Etupihan kohennusta

Tässä auringonoton ja kaikenlaisen diiba-daaban ohella meillä on koko ajan käynnissä useita projekteja, jotka etenee vaiheittain välillä pelkästään fiiliksen mukaan. Viimeisimmät projektit ovat siis talon ulkoverhouksen maalaus, etupihan kunnostus, poikien huoneen remontti ja olohuoneen remontti. Nyt pääsette vilaisemaan etupihan tilaa.

Tonttimme on aika iso ja lähes tulkoon pelkkää nurmikkoa. Leikkausurakan helpottamiseksi olemme jo pidempään suunnitelleet nurmialueen pienentämistä ja etupihan osalta suunnitelmaa alettiin toteuttaa alkukesästä. Lähtötilanne oli jotain tällaista

Talo pari vuotta sitten, kun tähän muutimme. Kaipaa hieman tai oikeastaan aika paljon jotain..

Vieraspaikat

Ja lopulta, kun iso osa nurmikkoa oli siirretty pois ja tuotu kuorma-autollinen kivituhkaa tilalle, etupiha näyttää tälle

Nurmikon reunaan on tulossa vielä kivimuuri (to do -listan loppupäässä) ja lisäksi etupiha kaipaa kipeästi aitaa. Pihamme on jotenkin tiellepäin liian avoin. Ennen kivituhkan asentamista laitoimme maahan maanerottelukankaan, mutta siitäkin huolimatta rikkaruohot puskevat paikka paikoin läpi. Ilmasta ne itiöt taitavatkin tulla. No Round-upilla ovat ainakin tähän mennessä vielä lähteneet.

Syksymmällä olisi tarkoitus kohentaa talon sokkelin reunustat ja tehdä kivetystä. Jossain tulevaisuudessa siintää edelleenkin se haave omasta pihasaunasta, mutta sitä tuskin vielä tänä kesänä pihaan saadaan.

Nyt nauttimaan helteistä. Projektit saa odottaa vähän huonompia säitä jatkuakseen..

Juhannus ja kesäinen keidas

Tänä vuonna juhannusaatto kuluu mitä parhaimmassa (?) seurassa pelkästään itseni kanssa. Siispä olen pyhittänyt lähes koko päivän rentoutumiselle. Sain muutama päivä sitten valmiiksi eurolavoista kootun sohvan terassillemme ja uskon, että myös loppujuhannus kuluu siinä makoillessa ja aikakausilehtiä lukiessa..

Pehmusteina vanhat patjat, jotka on ängetty Jyskistä hankittujen pussilakanoiden sisään. Tähtityynyliinat Jotexilta ja Ompelun ihanuudesta. Helppo tapa majoittaa myös yövieraat; pedit odottavat valmiina nukkujaansa.

Rauhallista ja rentouttavaa keskikesän juhlaa kaikille! Itse taidan mennä hetkeksi vielä nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä uudelle keitaalle.

Vanha kirstu

 Kaikki uudet huonekaluhankintani perustuvat pelkästään siihen, mitä aarteita vanhempieni kotoa sattuu löytymään. Viimeisin löyty on vanha, oranssi, enoni aikoinaan itse tekemä puinen kirstu tai arkku. Kaipasin jo pidemmän aikaa säilytysjärjestelmää, johon saisi kaikki koristetyynynpäälliset, pöytäliinat, verhot ja vaikka vierasvuodevaatteetkin. On sitten helpompi vaihdella tekstiilejä tunnelman ja vuodenajan mukaan, kun kaikki löytyvät samasta paikasta.

Vähänhän tuo oranssi arkku hyppää silmille mustavalkoharmaassa makuuhuoneessa, mutta toisaalta sen luoma kontrasti on ihan kiva. Rosoisessa makuuhuoneessa pientä mummolatunnelmaa.

Pitsilakanatkin lupaan ottaa tästä eteenpäin aktiivisempaan käyttöön, kun ovat helposti saatavilla. Mitä niitä nyt turhaan kaapissa hautoo ja säästää..

Tyttö hyttynen 4 vuotta

Otsikon mukaisesti meillä vietettiin tänään 4-vuotissynttäreitä. Lasten synttärit ovat kyllä jossain määrin mielestäni ihan ehdottomasti vuoden kohokohtia. Tykkään järjestää juhlia ja suunnitella tarjottavia, vaikka kuitenkin aina juhlapäivän aattona mielen valtaa järjetön stressi. Lapsillamme on ollut "oikeus" valita vapaasti, minkälaisen kakun haluavat aina synttäreilleen ja Herkun kanssa pyrimme järjestämään sen parhaamme mukaan. Viime syksynä Ekan kaverisynttäreillä tosin taisimme hieman epäonnistua. Eka oli toivonut Angry birds -kakkua ja taideteosta pöytään nostaessani eräs näsäviisas 7-vuotias epäili, että vihaisella linnullamme on krapula.

Tytön toiveena on kuitenkin aina saada jonkinlainen prinsessakakku ja tänä vuonna prinsessakakku oli kaksikerroksinen, jonka päällä nökötti pieni prinsessa Ruusunen. Korostan muuten tässä vaiheessa, että olen kaikista amatöörileipureista se kaikkein amatöörimäisin eli laadukkaamman lopputuloksen voisi saada aikaan, jos turvautuisi reippaasti lähimmän konditorian palveluihin. Mutta sitten ei kyllä varmaan liikenisi Vuoden äiti -palkintoa.

Kakku on siis ihan normi, jokakesäinen mansikkakermakakku, jonka alaosa on verhoiltu sokerikuorrutteella ja yläosa vadelmanmakuisella kaulintamassalla. Ylimääräisestä kaulintamassasta yritin tehdä ruusuja, mutta osa muistuttaa kyllä erehdyttävästi hautajaiskallaa. Alaviistosta otetussa kuvassa kakku näytti muutenkin jotenkin tuonelamaiselta, kun kynttilöiden valo osui lepattaen Ruususen kasvoille. Toivottavasti kukaan vieraista ei huomannut.

Kakkutikkareita hipovat oman muunnokseni ovat meillä muuten ihan in ja must. Lapset alkaisivat tavanomaista hankalammaksi, mikäli eivät juhlapäivinä saisi näitä herkkuja. Näihin yksilöihin käytin suklaakuivakakun loput, lisäsin tuorejuustoa ja tomusokeria, pyöritin palloiksi ja dippasin sulaan valkosuklaaseen. Erona oikeisiin kakkutikkareihin ehkä se, että en tiedä miten niitä tehdään, mutta ainakin ne näyttävät valmiina ihan erilaisilta.

Nyt on aika toipua rankasta päivästä ja nostaa jalat ylös. Moi!

Vaihteeksi sataa..

Onhan se hyvä, että maa saa vettä, mutta olishan se kiva, jos aurinko näyttäytyisi. Ja pysyisi näkyvissä ja lämmittäisi.

Vanhempieni talontyhjennysprojekti jatkuu ja sen seurauksena sain meille kaksi ihanaa nojatuolia. Kannatti roudata ne sisään ennen olohuoneen remontin alkamista, niin saa sitten kohta kantaa ne pois tieltä.

Ainakin ulkoa saa kauniita luonnonkukkakimppuja, kun kasvit kukoistaa suotuisien ilmojen ansiosta.

Väliaika

Isojen poikien huone alkaa olla jo hyvällä mallilla, mutta tekemistä kyllä vielä riittää. Nyt kun ulkonakin paistaa aurinko, olo on kuin jakomielitautisella, kun poukkoilen sisä- ja ulkotilojen välillä tekemässä milloin mitäkin puhdehommaa.

Sisällä remontti jatkui tänään sillä, että puhkottiin isojen poikien, Ekan ja Tokan, huoneeseen uusi oviaukko. Aiempi oviaukko huoneeseen kulki keittiön kautta, mikä vaikeutti keittiön toimintoja merkittävästi. Esimerkiksi pakastimen ovea ei saanut kunnolla auki ellei siirtänyt koko ruokaryhmää. Siispä emme koskaan voineet jälkiruoaksi syödä esimerkiksi jäätelöä, koska sen ottaminen pakastimesta olisi ollut aivan liian vaikeaa. Voi, kuinka me ollaan tästä kärsitty! Eipä kärsitä enää.

Vanhaa taloa (vm -62) remontoitaessa vastaan voi tulla yllätyksiä. Sen huomasimme tänäänkin, kun aloimme puhkoa uutta oviaukkoa

Tästä se lähtee. Ja joo, olohuone menee remonttiin seuraavaksi. Hirveältä näyttää, tiedetään.

Iskä <3

Sieltähän pilkottaa vanhat karmit

Ja alkuperäinen oviaukko

Vähän vaan liian pieni aukko nykyovelle

Hienot eristeet. Kas, kun ei sahanpurua.

Taustalla pilkottaa muuten se eilen vilauttamani tapetti. Hieman näyttää räikeältä, mutta hyvä siitä tulee, kun katto ja muut seinät ovat valkoisia. Lattiahan tulee olemaan samaa antiikkiharmaan tammilaminaattia, jota muissakin makuuhuoneissa.

No, tältä päivältä on remonttihommat puikkareissa ja taidan mennä ajamaan ruohon, niin tulee nautittua hieman pitkästä aikaa näyttäytyvästä auringostakin..

Pitkästä aikaa..

Blogirintamalla tuntuu meno hiljenevän kesän myötä. Meillä on hyvin ilmojen ansiosta paiskittu ulkohommia kyllästymiseen saakka. Kuvia luvassa kenties vielä tämän kesän aikana, kunhan saadaan loputkin hommat hoidettua.

Ilmojen viilennyttyä ja lapsien lähdetty kuka minnekin kesälomanviettoon, saimme Herkun kanssa järjestettyä täysin lapsivapaan viikon. Mitenkäs sen nyt muuten viettäisikään kuin remonttia tehden ja tässä ihan pieni paljastus tulevasta

Käsittelyssä on siis isojen poikien huone. Taidankin jatkaa maalausurakkaa samantien, niin saadaan ehkä homma valmiiksi tämän viikon kuluessa.