttia suunniteltaessa olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että haluan yläkaappien tilalle pelkät avohyllyt. Lähes kaikki, joiden kanssa olen ideoita hautonut, ovat olleet sitä mieltä, että avohyllyt keittiössä on huono idea. Ne keräävät pölyä, astioiden täytyisi olla koko ajan tip-top järjestyksessä, ne aiheuttavat lopulta kolmannen maailmansodan ja pahimmillaan jopa maailmanlopun. No, päätin kuitenkin testata ideaa jo tähän meidän vanhaan keittiöön, joka on todella niin ruma, ettei mikään tee siitä enää kamalammannäköistä. Herkku ruuvasi astiakaapeista ovet irti ja tadaa niistä tuli hyvät!

Valitettavasti näistä kuvista näkyy kokonaisuus tosi huonosti tai ei oikeastaan ollenkaan, mutta en vaan voi kuvata nykyistä keittiötä yhtään laajemmin. Hyllyjen alareunassa on muuten ihanat washi-teipit (vai masking vai miten hitto se nyt meni), mutta joka tapauksessa tuolta tilattu www.teippitarha.fi. Noihin teippeihin olen vähän hurahtanut kyllä.

Kätevää, kun lapset sairastaa, niin on lähes rajattomasti aikaa käpistellä kotona vaikka mitä. Heh heh..

Elämää rupikonna-jengin kanssa

Siis kyllä, vesirokko on rantautunut meille. Ensin sairastui  Toka jokunen aika sitten. Vuoden vanhempina ihmettelimme, mitäs punaisia näppyjä sille on tullut iholle. Ei muuta kuin eskariin. Parin tunnin päästä saimme soiton, jossa kehoitettiin hakemaan vesirokkoinen lapsi kotiin. Muutamassa viikossa sairastui loputkin ipanat ja nyt täällä kökötetään eristyksissä kotona. Ja rikkaiden länsimaiden lapsille tyypillisesti, jouduin näkemään tänään jopa hieman vaivaa saadakseni lapset syömään. Ihme pelleilyä, mutta meille rakennettiin olohuoneeseen välipalakioski, joka tosin toimii ruoka-aikojen ulkopuolella kauppana.

Pula-ajan viirinauha on tehty paperista ja Tiimarin kuvioteipistä

Voi johtua kyllä menustakin, että kioskissa snacky teki kauppansa

Pikku rupikonnat apajilla

Pikaista paranemista meille!
-Riina-

Kevätkylvö

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, niin elämä Dymon kanssa on tosiaan lähtenyt vähän käsistä. Se näkyy myös kevätkylvöissä

Siis mä en vaan voi olla kirjoittamatta Dymolla tekstiä vähän joka puolelle. Nuo yllänäkyvät purnukat on kaikki ollut ennen jättikokoisia hernekeittopurkkeja. Vanhempien pelastus on, jos lapset tykkäävät hernarista, koska se hyvää, halpaa, terveellistä ja valmistuu nopeasti. Siispä meillä syödään sitä aika paljon. Tänään viimeksi. Meidän versioon tulee tosin jauhelihaakin. Purkit on suhautettu sinkki-maalilla kivanvärisiksi ja sitten lisätty tosiaan Dymolla teksti. Uuh, nyt vaan odotellaan satoa. Siemenpusseissa (heh heh, ajatus vähän hairahti) luki, että sato on kylvettävissä ulos joskus kesäkuussa, mutta voisin veikata, ettei viljelyinnostukseni kestä niin kauaa..

Samalla teemalla jatketaan myös lastenruokapurkkien parissa. Kuinka käteviä mausteiden säilytysastioita niistä saakaan..

Samanlaista toteutusta olen kyllä nähnyt jonkun muunkin blogissa, en tosin muista kenen.. Eli ihan itsekeksimä idea ei kyllä ole. Muistaakseni joku oli keksinyt maalata purkkien kannet liitutaulumaalilla, jolloin myös kansien päälle voi merkitä, mitä purkki sisältää. Helpottaa oikean purkin löytämistä, jos aikoo säilyttää niitä laatikossa. Meidän kauheassa, remonttia huutaen kaipaavassa keittiössä nämä purkit pidetään ihan vaan hyllyllä. Yhden purkin kannen suihkautin myös sinkki-sprayllä, kun vähän innostuin, mutta lopputulos ei kyllä ole kovin kiva. Tulipahan kokeiltua.

Mutta mä hei niin kyllä tykkään, kun kaikkea jätettä ei tarvitse syytää roskikseen tai roudata kierrätykseen, vaan ne voi uusiokäyttää. Tunnen kuinka mun hiilijalanjälki pienenee.