Valokuvaseinää

Tykkään tosi paljon valokuvista ja kuten aiemmasta postauksesta jo ilmenikin, niin nykyisin myös valokuvaamisesta. Pitkittyneen remontin vuoksi valokuvat lapsista ja rakkaista (?) sukulaisista ovat päätyneet makuuhuoneen lipaston laatikkoon odottelemaan esille ripustamista. Tänään sain inspiraation valokuvaseinän perustamisesta kotimme aulaan. Sen remonttihan on lattiaa vaille valmis eli seinille voi halutessaan kiinnittää jo vaikka poronsarvet (niitä odotellessa). Ripustin osan tauluista seinille ja näkymä näyttää tältä

Tästä kuvasta ei varmaan kukaan tunnista omia lapsiaan, joten uskalsin julkaista. Tajusin kuvien ripustamisen jälkeen, että kehykset ovat ihan väärän väriset. Niiden pitäisi olla mustat. Ja siis pakko jotenkin tiivistää muutenkin, koska kuvia on siellä lipaston laatikossa vielä paljon lisää. Herkku varmaan kiittää tämän kaiken jälkeen niistä miljoonasta taulukoukun reiästä, jotka olen saanut aikaan hänen vaivalla tapetoimaansa seinään. No heh, sattuuhan sitä, kun mieli muuttuu.

Lisäksi sain myös aikaiseksi kehystää viimeisenkin lapsemme 1-vuotispotrtin ja laittaa ne esille olohuoneen seinälle. Kuopuksemmehan on tosiaan jo (sunnuntaina) 3-vuotias eli ei tässä nyt paljoa aikaisemmin olisi ehtinytkään. Lastemme valokuvat ovat kyllä kivannäköiset, mutta kannatti tosiaan niitä ripustella, kun se tapetointiprojekti alkaa muutaman viikon päästä. Mistä näitä kuningasideoita oikein sikiää tällä mahtavalla ajoituksella?

Voi kuinka söpöiltä meidän omat pikku pumperinikkelit näyttävätkään! Erityisesti juuri valokuvissa, nukkuessaan tai sukeltaessaan. Kaikkina muina aikoina muistuttavat lähinnä villipetoja.

Käväisin myös kirpputorilla ja ostin pari ovaalinmuotoista vanhaa kehystä, joihin oli pakko askarrella ah niin ihanan Greta Garbon kuva

Glamouria hehkuvan kaunottaren alle sopii täydellisesti Silja Linen -terminaalissa otettu monivärikuva supisuomalaisesta perheestä. No siis oikeasti alempi kuva päätyy ehkä valokuvaseinälle, kunhan olen ensin maalannut kaikki kehykset uudestaan..