Joulukoriste diy

Pinterestin innoittamana päätin uusiokäyttää vanhoja kirjoja tekemällä niistä joulukoristeen. No, sain aikaan yhden ja senkin tekemiseen kului aikaa Yksin kotona 2:n verran eli parisen tuntia. Eli tämä nyt ei ole luultavasti suurperheen äidin jokapäiväistä hommaa, mutta kyllä se vaiva ainakin kerran kannatti nähdä. Urakkaa voi myös huomattavasti helpottaa aloittamalla ohuella kirjalla. Itselläni tämä neitsytteos syntyi 500-sivuisesta opuksesta. Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee... vai miten se meni.

Tässä kuitenkin aikaansaannos:

 Ensin kirjasta kannet irti ja sitten ei muuta kuin taittelemaan. Hyvän taitteluohjeen löysin täältä.
Oma kirjakuuseni lepää pienen kynttilänjalan päällä, mutta voisi se olla ilmankin. Askartelinpaskartelin alkuperäisen ohjeen mukaisesti pahvista tähden ja päällystin sen vanhalla tapetinjämällä.

Noita lensi puuhun

 Halloweenin lähestyessä pihakoristeetkin saavat muuttua jo hieman rajummiksi. Tänään toteutin etupihan Tuijaan koristeen, joka kuvaa puuhun törmännyttä noita. Koriste oli aivan äärimmäisen helppo, nopea ja edullinen tehdä.

Hattuna on vanha lasten vanha Halloween-hattu joltain menneeltä vuodelta. Hattu oli jo hieman rikkinäinenkin, joten se kävi oikein hyvin tuulen riepoteltavaksi. Luuta löytyi varastosta, varsi tosin olisi saanut olla hieman pidempi, jotta se olisi tullut selkeästi puun toiseltakin puolelta esiin. Saappaina on jo kertaalleen kirpputorille viemänä saappaat, joissa sisällä on rytättynä sanomalehteä. Saappaan sisään on vielä työnnetty tarpeettomaksi jäänyt verhotanko, joka on työnnetty syvälle puun varren oksastoon.

Tuulisesta säästä johtuen kiinnitin osat vielä varmuuden vuoksi narulla sopiviin oksiin.

Jonkin verran meillä on varastossa viime vuodesta jääneitä hautaristejä ja jopa arkunkansi. Saa nähdä rohkenenko laittaa niitä vielä esille. Viime vuonna, kun olin rakentanut nurmialueelle zombie-hautausmaan, eräs paikkakuntalainen uskonlahko villiintyi ja ravasi etuovellamme entistäkin ahkerammin.

Olohuoneen lattia maalattu

 En tiedä mikä ihmeen inspiraatio meihin iski, kun etuterassin valmistumisen jälkeen päätettiin yhtäkkiä tyhjentää olohuone ja maalata lattia. Muutenhan ajatus oli mitä mahtavin ja alkuperäisen suunnitelmanmukainen. Olosuhteet eivät ehkä olleet kaikkein otollisimmat syksyiseen maalausurakkaan; suhteellinen kosteus oli muutamaa keskipäivän tuntia lukuunottamatta 100% eikä lämpötilakaan kovin mairitteleva ollut. Aurinkoisia päiviä sentään oli muutama.

 Maalasimme lattian siis syyskuun lopulla. Maaliksi valikoitui kuitenkin Betolux, vaikka olin harkinnut käytettäväksi myös pellavaöljymaaleja ym. Paikallinen maalikauppias kuitenkin vakuutti, että Betolux antaa lapsiperheeseen parhaimman kestävyyden ja myös kuivuu nopeiten. Lattia oli päällemaalattavissa jo samana iltana ja käyttöönottokuiva viikon kuluessa. Paitsi, että.. Ne maalausolosuhteet.. Voimakkaan kosteuden ja alhaisen lämpötilan vuoksi, olohuoneemme oli kalustamaton ja käyttämätön tasan neljä viikkoa, minkä jälkeen aloin oireilla kuin seinähullu ja päätin, että nyt ne mööpelit yksinkertaisesti kannetaan sinne olohuoneeseen.

Maalausurakka itsessään sujui lopulta oikean tekniikan löydyttyä jouhevasti. Maalasimme lattian ensimmäisen kerran keskiviikko päivänä ja toisen kerran torstai aamuna. Kolmas maalikerros olisi varmasti parantanut lopputulosta entisestään, mutta yksinkertaisesti emme ehtineet/ jaksaneet kolmatta kertaa lattiaa käsitellä. Olimme varanneet koko perheelle tilapäismajoituksen sukulaisten nurkista ja hotellista. Talossa ei missään nimessä olisi voinut oleskella voimakkaan hajun vuoksi. Olohuoneestamme on myös käynti jokaiseen makuuhuoneeseemme eli viiden pienen lapsen kanssa hengailu pelkästään eteisessä, keittiössä ja kylpytiloissa olisi saattanut olla hieman ankeaa.

 Lopputulokseen olemme kyllä tyytyväisiä. Olohuoneen sisustukseen olen kaivannut selkeyttä, raikkautta ja valkoista ja näitä kaikkia olen saanut. Nyt lattioilla on vielä repertuaari kaikkein värikkäimpiä räsymattoja, joilla on tarkoitus suojata lattiaa huonekalujen painon aiheuttamilta jäljiltä. Vastapainoksi oli pakko sisustaa olohuonetta muutenkin mummola-tyyliin, mutta jatkossa huone varmaan kokee pienee valkaistumisen myös tekstiilien osalta. Tai ei voi tietää..

 Remonttiprojekteilla on aina taipumus levitä. Nyt kun olohuone ja keittiö ovat valmiita, niin ensimmäisenä remontoitu eteinen alkaa tuntua taas jotenkin tunkkaiselta, sekaiselta ja pliisulta. Seuraavaksi meidän on kuitenkin keskityttävä säilytystilojen tekemiseen, koska viiden lapsen ja kahden aikuisen tavaroille tarvitaan ihan mielettömästi tilaa, vaikka kuinka minimalisti olisikin.

Hämähäkinseitti ikkunaan

 Tämän hämähäkinseitinhän voi toteuttaa muuallekin, mutta itse tein sen etuoven ikkunaan. Löysin liinavaatelaatikosta pienen sisustustyynyn ja päätin uusiokäyttää sisälläolevan vanun tähän koristeeseen.

Otin vanusta pieniä "paloja", kiinnitin yhden kohdan teipillä ja venytin varovasti ikäänkuin janaksi ja kiinnitin toisenkin pään teipillä. Sitten levitin vanua salmiakin muotoon ja kiinnitin jälleen teipillä sopivista kohdista.

Seitin joukkoon halusin tietenkin itse hämähäkin.. Huhuu! Vai miten hämähäkit sanoo?

Vaahteranlehtiköynnös

Lokakuussa kaikenlainen tuunausinto puhkeaa kukkaan. Edellisvuoden tapaan aion koristella uutta patiota ja muuta etupihaa hiljalleen Halloween-teeman mukaisesti. Viimeisimpänä ideana tein etuterassin kaidetta koristamaan köynnöksen, joka on valmistettu vaahteranlehdistä. Samalla idealla olen nähnyt tehtävän myös ovikransseja.

 Köynnökseen ja kranssiin löytyy useita ohjeita monestakin blogista, mutta itse toteutin tämän seuraavasti

1. Keräsin muovikassillisen vaahteranlehtiä pihalta. Tähän voi orjuuttaa myös lapset. Tosin meidän 4-vuotiaan jäljiltä muovikassi oli täynnä myös koivun- ja tammenlehtiä. Lehtien menekkiä oli vaikea arvioida etukäteen, mutta se muovikassillinen riitti tähän köynnökseen ja aikaa keräämiseen meni ihan max. puoli tuntia.

2. Kaivoin askartelulaatikosta esiin rautalangan pätkän. Käyttämäni lanka oli hieman liian heppoista, mutta en jaksanut lähteä tähän hätään vahvempaa hankkimaan. Kranssista ja köynnöksestähän voi siis luonnollisesti tehdä niin pitkän tai lyhyen kuin itse haluaa.

3. Monessa ohjeessa neuvottiin ottamaan nuo lehtien varret pois, mutta jotenkin ajattelin, että ne olisi tuossa ihan kivat. Lisäksi pääsyy niiden jättämiseen oli se, että halusin saada köynnöksen valmiiksi ennen vauvan heräämistä päiväunilta ja varsien irroittamiseen olisi mennyt melko pitkä aika.

4. Otin muutaman lehden nipun ja ujutin rautalangan nipusta läpi. Aluksi koitin saada lehdet pysymään suunnilleen samoin päin eli että varret osoittaisivat samaan suuntaan. Koska se ei oikein onnistunut, koitin saada varsia muodostamaan spiraalimaisen muodon. Kummassakaan asennossa lehdet eivät suostuneet pysymään, joten annoin niiden hakeutua luonnolliseen positioonsa.

5. Kun kaikki lehden oli ujutettu rautalankaan kiinni, vein koko köynnöksen ulos ja kiinnitin sen etuterassin kaiteeseen köynnösmäisesti.

 Seuraavana yönä, kun unettomuus jälleen vaivasi, pohdin, olisiko kuitenkin ollut järkevämpää kiinnittää köynnös kaiteen etuosaan eli jättää kiertämättä kaiteeseen. Saatan vielä siis kohentaa sen asentoa.

Lopuksi kiinnittääkseni köynnöksen vielä hieman tukevammin kaiteeseen, kiedoin sen ympärille Tarjoustalon pilipali-ulkovalot.

Uusiokäyttöideoita

Luin jostain lehdestä erilaisia vinkkejä tiettyjen kulutustavaroiden uusiokäyttöön. Huomasin, että meidän koti on jo täynnä kaikenlaista kierrätettyä. En koe olevani arvoiltani erityisen vihreä, mutta suuret jätevuoret ahdistavat ja yritän mahdollisuuksien mukaan hyötykäyttää kaiken mahdollisen.

Nämä kierrätysideat eivät läheskään kaikki ole itse keksimiäni, vaan pikemminkin jostain bongattuja tai ainakin jonkun toisen ideasta jalostettuja.

Jostain syystä nuo Heinzin papu-purkit näyttävät niin kivoilta, että jätän niitä hyllyille tyhjinäkin. Myös pilttipurkeista saa vaikka mitä uusiokamaa. Dymolla vaan teksti kylkeen, niin purkit kätkevät sisäänsä mitä vaan.

Vasemmanpuoleinen sisustustaulu on tuunattu vanhasta taulusta; säkkikangasta päälle, niiteillä takaa kiinni ja sabluunan avulla teksti. Sabluunan tein tekstinkäsittelyohjelmalla. Käytin suurta fonttia lihavoituna, kirjoitin tekstin ja tulostin. Sitten vaan leikataan kynsisaksilla (tai muilla pienillä saksilla) tekstinmuotoinen reikä paperiin.

Oikeanpuoleinen taulu on tuunattu vanhasta hääkuvasta (eihän niitä voi pois heittää, mutta ei oikein esilläkään pitää). Kiinnitin siihen liitutaulutarraa tosin melko epäonnistuneesti, koska tarra jäi kovasti kuprulle. Ylä- ja alareunassa on washiteippiä.

Kaikenlaiset lasiset kynttiläpurkit ym päätyvät meillä keittiön avohyllyille keksipurnukoiksi tms.

Vanha, lasinen valaisimen kupu sai uuden elämän kakkukupuna. Kakkujen puuttuessa tarjottimella säilötään kaikkea muuta. Kupuun on tarkoitus kiinnittää vielä jonkinlainen otin, jotta kakkupalan metsästäminen on helpompaa.

Eräs Dolce& Gabbanan hajuvesi oli pakattu hopeiseen rasiaan, joka kätevästi kätkee hajuvesipullot.

Mukin tuunausta

Tässä esittelen turhaakin turhemman tuunauksen, mutta tuunauksen kuitenkin. Jostain meille on joskus päätynyt tällainen Ikean korvaton muki, joka on toimittanut työpöydällä kynätelineen virkaa

 Sittemmin muki päätyi varastoon kaiken muun turhan roinan mukana. Kerran satuin itsekin varastossa hengailemaan, kun silmiini osui tuo muki ja avattu pakkaus saneeraustasoitetta keittiöremontin jäljiltä.

Olin suunnitellut muutaman kukkaruukun tuunaamista sementillä ja tässä kohtaa aukeni mahdollisuus kokeilla kyseistä tuunausta pienemmässä mittakaavassa. Tasoitetta levittäessä mukn pintaa olin vielä hieman epäileväinen ja pelkäsin, että tasoite kuivuttuaan rapisee ja pöllyää pois mukin pinnasta jättäen jälkeensä kauhean sotkun.

Olin onneksi väärässä. Ainakin sen rapisemisen suhteen. Ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin toistaiseksi Ikea-muki pääsi jälleen työpöydälle kynätelineeksi. Itse asiassa suunnittelin koko keittiön välitilan käsittelemistä samannäköiseksi, mutta toistaiseksi en aio sitä toteuttaa ainakaan saneeraustasoitteelle.

Astianpesukoneeseen tätä mukia tuskin kannattaa laittaa..

Diy ovistoppari

Ilmojen lämmetessä meillä ainakin ravataan sisään ja ulos monta kertaa päivässä sekä etu- että takaovien kautta. Olen kaivannut takaovellemme ovistopparia jo pidemmän aikaa ja tänään tavoitin sopivan motivaation sen tekemiseen.

Tästä lähdettiin:

Lapioin muovipussiin kivituhkaa. Tähän tarkoitukseen kävisi myös esimerkiksi hiekka, sora, kissanhiekka (?), ehkä joka makarooni/ riisi, suola yms. Meillä sattui olemaan kivituhkaa pienoinen kasa, joten käytin sitä. Muovipussi ehti mennä täyttövaiheessa rikkikin, joten laitoin lopulta kivituhkat kahden muovipussin sisään.

Ostin muutama vuosi sitten huuto.netistä kankaisen muovipussitelineen, jonka totesin käytössä kuitenkin äärimmäisen turhaksi kapistukseksi. Kangaspussi on keittiöremontista asti odotellut parempaa käyttötarkoitusta ja sopikin ovistoppariksi oikein hyvin. Eli kun muovipussi oli täynnä painavaa ainesta, laitoin sen vielä toisen muovipussin sisään ja lopulta ängin kangaspussin sisään.

Valmis! Ja hyvin pysyy ovi auki. Jos ei kotoa satu löytymään valmiina tähän tarkoitukseen sopivaa kangaspussia, niin ovistopparin voi helposti tuunata pienestä kangaskassista tai ommella vaikkapa juuttikankaasta.

Loppuilta tullaankin ahkeroimaan terassin ja puutarhan kimpussa, jos vaikka siinä jotenkin myötävaikuttaisin synnytyksen käynnistymiseen.

Vauvalle ensisänky

Meidän tuleva vauva nukkuu (?) ensimmäiset kotona vietetyt yönsä luonnollisesti pahvilaatikossa. Alan suhtautua äitiyspakkauslaatikkoon myönteisemmin, sillä ihan pienen tuunauksen jälkeen siitä tuli ihan kiva. Kyllä siinä nyt muutaman yön voisi nukkua.

Suunnilleen tästä lähdettiin

Ja suunnilleen tähän päädyttiin

Äitiyspakkauksen mukana tulleita aivan kauheita lakanoita peittää Ekan ja Vikan vanha viltti ja Tytön vanha pehmolelupupu. Nyt on sänky valmiina neutraaleissa väreissä.

Toisaalta on vähän turhaa askarrellapaskarrella väliaikaissänkyä, kun pinnasängyn joutuu joka tapauksessa hankkimaan. Meillä on kuitenkin se ongelma, ettemme tiedä uuden tulokkaan sukupuolta. Sukupuolellahan sinänsä ei ole väliä lainkaan (paitsi, että sen täytyy olla TYTTÖ!), mutta uuden vauvan sukupuoli määrittelee hieman tulevaa huonejärjestystä ja huonejärjestys taas määrää tulevan sängyn värin ja koska sukupuoli ei ole selvillä, niin ei voi päättää sängyn väri

äkään. Loogista ja syvällistä eikö?
 

Makuuhuoneen kesätyyli

Kesän lähestyessä makuuhuoneen musta-harmaa-kiiltävä -tyyli alkoi kyllästyttää ja tuntua hieman tunkkaiselta. Erityisesti kesäaikaan ihana Hampton-tyyli miellyttää ja aika helposti sen sai makkariinkin loihdittua muutamilla tekstiileillä.

Muutos siis toteutui pelkillä tekstiileillä. Lisäksi siirtelin joitain hopeisia juttuja olohuoneeseen ja valkoisia tilalle. Lasten 1-vuotiskuvien harmainen kehyksineen ei oikein sovi enää tunnelmaan, mutta en jaksanut alkaa niille olohuoneestakaan paikkaa haeskelemaan.

 

Vanhat nojatuolit eivät oikein tunnu löytävän paikkaansa, mutta en kyllä halua niistä luopuakaan, kun tuolien muotokieli kuitenkin miellyttää. Aluksi ajattelin heivata nuokin olohuoneen puolelle, mutta yllättäen sinisten tähtityynyjen myötä niistä tulikin ihan suhteellisen kivat.

Makuuhuoneen verhoina on valkoinen pikavalehalpislaskosverho (joka muuten ei kunnolla kuvissa näykään) eli pala Ikean valkoista puuvillakangasta, johon on ommeltu päärmeet ja verhotankokuja. Vanhan verhotangon avulla kangas on pyöritelty rullalle ja sidottu sopivanmittaiseksi juuttinarun avulla. Vanhat stay-upit, jotka kannattelivat edellistä verhoa, päätyivät jälleen sukkalaatikkoon odottelemaan parempia aikoja.

Siniraitaiset paneeliverhot on tekaistu Jyskin pussilakanasta, josta leikkasin sopivankokoiset kaitaleet. Ongelmana on vaan, että verhot ovat hieman liian lyhyet eli nojatuoleja ei senkään takia oikeastaan voi siirtää mihinkään.

Harkinnassa oli vieläpä vaihtaa mustat Malm-lipastot päikseen pikkuisten huoneessa olevien valkoisten kanssa. Voi olla, että innostun vielä senkin tekemään, mutta toistaiseksi makuuhuone menettelee näinkin.

Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi kalenteri

Minullehan kävi silloin taannoin sellainen vahinko eteisessä, että liitutaulutarran sijaan liimasin seinään 40x60 kokoisen palan dc-fixia. Kohta seinässä oli sellainen, että tapetointi ei ollut onnistunut ihan kuin Strömsössä, joten halusin peittää sen kiinteällä ilmoitustaululla. No reisille meni sekin ja lopulta keksin käyttää dc-fix -aluetta post-it-lappu -kalenterin pohjana. Kukkahattutädit väittävät, että toimivan uusioperheen edellytyksenä on luja parisuhde, mutta oikeassa elämässä toimiva, ajantasalla oleva kalenteri menee kaiken edelle.

Hankittuamme uudet kännykät, joissa on synkronoidut kalenterit, emme enää tarvinneet selkeää seinäkalenteria ja värikkäät post- it- laputkin hyppivät liikaa silmille. Seinässä nyt kuitenkin edelleen on se dc-fix -tarra, jota ilman tapetin tuhoamista ei saa pois. Löysinkin sattumalta Weekday Carnival blogista yksinkertaisen kalenteripohjan. Toimii ainakin kivana sisustuselementtinä.

 Sopii ainakin väreihin paremmin ja käy muutenkin hyvin minimalistisempi kalenteri, kun ei tarvitse kaikkia merkintöjä enää seinään rustata

Olohuoneen suunnittelu jatkuu

Olohuoneen suunnittelu tässä tapauksessa voisi olla pikemminkin olohuoneen viimeistelyä, kun remontti on jo hyvässä (?) vauhdissa. Ensinnäkin se lattia on kyllä tämän hetken suurin ongelma. Tekemättä sille yhtään mitään, se on silmiinpistävän ruma. Sen kunnostaminen taas on on työlästä. Ei ehkä sen itse toteutuksen kannalta, vaan kaiken muun oheistoiminnan vuoksi; huoneen tyhjentäminen, tavaroiden säilöminen, muiden huoneiden suojaaminen mahdollisen hiomisen ajaksi, arkielämän järjestely siksi aikaa kun olohuone on poissa pelistä. Äh, kuulostaa vaativalta, valkoisen lattian haluan ja sen aion myös saada. En ole maaleihin kovin paljoa perehtynyt, mutta luulisin saavani aikaan toivotun lopputuloksen tällä

Ainakin öljypohjainen maali kuivuu lopulliseen kovuuteen kuukaudessa eli tämä kuivumisaika on myös yksi ongelma. Tosin, muistakseni olen tutkinut aihetta sen verran, että maali on jo muutamassa päivässä riittävän kovaa, että sen päällä voi kävellä ilman jalanjälkien muodostumista. Toisaalta ei tee mieli ottaa sitä riskiä. Hotelliinko täytyy kuukaudeksi muuttaa?

Edellinen omistaja on ollut ilmeisen kiihkeä remontoija, kun on päättänyt liimata kattolistat suoraan kattoon, joten niitä emme ole yrityksistä huolimatta saaneet poistettua. Lattian käsittelyn lopulta valmistuttua, jalkalistaksi tulevat nämä  samat, jotka meiltä löytyy jo eteisestä ja keittiöstä

Korkea ja koristeellinen jalkalista luo tyylikkään ja viimeistellyn vaikutelman. Ja koska jouduin luopumaan koristeellisista kattolistoista, aion panostaa jalkalistoihin. Peitelistat oviin ja ikkunoihin tulevat olemaan kylläkin ihan jotain basic-listaa, koska olohuoneessa on kaksi ikkunaa ja yhteensä neljä erikokoista ovea, joten yhtään koristeellisempi peitelista saattaisi luoda jo liian levottoman tunnelman.

Päätyseinän tapettihan meiltä jo löytyykin ja rullat ovat jossain postauksessa vilahdelleetkin. Tapetti on odotellut vaatekaapin perällä toteutusta jo varmaan valehtelematta vuoden, ehkä se kohta saadaan seinäänkin. Sävyltään tapetti on metallihohtokiiltäväharmaata valkoisilla tehosteilla.

  

Lisäksi pintaremontin osalta yksi suuri ongelmakohta on olohuoneen nurkassa sijaitseva punatiilinen takka. Meille erityisesti talvikuukausina kovin rakas takka edustaa punatiiliverhoilullaan niin jotain mennyttä aika kautta.

 

Alunperin ajattelin takan tuunaamisen toteuttaa esimerkiksi antiikkilaastin avulla. Sitä vaan valkoisen värisenä pintaan ja valmis. Sittemmin kuitenkin sain idean kiiltävästä takasta ja mietin vaihtoehtoa päällystää takka jollain kiiltävällä laatalla. Sen toteuttamiseksi täytyy varmaan konsultoida muuraria tai muuta ammattimiestä. Enhän toki halua, että takka lämmetessään pudottaa ympäriltään kaiken päällysteen. Joka tapauksessa takan tuunaus on jätettävä kesään, koska nyt kun talvikin näyttäisi jälleen saapuneen, on tämä takkarumilus ahkerassa käytössä.

Näihin inspiroiviin (?) tunnelmiin..

Joulukalenterit

Blogini on näköjään tahtomattani joutunut pienelle tauolle, joka kuitenkin päättyi nyt. Joulukuu on ihanan inspiroivaa aikaa ja tekee koko ajan mieli askarrella-paskarrella tai leipoa. Luulisi siis, että blogiinkin riittää matskua. Tosin näin amatöörivalokuvaajan näkökulmasta tämä pimeä aika on aika haastavaa. Salama tekee kuvista kamalannäköisiä; en osaa käyttää kunnolla meidän pokkaria, saati järkkäriä. Uudessa puhelimessani sentään on hyvä kamera, joka jotenkin korjaa avuttoman tekemiä virheitä, joten ehkä siirryn käyttämään kokonaan sitä. Puhelimessa on myös se hyvä puoli, että se on koko ajan mukana.

Joulukuu on jo pitkällä, niin on jälleen aika esitellä meidän perheen joulukalenterit. Samat yksilöt ovat tänä vuonna käytössä jo kolmatta kertaa. Tosin pienen tuunauksen jäljiltä.

 Ja tämä kuva on todellakin lavastettu, koska nuo kaikki yllätykset eivät todellakaan voi olla tuolla odottelemassa, että lapset nätisti ottaisivat yhden kerrallaan oikeana päivänä. Ehkä sitten joskus, kun ovat vähän isompia. Nyt tyydymme Herkun kanssa laittamaan yhdet yllätykset jokaiseen kalenteriin ennen nukkumaanmenoa. Aikaisempina vuosina kalenterit olivat lasten omissa huoneissa, mistä aiheutui se, että tonttu aina välillä vähän unohti käydä laittamassa yllätykset. Hajamielinen tonttu saattoi siis käydä vasta koulun jälkeen. Nyt kun kalenterit ovat eteisessä, on meidän aikuistenkin helppo hoitaa hommamme.. Ainakin vielä tonttutarina menee ihan täydestä jopa tokaluokkalaiseen.

Aaargh! Talvi tuli!

Tänä aamuna herätessä ulkona odotti järkytys; siellä oli lunta. Sehän tarkoittaa sitä, että Halloween loppuu ja joulu alkaa. Ei hitossa, olen kierrellyt kaupoissa etsimässä joulukoristeita, eikä niitä ole joitain jouluvaloja lukuunottamatta vielä juuri ilmestynyt. Halloweenimme ei ole vielä edes päättynyt loppuhuipennukseensa, joten vielä ei todellakaan aleta joulua odottamaan. Aiempina vuosina olen duunannut ikkunoihin sabluunan avulla lumitähtiä piimästä (tervetuloa listeria) ja tänä vuonna tajusin tehdä samasta materiaalista halloween-koristeitakin..

Näitä kyllä löytyy ovien lisäksi, myös oikeista ikkunoista ja silloin tehdessäni ajattelin, että onpahan sitten pakko pestä ikkunat jouluksi. Kuinka tyhmä olinkaan. En todellakaan jaksaisi pestä ikkunoita, mutta nyt on pakko.

Ahdistelin tuossa muutama viikko myös sitä, kun olisin halunnut vaihtaa etupihan kukkaset syksy- ja talvikukkasten välimuotokukkasiksi. Ai mitä ne on? No en tiedä itsekään, mutta pari viikkoa sitten, kun tämä halloween-touhu oli päällimmäisenä, ei olisi todellakaan tehnyt mieli vielä laittaa kanervia kukkalaatikoihin. Koska muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ollut, niin päädyin kuitenkin perinteiseen vaihtoehtoon ja nyt lumien tultua sehän olikin ihan hyvä idea.

Tästä kulmasta etupihaa ei kyllä kuvia kannattaisi ottaa, sillä tämä kohta odottaa ensi keväänä toteutettavaa maanrakennusta. Vähän kanervia, hopealatvaa ja havuja ängettynä samaan laatikkoon, niin lopputulos näyttää ihan jonkun nisäkkään haudalta.

Oikea kurpitsa ja leikkikurpitsa

Halloween-teema tuntuu jatkuvan. Yritän pitää sisätiloissa koristelun hillittynä lukuunottamatta lastenhuoneita, mutta ulkona saa vähän revitellä. Sain äidiltäni keskikokoisen kurpitsan ja ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin kaivertamaan siitä ihan kivan. Ajattelin aluksi pitää sen keittiön pöydällä, mutta daa, pikkukärpäsiähän se keräsi, joten kurpitsa päätyi ulkoportaille muiden joukkoon.

Ekan kanssa askarreltiin isojen poikien huoneeseen kurpitsalyhtyjä vähän kestävämmällä menetelmällä isoista lasipurkeista. Ennen keittiöremonttia meillä oli isoissa lasipurkeissa jauhoja, makaroonia ja muita kuivaruokahommia. Nyt lasipurkit ovat odottaneet uutta käyttötarkoitusta ja ainakin lokakuun ajan ne saavat leikkiä kurpitsoja.

Aluksi tarvittiin siis erikokoisia lasipurkkeja, periaatteessa vaikka lastenruokapurkitkin käy, kunhan käyttää riittävän pieniä valoja. Yritin metsästää tähän tarkoitukseen myös oranssia silkkipaperia, mutta Ikeassa käydessäni ostin oranssin sammutuspeitteen ja leikkelin siitä sopivan kokoisia palasia. Tässä käytimme Tarjoustalon pattereilla toimivia pallovalaisimia, jotka ovat ah niin ihanan helppoja käyttää ja sopivat sekä sisä- että ulkotiloihin. Lisäksi tarvittiin sakset ja jotain teippiä, me käytimme luonnollisesti washi-teippiä.

 Leikataan silkkipaperi, sammutuspeite tai whatever sopivat kokoisiksi paloiksi ja kiedotaan lasipurkin ympärille. Voi myös liimata, mutta itse käytin mustaa teippiä, jolloin kurpitsa saa jotenkin ehkä enemmän ryhtiäkin?

Eka halusi piirtää kurpitsojen naamat itse tussilla ja lopputulos on kyllä mielesätni ihan hyvä. Sellainen, että nämä lyhdyt todella pysyvät isojen poikien huoneessa. Sitten ei muuta kuin valot sisään ja päälle. Valaisimanahan voi käyttää vaikka jouluvaloja, joita luulisi löytyvän joka kodista.

Helppoa!