Minun ja Herkun kutakuinkin ensimmäinen yhteinen ostos orastavalle suurpeheellemme oli iso ruokapöytä. Päädyimme lopulta Ikean jatkettavaan Bjursta-ruokapöytään ja se osoittautui heti ensimmäisestä käyttöpäivästä alkaen äärimmäisen huonoksi valinnaksi. Pöytähän on standardina jotain 90x90, mutta meidän piti luonnollisesti neljän lapsen (ja aluksi kahden syöttötuolin) vuoksi jatkaa pöytää, jolloin pöydän jalat jäi ärsyttävästi juuri jonkun ruokailija jalkojen väliin. Tuoleja ei myöskään saanut kivan symmetrisesti pöydän ympärille juuri jalkojen sijainnin vuoksi.
Pöytä oli kuljetuksen aikana myöskin kärsinyt jonkinlaisen kosteusvaurion, koska pöytälevyn kansi kupruili. Meillä olisi siis ollut kaikki syyt palauttaa pöytä, mutta ei vaan jaksettu, koska olimme eläneet niin pitkään ilman ruokapöytää. Yritin muutamaan otteeseen myydä pöydän siinä onnistumatta. Sisälläni asuva, hyvin pieni ekologinen ihminen ei olisi sallinut hyvän ja lähes uuden huonekalun heittämistä poiskaan, joten sain idean tuunata ruokapöydästä sohvapöydän; jalat poikki, uusi maali pintaan ja uusi pintamateriaali osittain muutenkin ja pientä hienosäätöä. Tadaa!
Ennen
 |
| Kuva lainattu |
Jälkeen
Kuvat ovat aika tiukasti rajattua ja siksi ei ihan parasta mahdollista pöydästä näistä saa. Olohuoneemme on kuitenkin enää ainoa jäljellä oleva remontoimaton huone, eikä se ole lainkaan kuvattavassa kunnossa. Pöytä on maalattu kertaa monta Tikkurilan kiiltävällä kalustemaalilla. Maalausurakan päätyttyä Vika seikkaili olohuoneessamme kuulakärkikynän kanssa ja sain aloittaa urakan uudestaan. Pöytälevy ei maalaamisesta huolimatta näyttänyt hyvältä, joten päällystimme sen ylijäämälaminaatilla, jota jäi makuuhuoneiden remonteista. Lisäksi vielä ylihintaiset apteekkarin vetimet hämeenlinnalaisesta sisustusliikkestä ja valmis. Nyt pöytä saa luvan ainakin vielä hetken asua meillä. Jatkossa saatan harkita jalkoihin renkaiden laittamista, niin pöytää helmpi liikutella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti