Etsin pitkän aikaa vanhaa paripulpettia lastenhuoneeseen. Kaikkein ärsyttävintä etsinnöissä oli se, että lapsuuden kodissani minulla ja pikkusiskollani oli juuri sellainen haluamani pulpetti, jonka vanhempani heittivät joskus tarpeettomana kaatopaikalle. No satuin erään nettikirppiksen kautta löytämään eräästä kuolinpesästä juuri täydellisen pulpetin meidän pikkuisten huoneeseen
Valkoinenhan sen tietysti pitäisi olla, mutta ajan myötä olen oppinut pitämään tuosta kuluneesta ilmeestäkin. Ja tällä hetkellä meillä on joka paikka täynnä keskeneräistä maalausprojektia, joten ihan heti tämä ei valkoiseksi muutu. Talviaikaan on lisäksi vaikeaa keksiä "tuunauspaikkaa" vanhoille huonekaluille. Kesäisin olen työstänyt projektejani autokatoksessa tai ihan ulkona, mutta talvella se ei oikein onnistu. Yhtenä päivänä luulin saaneeni hyvän idean aikoessani remontoida ateljeen/ työtilan kellariimme. Sitten muistin kellarin rappuset, jotka ovat tyyliin pitkät, jyrkät, kapeat, vinot, ahdistavat ja kaikkea muuta negatiivista. Niitä pitkin olisi siis suorastaan nautinnollista ja leppoisaa raahata pientä paripulpettia maalattavaksi. Siispä kesää ja ulkotiloja odotellessa.
Tämä vanha ompelukone on niin tyypillinen, mutta ihana. Löysin sen erään maalaistalon purkutuomion saaneesta piharakennuksesta ihan sattumalta. Tämän ompelukoneen kohdalla kävi se tyypillinen ilmiö, joka vanhojen huonekalujen ostossa/ myynnissä on usein nähtävillä; myyjä haluaa siitä eroon hinnalla millä hyvvänsä ja ostaja haluaa sen hinnalla millä hyvänsä. Lyhennettynä toisen romu on toisen aarre. Tämäkin ihanuus sijaitsee Partyliten kynttilänjalkoineen kätevästi pikkuisten huoneen ovella, jonka edustalla on kohtalainen trafiikki päivittäin. No itse ompelukonetta ja sen jalkaa on vaikea hajottaa, mutta toisinaan pelkään kynttilänjalkojen puolesta.
Tämän epäkäytännöllisen, pikku lipaston ostin joskus paikalliselta Huutokauppakamarilta. Minulle tuli vahva tunne "tarvitsen pienen lipaston, mitä epäkäytännöllisempi, sen parempi". Ja tässä se nyt on. Laatikot ovat pieniä, liukuvat huonosti ja värityskin on aika ruma. Tuunasin sitä vähän ja nyt se sentään sopii sisustukseen. Ja ainahan säilytyskalusteelle on tarvetta
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Ei tässä mitään pintakäsittely -koulutusta tarvita, ajattelin ja aloin maalaamaan. Lopputuloksena laatikot eivät aukea enää sitäkään vähää, kun ne uuden maalipinnan myötä ovat hieman jumissa. No, tässä lipastossa säilytetään sellaisia pikku juttuja, joita ei tarvita kovin usein..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti