Kurpitsaostoja

Löysin Plantagenista korin, jonka mukana tuli erilaisia kurpitsoja. Se oli pakko saada. Lisäksi rakentelin ulkoportaille vähän ajanhenkeen sopivaa koristusta. Se on vähän kuin pehmeä lasku loppukuun koristeluihin.

 Nuo spray-maalilla ja pitsiliinalla tuunatut kivet ovat kyllä ihan väärässä paikassa, mutta en jaksanut alkaa niitä raahaamaan mihinkään. Kurpitsoja voisi olla vielä vähän enemmän (eihän niitä voi olla liikaa!) tai ainakin erikokoisia.

 Kivasti näkyy taustalta kulunut ulko-ovi, joka on ollut myös tarkoitus vaihtaa. Se on siellä to do -listan loppupäässä. Ulkoportaat muutenkin ovat olleet pidemmän aikaa jo mietinnän alla; rakentaako jonkinlainen veranta vai tyytyäkö rouheisiin portaisiin.

Laiska lauantai

Rennon lauantaipäivän ja mahtavan syyssään innoittamana teimme lasten kanssa vähän halloween-koristeita. Olen onnistuneesti siirtänyt kaikenlaiset juhlapyhäfiilistelyt myös lapsiin ja täällä kaikki jo odottelemme, koska voi ripustaa pääkallot ja kurpitsat ikkunoihin. Tänä vuonna meillä on suunnitteilla halloween-koristeiden suhteen jotain vielä jännempää kuin aiempina vuosina, mutta niistä suunnitelmista enemmän vähän myöhemmin.

Tänään kävin kuitenkin ostamassa paikallisesta halpahallista tukkupakkauksen hautakynttilöitä. Ne ovat kätevästi valmiiksi valkoisia, niissä on kynttilä sisällä (daa, hautakynttilöissä?) ja kansi päällä eli käyvät siis ulkotiloihin mainiosti, mihin ne toki ovat suunniteltukin. Ostohetkellä tunsin kyllä itseni hieman sarjamurhaajaksi. Pienellä dc-fix- tuunauksella hautakynttilöistä sai hienoja kummituslyhtyjä.

Ja vielä Iittalan tuikkujen tilalle Partyliten Halloween-aiheiset kynttilät, niin talo alkaa muuttua kummituslinnaksi. Huhuu!

Halloween lähestyy!

Keskiviikkona vietyäni Ekan lätkätreeneihin, tuli kauhea himo saada joulukoristeita. Siis kyllä! Kaahasin Toka, Tyttö ja Vika takapenkillä, renkaat soikeana Kodin Anttilaan. Syöksyin sisään ostoskärryä työntäen, tukka sekaisin ja takki auki hulmuten valmiina lastaamaan ihania joulukuusenpalloja kärryihin. Ja mitä ihmettä? Eihän siellä hitto soikoon ollut vielä yhtäkään joulukoristetta. Jotain väsyneitä jouluvaloja, mutta ei yhtäkään palloa. Into muuttui turhautuneisuuden kautta raivoksi ja olin jo marssimassa kassalla antamaan palautetta "Missä teidän joulukoristeet viipyvät??!" Viime hetkellä kuitenkin muistin, että ei hätää, nythän on vasta syyskuu. Halloweenkin on tässä välissä. Aloitin sen juhlistamisen tänään, kun askartelimme-paskartelimme Tokan kanssa nämä lyhdyt

Dc-fixillä kaikki onnistuu!

Ulkokäyttöön tarkoitetut lyhdyt odottavat nyt eteisessä lokakuuta, jotta pääsevät ulos. Jiihaa! Ihanaa kun on syksy ja kaikki parhaat juhlapyhät vielä edessä!

Kun sielu ei saa rauhaa..

..on pakko tehdä jotain ja tässä minun tapauksessani oli pakko fixata tuota makuuhuoneen sängynpäätyä. Sain nimittäin idean kääntää kuormalavat kuitenkin vaakatasoon ja lopputulos oli huomattavasti aiempaa parempi

Koska maalausintoni projektin edetessä hiipui ja hiipui, jäivät kuormalavojen sivut kokonaan maalaamatta. Keksin laittaa lavojen kanneksi varastosta löytynyttä MDF-paneelia ja lopputulos on ainakin huoliteltu. Luultavasti joudun joka tapauksessa hienon sängynpäätyni lähippäivinä purkamaan, kantamaan ulos ja vielä kerran maalaamaan, koska laudan rakosista paistaa edelleen rumasti maalaamattomat kohdat. Äh, kunpa jaksaisi kerralla tehdä kunnolla valmista.

Makuuhuone sängynpäätyineen muuten kaipaa kipeästi pellavalakanoita ja sellaiset laitoinkin eilen H&M:ltä tilaukseen. Hieman himoitsin kyllä Balmuirin kenties laadukkaampia versioita, mutta nyt on tyytyminen H&M:ään. Ehkä joulupukki tai äitienpäiväkeiju voisi tuoda sitten ne Balmuirit.

Tuunattu sängynpääty

Kuormalavoista tuunattu sängynpääty alkaa olla jo vähän kulunut juttu, vaikka mielestäni ne edelleen aika kivoilta näyttääkin. Keittiöremontin yhteydessä pihaamme on kertynyt kuormalavoja aika läjä, joten ajattelin nyt ihan koemielessä tekaista meille sängynpäädyn näistä jämämateriaaleista. Sängynpäätyseinämmehän on käsitelty Tikkurilan Tunto-maalilla, josta tehtiin seinään karhea struktuuripinta. Väri on betoni ja tarkoitus oli tavoitellakin loftmaista betoniseinää. Siispä kuormalavasängynpääty voisi ainakin periaatteessa toimia hyvin. Syksyisten sadesäiden vuoksi maalausurakka oli pakko toteuttaa hämärässä autokatoksessa ja lopputuloksesta sen kyllä huomaa.

Virhe numero yksi oli jättää taaimmaiset laudat maalaamatta. "Eihän ne sieltä näy". Eikö? Tätä kuvaa oli myös pakko muokata mustavalkoisempaan suuntaan, koska lakanat ei juuri nyt istu muuhun sisustukseen yhtään ja kuvassa ne näyttivät vielä räikeimmiltä. Mustavalkoisuuden vuoksi muutamat maalausvirheet eivät näykään tässä.

Luultavasti siis puran lavat tuolta sängyn päädystä ja maalaan uudestaan tai sitten vaihtoehtoisesti kiinnitän jonkun levyn lavoihin, jonka maalaan ja kenties tapetoin. Täytyy jättää tämäkin homma vähän hautumaan ja tiedättekin varmaan, että se hautuu seuraavat pari vuotta..

Keveän olon kunniaksi

Tänään olo on ollut erityisen keveä, ei kylläkään fyysisesti, johtuen Ekan eilisistä aikuissynttäreistä ja pienistä kakkuövereistä. Tänään on sitten vedetty rääppiäisiä, joten laihis jatkukoon sitten huomenna. No, erinäisten kivojen tapahtumien vuoksi, joista voin ehkä kertoa vähän tuonempana, ja hyvän fiiliksen johdosta oli pakko lähteä hieman shoppailemaan. Lähistöllämme sijaitsee nimittäin ihana, idyllinen sisustus- ja lahjatavarakauppa http://www.metsapellonpuoti.fi/. Sieltä mukaan tarttui tämä

Vatkauskulho, muniensäilytyskulho whatever. Ihana on joka tapauksessa. Tällä hetkellä kärsin samasta ongelmasta Bikken kanssa http://bikkenpilttuu.blogspot.fi/2013/03/vaalean-punaista-vol1-wanha-aliina.html Vai oletko Bikke ratkaissut ongelman?

Samalla piipahdin vielä läheisessä Tarjoustalossa ja löysin nämä

Olenhan kuitenkin jo toista kertaa naimisissa, joten hyvä näitä hääalbumeitakin on olla useampi. Eihän vara venettä kaada.

Johtokeskus aka eteisaula

Eteisaularemontti aloitettiin aikoinaan pikkuvessan kanssa samoihin aikoihin eli noin kaksi vuotta sitten. Samaa huonetta onkin tässä työstetty viime aikoina enemmän ja vähemmän ja nyt kun keittiö valmistui, valmistui myös eteinen. Alunperinkin oli tarkoitus tehdä eteisen lattia keittiön kanssa samaan aikaan, kun ovat ikäänkuin yhtenäistä lattiapintaa.

Lattiaksi muuten valikoitui sitten kaiken pähkäilyn jälkeen antiikkitammi harmaa -laminaatti. Aluksi olisin halunnut aulaan ja keittiöön laattalattian, mutta se olisi vaatinut ehkä suurempia ponnistuksia sekä taloudellisesti että fyysisesti. Talommehan (4h+k) on meille jo valmiiksi hieman pieni, joten tarkoitus on ehkä tulevaisuudessa vaihtaa isompaan. Siksi pintamateriaalitkin on (halpoja eli paskoja) valittu tätä myyntioptiota silmällä pitäen. Ja koska kaikissa makuuhuoneissamme on sama laminaatti, tuntui järkevältä laittaa se myös aulaan ja keittiöön yhtenäisen lattiapinnan luomiseksi. Tosin, näiden kaikkien tilojen välissä on olohuone, jonka koivuparketti kokee tulevaisuudessa jonkun toisen kohtalon, mutta ainakin lähes kaikki lattiapinnat ovat samaa väriä ja materiaalia.

Eteisaulastamme (kuulostaa muuten vähän liian juhlalliseslta, mutta meillä on tavallaan kaksi eteistä, niin epäselvyyksien välttämiseksi kutsun tätä toista aulaksi) ei ole vasiten otettuja kuvia, mutta muutama potretti, jossa myös osa lapsistamme poseeraa, löytyy

Eteisaula ennen

Toka touhuaa. Taustalta voi erottaa kauniit mäntypuolipaneelit sekä sinisen tapetin

Eka valitsi itse vaatteet muutaman vuoden takaisille synttäreilleen, eikä olisi mielestäni parempaa valintaa voinut tehdä. Taustalla kaunis eteisaulamme.

Koko talossamme on ollut kauttaaltaan sama ongelma, että tapetit ovat jollain ihme ilveellä niin lujassa kiinni. Niiden irroittamisessa olisi varmasti lähtenyt sekä järki että henki. Siispä aulassammekin on tapetoitu surutta vanhojen tapettien päälle. Puolipaneelit on maalattu kolmeen kertaan Tikkurilan kiiltävällä kalustemaalilla. Luultavasti kaksikin käsittelykertaa olisi riittänyt, mutta aluksi tein virheen ja valitsin paneeleihin mattapintaisen maalin. Ei muuta kuin kiiltävää päälle ja hyvä tuli.

Eteisaula jälkeen

Kaappi, josta Herkku ei suostu luopumaan. Ehkä tulevaisuudessa kaappi päätyy tuunauksen kohteeksi. Kylpyhuoneen oven Spa-tarra dc-fixiä.

Myrskylyhdyt muuttivat makkarista

Johtokeskus, jossa tapahtuu kaikki tärkeä. Myös sähkökaappi saa luultavasti jonkinlaiset kehykset tulevaisuudessa.

Ylimääräisillä tapeteilla voi tehdä vaikka mitä.

Väliovi, jonka kiinnipitämisestä itselläni on jonkinasteinen neuroosi talvikuukausina. Lämpö karkaa! Verho on tehty vanhasta kaulahuivista ja mistäpä muustakaan kuin washiteipistä.

Valokuvaseinän ansiosta en unohda rakkaita(?) sukulaisia hetkeksikään. Taustalla uusi keittiö. Verhotangot saavat toistaiseksi pysyä poissa.

Ihan kuin lipaston päällä olisi tavaraa hieman liikaa..

Jossain vaiheessa hurahdin sisustustarroihin ja sen kyllä huomaa

Lattiavalinta osui muuten siinä mielessä ihan nappiin, sillä roskat ei juurikaan tässä materiaalissa näy. Ne tosin tuntuvat paljaan jalkapohjan alla, mutta onneksi on syksy, eikä tarvitse kulkea enää paljain jaloin. Ostaisiko siis imurin vai villasukat?

Keittiö ennen ja jälkeen

Varmaan kaikki tulevat 600 postaustani liittyvät uuteen keittiöömme, koska olen siitä niin innoissani. löysin koneen kätköistä joitain todella vanhoja kuvia entisestä keittiöstä ja pakko oli tuoda ne julkisuuteen, jotta kaikki näkevät, kuinka suuri muutos on tapahtunut. Pahoittelut jo etukäteen jälkeen-kuvien huonoa laatua. Remontin jäljiltä en löydä omaa kameraani, joten olen joutunut napsimaan kuvia järkkärillämme, jota en todellakaan osaa käyttää..

Keittiö ennen -kuvat ovat niiltä ajoilta, kun olimme juuri muuttaneet yhteen ja koko kotimme on täynnä minun kauniita huonekaluja ja Herkun rumia huonekaluja. No ei vaiskaan, mutta kuitenkin kuvista huomaa, kuinka kaksi eri tyyliä on isketty yhteen.

Ja keittiö jälkeen

Vieläkin uupuu pieniä juttuja, kuten integroitavan tiskarin peitelevy ja muutamia koteloita sieltä täältä. Tavarat eivät myöskään ole löytäneet lopullisille paikoilleen, vaan kaikki kaapit pursuilevat epäkäytännöllisesti. Säilytystilaa tuntuisi kuitenkin olevan runsaasti aikaisempaan verrattuna.

OMG keittiö on valmis

Tai no melkein, mutta käytössä on kuitenkin. Eilen  saatiin illalla monen vuorokauden uurastuksen tuloksena keittiömme käyttökuntoon, jiihaa! Tänään illalla keittiö kokee ensimmäisen tulikasteensa, kun meillä vietetään Ekan kaverisynttäreitä. Talon valtaa siis joukko 7-10-vuotiaita poikia.

Laitan tarkempia kuvia keittiöstä tuonnempana, kunhan saadaan paikkoja vähän järjestykseen. Kokonaisuudessaan ollaan kyllä projektiin todella tyytyväisiä. Tosin saman keittiöfirman kanssa emme tule 100% todennäköisyydellä asioimaan enää koskaan, sillä firman toimitusongelmista ja virheistä johtuen remontti viivästyi melkein viikolla.

Mutta kun valmiiseen keittiöön astuu, unohtuu kaikki vaikeudet ja mielen valtaa ihana olotila; nyt se on valmis ja remonttimme kokonaisuudessaankin lähenee loppuaan. Tosin omakotitaloasujan on asennoiduttava toki jatkuvaan korjailuun, mutta suuret sisätilaremontit alkavat olla tehtynä. Ainoastaan kylpy- ja saunatilat vielä odottavat vuoroaan, mutta niiden tekemistä aletaan suunnitella vasta ensi vuoden puolella.

Taidan mennä innosta puhkuen järjestelemään vähän makaroonipusseja kaappeihin. Ihanaa päivää kaikille, sateista tosin, mutta ihanaa silti!

Mistä tietää, että keittiöremontti on mennyt liian pitkälle?

Tuli tässä remontin varrella pari muuttujaa ja keittiömmehän ei todellakaan ole suurista haaveista huolimatta vielä valmis. Loppu kuitenkin häämöttää, mutta paukut alkavat olla aika loppu. Kaikki lapset olivat viikonlopun toisilla vanhemmillaan, joten vietimme Herkun kanssa miniloman Tallinnassa. Tarkoituksena oli alunperin rentoutua ja juhlistaa VALMISTA keittiötä, mutta sittemmin loma muuttuikin hengähdystauoksi.

Siinä altaassa pulikoidessamme tuli mieleeni pari seikkaa, joiden perusteella olemme duunanneet tuota ikuisuusprojektiamme, remonttia ja erityisesti keittiöremonttia jo aivan liian kauan..

1. Lomallakin ollessamme Herkulla on pakottava tarve kokeilla jokaikistä laatikkoa ja/tai kaappia ainoastaan todetakseen, onko ko. avautuvaan laitteeseen asennettu hiljennin.

2. Näemme jatkuvasti öisin keittiöremontti-unia.

3. Jopa lomalla ollessamme löydämme itsemme rautakaupasta.

4. Saavuttuamme Tallinnaan, Herkku kysyy "Onkohan täällä Ikeaa?" (Mun mielestä tosi paha!)

5. Huomattuamme ennen viikonloppua, että side-by-sidemme päälle asetettava kaappi on liian korkea, Herkku saa hermoromahduksen, lähtee kaahaamaan kohti keittiöfirmaa ja uhkailee myyjää "Minä poistun tästä liikkeestä ainostaan oikeankokoinen kaappi kädessä tai sitten käsiraudoissa poliisisaattueessa!" (Ja minä kun ajattelin jatkossakin neuvotella myyjän kanssa uusista vaatekomeroista makuuhuoneeseemme..parempi varmaan vaihtaa liikettä..)

Näihin tunnelmiin..

-Riina-

Se on syksy nyt

Kaikki blogit ovat täynnä syksyisiä postauksia ja tottahan se onkin, että eilen oli virallisesti syksyn ensimmäinen päivä. Itse olen aina rakastanut syksyä yli kaiken, mutta kotona tätä syyshössötystä on pakko vähän pidätellä, sillä mieheni Herkku taasen vihaa tätä sateista ja koleaa vuodenaikaa. Syksy on itselleni monessakin mielessä merkityksellistä aikaa, sillä huomenna rakas Ekani täyttää 8 vuotta. Hui kauheeta, miten nopeasti vuodet ovat vierineet. Vastahan sitä kiirehdittiin Kätilöopistolle synnyttämään. Meillä on ollut tapana lasten synttäriaamuksi leipasta aina synttärisankarin suosikkikakkua ja siksipä päätinkin, että huomenna aamupalalla meillä syödään Ekan toiveesta juustokakkua. Mutta mutta...

Meillähän on edelleen keittiöremontti pahimmassa vaiheessa, joten kaikki keittiökamat ovat säilössä saunan lauteilla ja ainoastaan kaikkein välttämättömimmät tarpeet työpöydällä olohuoneen nurkassa. Saa nähdä, kuinka juustokakun tekemisen käy.

Tosiaan keittiöremontti on nyt muutaman päivän tauolla, sillä pinnat+ alustavat putki- ja sähkötyöt on tehty ja odottelemme enää kalusteita saapuvaksi. Niiden pitäisi tulla huomenna ja keittiökoneiden keskiviikkona. Aika hullunmyllyä on tässä koko viime viikko ollutkin ja kaiken stressin keskellä päätimme Herkun kanssa varata ensi viikonlopuksi minirentoutusloman Tallinnaan. Eli lopussa kiitos seisoo?

Syksyn kunniaksi ajattelin hieman kuvailla viimeaikaisia tuunauksia. Herkku ja isäni ovat raataneet keittiön kimpussa, joten minun tehtäväksi on jäänyt lasten kanssa hengailu ja yleinen diibadaabailu..

Aikani kuluksi päätin sprayata etupihamme irtokiviä vähän kivemmannäköisiksi. Sabluunana käytin pitsiliinoja; liina kiven päälle ja ei muuta kuin suihkuttelemaan.

Latosin tuunatut kivet ulkoportaiden kupeeseen ja mielestäni ne näyttävät sinkkiruukkujen keralla ihan kivoilta. Meillähän oli tarkoitus uusitulle etupihalle rakentaa korotettu teraasi kuten takapihallekin. Jostain syystä olen kuitenkin alkanut pitämään etupihan rouheista betonirappusista. Terassi saa siis vielä hetken odottaa, mutta luultavasti jossain vaiheessa on sen vuoro.

Sinkkiruukuissa kukkivat jo krysanteemit, mutta ikkunalaudoilla olevissa kukkalaatikoissa pelargoniat kukoistavat edelleen. En raaski niitä poiskaan heittää, joten olkoon siinä, kunnes lopullisesti nuupahtavat, niin hankin sitten jotain syksyistä tilalle.

Sitten ei muuta kuin ihanan aurinkoista syyspäivää kaikille!