Olohuoneen lattia maalattu

 En tiedä mikä ihmeen inspiraatio meihin iski, kun etuterassin valmistumisen jälkeen päätettiin yhtäkkiä tyhjentää olohuone ja maalata lattia. Muutenhan ajatus oli mitä mahtavin ja alkuperäisen suunnitelmanmukainen. Olosuhteet eivät ehkä olleet kaikkein otollisimmat syksyiseen maalausurakkaan; suhteellinen kosteus oli muutamaa keskipäivän tuntia lukuunottamatta 100% eikä lämpötilakaan kovin mairitteleva ollut. Aurinkoisia päiviä sentään oli muutama.

 Maalasimme lattian siis syyskuun lopulla. Maaliksi valikoitui kuitenkin Betolux, vaikka olin harkinnut käytettäväksi myös pellavaöljymaaleja ym. Paikallinen maalikauppias kuitenkin vakuutti, että Betolux antaa lapsiperheeseen parhaimman kestävyyden ja myös kuivuu nopeiten. Lattia oli päällemaalattavissa jo samana iltana ja käyttöönottokuiva viikon kuluessa. Paitsi, että.. Ne maalausolosuhteet.. Voimakkaan kosteuden ja alhaisen lämpötilan vuoksi, olohuoneemme oli kalustamaton ja käyttämätön tasan neljä viikkoa, minkä jälkeen aloin oireilla kuin seinähullu ja päätin, että nyt ne mööpelit yksinkertaisesti kannetaan sinne olohuoneeseen.

Maalausurakka itsessään sujui lopulta oikean tekniikan löydyttyä jouhevasti. Maalasimme lattian ensimmäisen kerran keskiviikko päivänä ja toisen kerran torstai aamuna. Kolmas maalikerros olisi varmasti parantanut lopputulosta entisestään, mutta yksinkertaisesti emme ehtineet/ jaksaneet kolmatta kertaa lattiaa käsitellä. Olimme varanneet koko perheelle tilapäismajoituksen sukulaisten nurkista ja hotellista. Talossa ei missään nimessä olisi voinut oleskella voimakkaan hajun vuoksi. Olohuoneestamme on myös käynti jokaiseen makuuhuoneeseemme eli viiden pienen lapsen kanssa hengailu pelkästään eteisessä, keittiössä ja kylpytiloissa olisi saattanut olla hieman ankeaa.

 Lopputulokseen olemme kyllä tyytyväisiä. Olohuoneen sisustukseen olen kaivannut selkeyttä, raikkautta ja valkoista ja näitä kaikkia olen saanut. Nyt lattioilla on vielä repertuaari kaikkein värikkäimpiä räsymattoja, joilla on tarkoitus suojata lattiaa huonekalujen painon aiheuttamilta jäljiltä. Vastapainoksi oli pakko sisustaa olohuonetta muutenkin mummola-tyyliin, mutta jatkossa huone varmaan kokee pienee valkaistumisen myös tekstiilien osalta. Tai ei voi tietää..

 Remonttiprojekteilla on aina taipumus levitä. Nyt kun olohuone ja keittiö ovat valmiita, niin ensimmäisenä remontoitu eteinen alkaa tuntua taas jotenkin tunkkaiselta, sekaiselta ja pliisulta. Seuraavaksi meidän on kuitenkin keskityttävä säilytystilojen tekemiseen, koska viiden lapsen ja kahden aikuisen tavaroille tarvitaan ihan mielettömästi tilaa, vaikka kuinka minimalisti olisikin.

Makuuhuoneen kesätyyli

Kesän lähestyessä makuuhuoneen musta-harmaa-kiiltävä -tyyli alkoi kyllästyttää ja tuntua hieman tunkkaiselta. Erityisesti kesäaikaan ihana Hampton-tyyli miellyttää ja aika helposti sen sai makkariinkin loihdittua muutamilla tekstiileillä.

Muutos siis toteutui pelkillä tekstiileillä. Lisäksi siirtelin joitain hopeisia juttuja olohuoneeseen ja valkoisia tilalle. Lasten 1-vuotiskuvien harmainen kehyksineen ei oikein sovi enää tunnelmaan, mutta en jaksanut alkaa niille olohuoneestakaan paikkaa haeskelemaan.

 

Vanhat nojatuolit eivät oikein tunnu löytävän paikkaansa, mutta en kyllä halua niistä luopuakaan, kun tuolien muotokieli kuitenkin miellyttää. Aluksi ajattelin heivata nuokin olohuoneen puolelle, mutta yllättäen sinisten tähtityynyjen myötä niistä tulikin ihan suhteellisen kivat.

Makuuhuoneen verhoina on valkoinen pikavalehalpislaskosverho (joka muuten ei kunnolla kuvissa näykään) eli pala Ikean valkoista puuvillakangasta, johon on ommeltu päärmeet ja verhotankokuja. Vanhan verhotangon avulla kangas on pyöritelty rullalle ja sidottu sopivanmittaiseksi juuttinarun avulla. Vanhat stay-upit, jotka kannattelivat edellistä verhoa, päätyivät jälleen sukkalaatikkoon odottelemaan parempia aikoja.

Siniraitaiset paneeliverhot on tekaistu Jyskin pussilakanasta, josta leikkasin sopivankokoiset kaitaleet. Ongelmana on vaan, että verhot ovat hieman liian lyhyet eli nojatuoleja ei senkään takia oikeastaan voi siirtää mihinkään.

Harkinnassa oli vieläpä vaihtaa mustat Malm-lipastot päikseen pikkuisten huoneessa olevien valkoisten kanssa. Voi olla, että innostun vielä senkin tekemään, mutta toistaiseksi makuuhuone menettelee näinkin.

Lastenhuoneen uudistusta (taas..)

Jokin tuossa pikkuisten huoneessakin vaan mätti, joten pakko oli sitä vähän ryhtyä taas tuunaamaan. Näköjään nykyinen sisustamiseni on sitä, että repsottavat paikat pysyvät repsottamassa ja keskityn jo valmiiden kokonaisuuksien tuunaamiseen. Tuunaamista tosin voi tehdä vähän tuosta noin vaan, kun taas kokonaan uuden tilan remontoiminen vaatii äh niin tylsää suunnittelua ja pitkällistä toteutusta ym.

Palatakseni kuitenkin tuohon lastenhuoneeseen, niin suurin ongelma siellä varmaankin on seinien väri. Alunperin suunnittelin huoneeseen beigeä värimaailmaa, joka sallii pojan ja tytön värit. Meillä kun lastenhuoneen jakavat Tyttö ja Vika. En tiedä, mikä ihme minuun maalikaupassa iski, kun viimehetkellä valitsin seinien väriksi harmaalla taitetun roosan. Ihan kiva väri kyllä sinänsä ja sopii kaikenmaailman pastellien kanssa, mutta jotenkin nyt kuitenkin liian hempeä minun makuuni.

Toinen ongelma huoneessa on tietysti koko, kun tilaan täytyy saada ahdettua kaksi jatkettavaa sänkyä plus lelut ja muut leikkisysteemit tulee pienessä huoneessa helposti ahdistava tunnelma. Sehän on tietysti vaan järjestelykysymys. Aikeissani onkin hankkia Unipuun- kerrossängyt jostain. Niiden valmistushan on lopetettu, mutta käytettynä saattaa saada vielä ihan hyväkuntoisia ja edullisiakin. Muutenkin haluan muuttaa huoneen suuntaa pelkistetymmäksi ja eleettömämmäksi.

Ainakin meidän lapsilla on ominainen tarve kiinnittää pieniä lappusia oviin ilmentämään, kuka minkäkin oven takana asuu (ihan kuin en muistaisi). Tein vanhoista Ikean kehyksistä ovikyltit, jotka on kiinnitetty oviin kaksipuoleisella teipillä. Varmuuden vuoksi lasikin on poistettu. Isojen poikien automatto päätyi lastenhuoneen lattialle. Maton ja lelun värikkyydenkin kannalta voisi olla järkevää, että seinät olisivat valkoiset.

Ikean ruskea 4x4 Expedit-kirjahylly sai fb kirpputorin kautta uuden kodin ja tilalle hankittiin kaksi Malm-lipastoa. Tykkään yleisilmeestä näin paljon enemmän ja lipastojen päälle jää myös leikkitilaa. Laatikot voivat olla niin sotkuiset kuin ovat ja voin ihan helposti paeta todellisuutta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Pehmolelut päätyivät Ikean harsokatoksen sisään.

Vanha, nettikirppikseltä löytynyt pulpetti odottaa tuunausta ja saa odotellakin vielä jonkin aikaa. Aavistan, ettei maalausoperaatio tule olemaan ihan helppo. Siksi pulpetti onkin to do -listan loppupäässä.

Jatkettavat sängyt päätyivät jälleen samalla seinälle pitkittäin. Molemmat sängyt ovat erimallisia, mutta onneksi sentään valkoiset, niin ulee edes jotain yhteneväisyyttä. Tytön sängyn ainakin pitäisi olla jo hieman pidennetty, mutta mahtuvat tuohon seinustalle ainoastaan näin. Voihan sitä nukkua jalat koukussakin? No ei kai, mutta max vuoden ratkaisu tämä kyllä vaan on.

Paloautoja siellä, paloautoja täällä. Vikan innostus hälytysajoneuvoihin näkyy joka puolella. Noista puisista leluista tykkään kyllä itsekin tosi paljon. Ne ovat jotenkin kestävämpiäkin, kuin Tarjoustalon muovisälä.

Vanha kirstu

 Kaikki uudet huonekaluhankintani perustuvat pelkästään siihen, mitä aarteita vanhempieni kotoa sattuu löytymään. Viimeisin löyty on vanha, oranssi, enoni aikoinaan itse tekemä puinen kirstu tai arkku. Kaipasin jo pidemmän aikaa säilytysjärjestelmää, johon saisi kaikki koristetyynynpäälliset, pöytäliinat, verhot ja vaikka vierasvuodevaatteetkin. On sitten helpompi vaihdella tekstiilejä tunnelman ja vuodenajan mukaan, kun kaikki löytyvät samasta paikasta.

Vähänhän tuo oranssi arkku hyppää silmille mustavalkoharmaassa makuuhuoneessa, mutta toisaalta sen luoma kontrasti on ihan kiva. Rosoisessa makuuhuoneessa pientä mummolatunnelmaa.

Pitsilakanatkin lupaan ottaa tästä eteenpäin aktiivisempaan käyttöön, kun ovat helposti saatavilla. Mitä niitä nyt turhaan kaapissa hautoo ja säästää..

Vaihteeksi sataa..

Onhan se hyvä, että maa saa vettä, mutta olishan se kiva, jos aurinko näyttäytyisi. Ja pysyisi näkyvissä ja lämmittäisi.

Vanhempieni talontyhjennysprojekti jatkuu ja sen seurauksena sain meille kaksi ihanaa nojatuolia. Kannatti roudata ne sisään ennen olohuoneen remontin alkamista, niin saa sitten kohta kantaa ne pois tieltä.

Ainakin ulkoa saa kauniita luonnonkukkakimppuja, kun kasvit kukoistaa suotuisien ilmojen ansiosta.

Makuuhuoneen siloittelua

Silloin kevättalvella, kun osaa makkareistamme remontoitiin, niin into sisustamiseen loppui ikään kuin kesken. Niin kauan, kuin ei tiedä, mitä jollekin tilalle tehdä, ei kannata tehdä yhtään mitään. Toimii muuten elämässä laajemmaltikin. Siispä jäin odottamaan inspistä makuuhuoneemme viimeistelyyn ja nyt siitä on ajan saatossa (kuulostaapa kivikautiselta) muotoutunut ihan kiva. Ja mikä parasta: pääasiassa huone on sisustettu vanhoilla tai meillä muuten vaan jo olleilla huonekaluilla, kierrätetyillä ja/tai alkuperäisestä käytöstään poistetuilla tavaroilla.

Drunken octopuss wants to fight?

Iskä lahjoitti vanhan työvalonsa, mutta ei kyllä ymmärtänyt valaisimen uutta käyttötarkoitusta yhtään

Aivan ihanat räsymatot löysin vanhempieni varastosta. Niitä oltiin viemässä kaatopaikalla. Mitäh? Suurin synti ikinä!!

Puutarhatyöpiste

Aina välillä heittäydytään Herkun kanssa tosi ekologiseksi ja kierrätyshenkiseksi. Oikeasti noita em. arvoja täytyisi vaalia enemmänkin, mutta hektinen ja kiireinen arki välillä hankaloittaa toimintaa. No eilen kuitenkin talonmaalaamisen ohessa saimme idean rakentaa puuvajan seinustalle puutarhatyöpisteen. Nimi kuulostaa jotenkin ysäriltä ja muutenkin vähän tyhmältä, mutta kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa

Aamuaurinko varjoineen ja amatööri-valokuvaaja eivät tee oikeutta kuville. Työpiste on tehty ainoastaan ja pelkästään kierrätysmateriaaleista eli toisin sanoen kaikesta turhasta romusta mitä ympäri tonttiamme läytyy. Pöytätaso on vanha WC ovi, jalkoina toimii vanhat pöydänjalat, jotka on pultattu oveen kiinni. Seinähyllynä yhdestä kuolinpesästä ostettu hylly, jota luulin kipeästi joskus tarvitsevani, mutta joka on pyörinyt varastossa tiellä jo monta kuukautta.

Lisäksi pöydälle, sen viereen tai alle on koottu kaikki pihaltamme löytyvät tarvikkeet ja rakennusainekset, joita saatamme joskus pihan tai puutarhan hoidossa tarvita. Ihanaa, kun kaikki on nyt samassa paikassa, eikä levällään ympäri pihaa. Nauloja vaan lisää seinille ja pihavajan seinään saa ripusettua kaikenlaista tarpeellista (ja tarpeetonta). Ja pöydällä voi tehdä vaikka jotain kivoja tuunausprojekteja (niitä riittää).

Nyt aamukahvia ja sen jälkeen valtion rangaistuslaitoksen maalaustyöpiste jatkaa toimintaansa. Ihanan aurinkoista päivää kaikille!!

Vanha ikkunanpoka

Keksin joku aika sitten käyttöä sille vanhalle ikkunanpokalle, joka on notkunut makuuhuoneessamme viime kesästä lähtien. Ostin sen alunperin paikalliselta kirpparilta. Olimme siellä Herkun kanssa kiertelemässä kun bongasin mielestäni ihanan löydön, mutta Herkku kielsi jyrkästi ostamasta sitä. Noh, kun äijä lähti töihin ja Hondan takavalot vilahtivat, niin juoksin kieli vyön alla ostamaan ikkunanpokan omakseni.

Makuuhuoneen remontin valmistuttua halusin seinälle jonkun kivan sisustustarran tekstillä. Jonkun idean saatuani olen vähän sellainen heti kaikki tänne-tyyppi ja keksin kirjoittaa kalvotussilla vanhaan ikkunaan jonkun kivan lurituksen.

Uuh, kuinka romanttista. Olisi tietysti voinut keksiä samantien niin pitkän lauseen, että alimmaiseen ruutuunkin olisi riittänyt tekstiä. Nyt siellä komeilee mustavalkokuva meistä. Sen on ottanut laadukas valokuvaaja Ruotsin laivalla ja jos tarkasti katsoisi, niin huomaisin, että muutama GT on alla.

Ikkunahan olisi tarkoitus nostaa seinälle. Nythän se vasta nojailee lattialla seinää vasten. Herkulla kuitenkin on jotain antipatioita ikkunaani kohtaan, koska hän on useista pyynnöistä huolimatta kieltäytynyt kiinnittämästä sitä. Sillä on pakosti joku varhaislapsuudentrauma tästä aiheesta.

Löytöjä ja vähän tuunaustakin

Etsin pitkän aikaa vanhaa paripulpettia lastenhuoneeseen. Kaikkein ärsyttävintä etsinnöissä oli se, että lapsuuden kodissani minulla ja pikkusiskollani oli juuri sellainen haluamani pulpetti, jonka vanhempani heittivät joskus tarpeettomana kaatopaikalle. No satuin erään nettikirppiksen kautta löytämään eräästä kuolinpesästä juuri täydellisen pulpetin meidän pikkuisten huoneeseen

Valkoinenhan sen tietysti pitäisi olla, mutta ajan myötä olen oppinut pitämään tuosta kuluneesta ilmeestäkin. Ja tällä hetkellä meillä on joka paikka täynnä keskeneräistä maalausprojektia, joten ihan heti tämä ei valkoiseksi muutu. Talviaikaan on lisäksi vaikeaa keksiä "tuunauspaikkaa" vanhoille huonekaluille. Kesäisin olen työstänyt projektejani autokatoksessa tai ihan ulkona, mutta talvella se ei oikein onnistu. Yhtenä päivänä luulin saaneeni hyvän idean aikoessani remontoida ateljeen/ työtilan kellariimme. Sitten muistin kellarin rappuset, jotka ovat tyyliin pitkät, jyrkät, kapeat, vinot, ahdistavat ja kaikkea muuta negatiivista. Niitä pitkin olisi siis suorastaan nautinnollista ja leppoisaa raahata pientä paripulpettia maalattavaksi. Siispä kesää ja ulkotiloja odotellessa.

Tämä vanha ompelukone on niin tyypillinen, mutta ihana. Löysin sen erään maalaistalon purkutuomion saaneesta piharakennuksesta ihan sattumalta. Tämän ompelukoneen kohdalla kävi se tyypillinen ilmiö, joka vanhojen huonekalujen ostossa/ myynnissä on usein nähtävillä; myyjä haluaa siitä eroon hinnalla millä hyvvänsä ja ostaja haluaa sen hinnalla millä hyvänsä. Lyhennettynä toisen romu on toisen aarre. Tämäkin ihanuus sijaitsee Partyliten kynttilänjalkoineen kätevästi pikkuisten huoneen ovella, jonka edustalla on kohtalainen trafiikki päivittäin. No itse ompelukonetta ja sen jalkaa on vaikea hajottaa, mutta toisinaan pelkään kynttilänjalkojen puolesta.

Tämän epäkäytännöllisen, pikku lipaston ostin joskus paikalliselta Huutokauppakamarilta. Minulle tuli vahva tunne "tarvitsen pienen lipaston, mitä epäkäytännöllisempi, sen parempi". Ja tässä se nyt on. Laatikot ovat pieniä, liukuvat huonosti ja värityskin on aika ruma. Tuunasin sitä vähän ja nyt se sentään sopii sisustukseen. Ja ainahan säilytyskalusteelle on tarvetta
 

Ennen

Jälkeen

Ei tässä mitään pintakäsittely -koulutusta tarvita, ajattelin ja aloin maalaamaan. Lopputuloksena laatikot eivät aukea enää sitäkään vähää, kun ne uuden maalipinnan myötä ovat hieman jumissa. No, tässä lipastossa säilytetään sellaisia pikku juttuja, joita ei tarvita kovin usein..

Metsänkylän navetta

Tänään tehtiin ystäväni Kirsin kanssa aikuisten naisten ikkunanpokienostosretki Metsäkylän navettaan, joka siis sijaitsee täällä

eli keskellä ei mitään. Kuitenkin se on ihan kivenheiton päässä Hämeenlinnan keskustassa..eli siis tosiaan ihan keskellä ei mitään. No heh, ei vaiskaan.

                   

Harmillisesti navetta on avoinna ainoastaan sunnuntaisin, mutta siitä huolimatta olen käynyt siellä usein. Aina mukaan tarttuu jotain, jota kovasti kuvittelen tarvitsevani. Joskus kuitenkin jopa jotain hyödyllistä. Erityisesti pidän paikasta, koska sillä on jotenkin oudosti inspiroiva vaikutus. Remonttia hiljalleen tai siis meidän tapauksessa ikuisesti tehdessä on hyvä muistaa, että kaikkia rakennustarvikkeita ei tarvitse ostaa uutena, vaan esimerkiksi lattialistoja löytyy läjäpäin aidosti vanhoina ja käyttökelpoisina. Heh, tästä vanhan suosimisesta tuleekin mieleen, kun kunnostimme Herkun kanssa tytöllemme sänkyä ja tarvitsimme siihen hommaan hiomakonetta. Kielsin Herkkua ostamasta sitä uutena, sillä sain sen käytettynä huuto.netistä siis niin sika halvalla. No käytetty laite oli kuitenkin viallinen ja Herkun hioessa sänkyä antoi hiomakone aika mojovan sähköisku. Onneksi ei käynyt pahemmin (rytminsiirtoa odotellessa) ja siitä lähtien olen tehnyt myönnytyksen, että sähkölaitteet voidaan ostaa uusina.

No mutta tässä muutamia ihanuuksia, joita Navetta piti sisällään

Esimerkiksi nämä aivan ihanat en-tiedä-mitkä, mutta kivasti ovat ruosteessa

Myös keittiöremontti on meillä suunnitteilla ja jossain vaiheessa olin ihan villina tämmöisiin 50-luvun keittiökaapistoihin. Kunnostamalla ja yhdistelemällä tällaisia komponentteja saisi tosi mageen retro-keittiön. Ja siis tämänkaltainen hienosäätö sopisi just hyvin meidänkaltaisille ikuisuusremontoijille. Sivuille aukeavat alakaapit ilman ulosvedettäviä mekanismeja olisivat kuitenkin käytössä hieman epäkäytännölliset. Ja toisaalta uudenlaisten mekanismien yhdistäminen vanhoihin kaappeihin voisi olla haastavaa, kun kyseessä ei kuitenkaan ole ihan tämänpäivän standardimitoissa olevat kaapistot. Mutta ideana kuitenkin mielestäni mainio.

Näitä savitiiliä suunnittelin ostavani myös ja rakentavani niistä uuden TV-tason ihastuttava ysäri-Herkun-poikamiesaikaisen-pyörät-alla-hirvityksen tilalle. Jäin vielä pohtimaan millaiseen komponenttiin nämä tiilet yhdistäisin, joten jätän aiheen vielä hetkeksi hautumaan ja laitan kuvaa kyllä heti, kun taso on valmis.

Niin ikkunanpokiahan sieltä lähettiin hakemaan, mutta koska vastaan tuli myös kaikkea muuta oli pakko pysähtyä hetkeksi idylliseen kahvila Leivintupaan kahville

Kahvila näytti ulospäin suorastaan kuolleelta, mutta kahden oven ja yhden viltin takaa paljastui ihana kahvila, joka tarjosi asiakkailleen kahvia ja pannukakkua joko suolaisella tai makealla täytteellä

Kylmässä navetassa kiertelyn jälkeen leivintuvan lämpöön olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta kuolleesta ensivaikutelmasta huolimatta se oli kuitenkin ääriään myöten täynnä ja kahvin juonnin jälkeen oli pakko antaa tilaa seuraaville

Useilta Ikean reissuilta jo tutuksi tullut kuvio toistui jälleen. Vasta ostosten maksamisen jälkeen tulee se hetki, kun järki syrjäyttää tunteen: "Miten nämä tavarat kuljetetaan kotiin?" No, mitä Honda CRV:hen ei mahdu, sitä ei tarvita

Tulikin vähän epätarkka kuva, kun kädet olivat jo hapoilla ikkunanpokien raahaamisesta. Vähän jäi tältä reissulta kaivelemaan heinäseipäät, joita Navetalla oli pilvin pimein. Ylläolevassa kuvassakin näkyvä leipälaatikko sai arvoisensa paikan olohuoneesta, takan vierestä.

Eikö olekin ihana?