Puutarhapöytä nro 2

Viime vuonna suunnilleen tähän aikaan tuunasin puutarhapöydän tuohon puuvajan sivustalle vanhasta, viilupäällysteisestä lastulevyväliovesta ja vanhoista keittiöpöydän metallijaloista. Pöytä toimi kyllä pari ensimmäistä viikkoansa ihan kivasti ja näytti ainakin suoralta, mutta eri vuodenaikojen armoilla pöydästä tuli kyllä aivan kamalannäköinen.

Herkun ostettua uusi porakone, hän on keskittynyt rakentelemaan tiluksia uusiksi. Ensimmäisenä kohteena oli tehdä kunnollinen lattia ja hyllyt kuvissa näkyvään puuvajaan. Seuraavaksi oli vuorossa uuden istutuspöydän vuoro. Hyvältä näyttää kyllä ainakin siihen vanhaan trash-versioon verrattuna. Ainoa ongelma on, etten jaksa raahata kaupasta ostettuja multasäkkejä ison mahan kanssa takapihalla sijaitsevalle istutuspöydälle, vaan olen hoitanut toistaiseksi istutushommat etupihalla.

Istutuspöydän viereen olen kerännyt pihan hoitoon liittyvien tavaroiden lisäksi vanhoja tiiliä, betoniharkkoja ja laattoja odottelemaan inspiraatiota.

Mukin tuunausta

Tässä esittelen turhaakin turhemman tuunauksen, mutta tuunauksen kuitenkin. Jostain meille on joskus päätynyt tällainen Ikean korvaton muki, joka on toimittanut työpöydällä kynätelineen virkaa

 Sittemmin muki päätyi varastoon kaiken muun turhan roinan mukana. Kerran satuin itsekin varastossa hengailemaan, kun silmiini osui tuo muki ja avattu pakkaus saneeraustasoitetta keittiöremontin jäljiltä.

Olin suunnitellut muutaman kukkaruukun tuunaamista sementillä ja tässä kohtaa aukeni mahdollisuus kokeilla kyseistä tuunausta pienemmässä mittakaavassa. Tasoitetta levittäessä mukn pintaa olin vielä hieman epäileväinen ja pelkäsin, että tasoite kuivuttuaan rapisee ja pöllyää pois mukin pinnasta jättäen jälkeensä kauhean sotkun.

Olin onneksi väärässä. Ainakin sen rapisemisen suhteen. Ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin toistaiseksi Ikea-muki pääsi jälleen työpöydälle kynätelineeksi. Itse asiassa suunnittelin koko keittiön välitilan käsittelemistä samannäköiseksi, mutta toistaiseksi en aio sitä toteuttaa ainakaan saneeraustasoitteelle.

Astianpesukoneeseen tätä mukia tuskin kannattaa laittaa..

Diy ovistoppari

Ilmojen lämmetessä meillä ainakin ravataan sisään ja ulos monta kertaa päivässä sekä etu- että takaovien kautta. Olen kaivannut takaovellemme ovistopparia jo pidemmän aikaa ja tänään tavoitin sopivan motivaation sen tekemiseen.

Tästä lähdettiin:

Lapioin muovipussiin kivituhkaa. Tähän tarkoitukseen kävisi myös esimerkiksi hiekka, sora, kissanhiekka (?), ehkä joka makarooni/ riisi, suola yms. Meillä sattui olemaan kivituhkaa pienoinen kasa, joten käytin sitä. Muovipussi ehti mennä täyttövaiheessa rikkikin, joten laitoin lopulta kivituhkat kahden muovipussin sisään.

Ostin muutama vuosi sitten huuto.netistä kankaisen muovipussitelineen, jonka totesin käytössä kuitenkin äärimmäisen turhaksi kapistukseksi. Kangaspussi on keittiöremontista asti odotellut parempaa käyttötarkoitusta ja sopikin ovistoppariksi oikein hyvin. Eli kun muovipussi oli täynnä painavaa ainesta, laitoin sen vielä toisen muovipussin sisään ja lopulta ängin kangaspussin sisään.

Valmis! Ja hyvin pysyy ovi auki. Jos ei kotoa satu löytymään valmiina tähän tarkoitukseen sopivaa kangaspussia, niin ovistopparin voi helposti tuunata pienestä kangaskassista tai ommella vaikkapa juuttikankaasta.

Loppuilta tullaankin ahkeroimaan terassin ja puutarhan kimpussa, jos vaikka siinä jotenkin myötävaikuttaisin synnytyksen käynnistymiseen.

Eteistä..

Jälleen ohi taittuvan talven aikana totesin, että pienessä talossamme on yksi hyvä puoli ylitse muiden ja se on se suuri eteinen. Meillähän ei ole kodinhoitohuonetta lainkaan, joten lattialämmitetty eteinen on ihan in ja must monilapsisessa perheessä. Talvella lattialle voi huoletta jättää ulkovaatteet ja kengät kuivumaan.

Eteinen ei kuitenkaan ole kaikkine ulkovaatteineen ja kenkineen ainakaan talvisin mitenkään kuvattavassa kunnossa. Meillä on tapana pitää eteisessä "käsillä" ainoastaan ne arkivaatteet ja -kengät, joita milloinkin käytetään, mutta kuusihenkisessä perheessä sekin tarkoittaa aika suurta vaatemäärää näkyvillä.

Kevään vaihtuessa hiljalleen (tosi hiljalleen) kesään, onkin ihanaa karsia eteisestäkin kaikki turha, paksu vaate pois ja tehdä sisääntulotilastakin viihtyisä. Jo vauvan syntymänkin vauhdittamiseksi olen siivoillut nurkkia oikein urakalla ja tänään oli tosiaan tuon eteisen vuoro.

Eteinenhän oli jostain syystä ensimmäisiä remonttikohteitamme. Tuolloin ei kylläkään tehty muuta kuin maalattiin ihanat, mäntyiset puolipaneelit kiiltävänvalkoisiksi ja lisäeristettiin katto. Noilla muutamilla pikakonsteilla eteisen ilme kuitenkin muuttui totaalisesti. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus paneutua eteiseen tarkemmin ja kenties laajentaa/ yhdistää sitä viereisen varaston kanssa. 

Vauvalle ensisänky

Meidän tuleva vauva nukkuu (?) ensimmäiset kotona vietetyt yönsä luonnollisesti pahvilaatikossa. Alan suhtautua äitiyspakkauslaatikkoon myönteisemmin, sillä ihan pienen tuunauksen jälkeen siitä tuli ihan kiva. Kyllä siinä nyt muutaman yön voisi nukkua.

Suunnilleen tästä lähdettiin

Ja suunnilleen tähän päädyttiin

Äitiyspakkauksen mukana tulleita aivan kauheita lakanoita peittää Ekan ja Vikan vanha viltti ja Tytön vanha pehmolelupupu. Nyt on sänky valmiina neutraaleissa väreissä.

Toisaalta on vähän turhaa askarrellapaskarrella väliaikaissänkyä, kun pinnasängyn joutuu joka tapauksessa hankkimaan. Meillä on kuitenkin se ongelma, ettemme tiedä uuden tulokkaan sukupuolta. Sukupuolellahan sinänsä ei ole väliä lainkaan (paitsi, että sen täytyy olla TYTTÖ!), mutta uuden vauvan sukupuoli määrittelee hieman tulevaa huonejärjestystä ja huonejärjestys taas määrää tulevan sängyn värin ja koska sukupuoli ei ole selvillä, niin ei voi päättää sängyn väri

äkään. Loogista ja syvällistä eikö?
 

Makuuhuoneen kesätyyli

Kesän lähestyessä makuuhuoneen musta-harmaa-kiiltävä -tyyli alkoi kyllästyttää ja tuntua hieman tunkkaiselta. Erityisesti kesäaikaan ihana Hampton-tyyli miellyttää ja aika helposti sen sai makkariinkin loihdittua muutamilla tekstiileillä.

Muutos siis toteutui pelkillä tekstiileillä. Lisäksi siirtelin joitain hopeisia juttuja olohuoneeseen ja valkoisia tilalle. Lasten 1-vuotiskuvien harmainen kehyksineen ei oikein sovi enää tunnelmaan, mutta en jaksanut alkaa niille olohuoneestakaan paikkaa haeskelemaan.

 

Vanhat nojatuolit eivät oikein tunnu löytävän paikkaansa, mutta en kyllä halua niistä luopuakaan, kun tuolien muotokieli kuitenkin miellyttää. Aluksi ajattelin heivata nuokin olohuoneen puolelle, mutta yllättäen sinisten tähtityynyjen myötä niistä tulikin ihan suhteellisen kivat.

Makuuhuoneen verhoina on valkoinen pikavalehalpislaskosverho (joka muuten ei kunnolla kuvissa näykään) eli pala Ikean valkoista puuvillakangasta, johon on ommeltu päärmeet ja verhotankokuja. Vanhan verhotangon avulla kangas on pyöritelty rullalle ja sidottu sopivanmittaiseksi juuttinarun avulla. Vanhat stay-upit, jotka kannattelivat edellistä verhoa, päätyivät jälleen sukkalaatikkoon odottelemaan parempia aikoja.

Siniraitaiset paneeliverhot on tekaistu Jyskin pussilakanasta, josta leikkasin sopivankokoiset kaitaleet. Ongelmana on vaan, että verhot ovat hieman liian lyhyet eli nojatuoleja ei senkään takia oikeastaan voi siirtää mihinkään.

Harkinnassa oli vieläpä vaihtaa mustat Malm-lipastot päikseen pikkuisten huoneessa olevien valkoisten kanssa. Voi olla, että innostun vielä senkin tekemään, mutta toistaiseksi makuuhuone menettelee näinkin.

Vappu-tunnelmia

 Vappu sujui perinteistä perinteisimmissä tunnelmissa, hyytävässä säässä. Nyt on tuloksena järkyttävä räkätauti. Ah, tätä Suomen epävakaista kevättä.

 Lasten kanssa koristeltiin Vappua varten jo hyvissä ajoin sillä seurauksella, että aattona lähes kaikki ilmapallot olivat jo menettäneet kimmoisuutensa ja serpentiinitkin oienneet. Hui hai, tärkeintä onkin se juhlapyhän odotus.

Jännityksellä teimme itse simaa tänäkin vuonna ja jopa omaksi ihmetykseksi onnistuimme melko hyvin. Kuten kuvasta näkyy, olen viipaloinut aina kaksi sitruunaa keitetyn veden joukkoon ja antanut sokerin ja hiivan kanssa muhia vuorokauden, kunnes olen litkun siivilöinyt ja pullottanut. Sain kuitenkin jälkikäteen hyvän vinkin käyttää pelkästään raastetun kuoren ja hedelmälihan tuomaan simaan makua, jättäen tuon kitkerän valkoisen osan kokonaan pois. Tätä testaan heti ensi Vappuna, jos vielä muistan.

Meillä Vapun paras herkku, tippaleipä, ei maistu itseni lisäksi kellekään muulle, joten saan aivan rauhassa nauttia tuosta ihanuudesta. Muut syököön munkkeja.

Tämä päivä muutoin on mennyt synnytyskassia pakkaillessa. Vappuaattona oli tasan viisi viikkoa laskettuun aikaan, mutta toiveissa olisi saada uusin tulokas hieman etuajassa. Olo alkaa olla jo tukala, erityisesti öisin ja jatkuva flunssa alkaa jo väsyttää. Sitten vauvan synnyttyähän ei toki väsytä yhtään, että sitä odotellessa.