Ankea marraskuu

Ihana lokakuu vaihtui ankeaan marraskuuhun. Väsyttää, laiskottaa ja ehkä vähän masentaakin. Tilanne vaatii joulukoristeita. Lasten kanssa järjestettiin jo ensimmäiset piparkakkutalkoot. Uusperheessä kaikki kausihössötykset voi luvan kanssa tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen, kun lapset kuitenkin viettävät osan elämästään jossain muualla.

Silloin kun jouduin raskain mielin keräämään halloween-koristeet kellariin odottamaan seuraavaa esiintuloaan, etupihastamme lähti huumori. Haluan, että etupiha tuottaa iloa ohikulkijoille ja ennen kaikkea minulle itselleni (ja toki muullekin perheelle).

Joulukoristelu on turvallista aloittaa ulkoa, niin ei ehkä tule kyllästystä niin pian. Ulkona maisema on muutenkin niin ankea, että pieni kuusi terassilla piristää kivasti. Paremmaltahan se toki näyttäisi, jos ympärillä olisi lumimaisema.

Terassille on hakusessa rautaiset, "pitsiset" kalusteet, joita en toistaiseksi ole vielä löytänyt. Hieman sirommat tuolit sopisivat terassille paremmin kuin nuo polyrottinkiset.

Ikkunanpokahuuma alkaa olla ohi. Molemmat ikkunat ovat löytäneet paikkansa ulkoa ja toistaiseksi niitä ei sisälle tuoda. Olen koittanut etsiä kirpputoreilta ja antiikkimarkkinoilta sopivaa, peltistä Entrance-kylttiä talon seinään etuoven läheisyyteen. Vanha ikkuna teksteineen saa nyt toimia peltikyltin korvikkeena.

Noita lensi puuhun

 Halloweenin lähestyessä pihakoristeetkin saavat muuttua jo hieman rajummiksi. Tänään toteutin etupihan Tuijaan koristeen, joka kuvaa puuhun törmännyttä noita. Koriste oli aivan äärimmäisen helppo, nopea ja edullinen tehdä.

Hattuna on vanha lasten vanha Halloween-hattu joltain menneeltä vuodelta. Hattu oli jo hieman rikkinäinenkin, joten se kävi oikein hyvin tuulen riepoteltavaksi. Luuta löytyi varastosta, varsi tosin olisi saanut olla hieman pidempi, jotta se olisi tullut selkeästi puun toiseltakin puolelta esiin. Saappaina on jo kertaalleen kirpputorille viemänä saappaat, joissa sisällä on rytättynä sanomalehteä. Saappaan sisään on vielä työnnetty tarpeettomaksi jäänyt verhotanko, joka on työnnetty syvälle puun varren oksastoon.

Tuulisesta säästä johtuen kiinnitin osat vielä varmuuden vuoksi narulla sopiviin oksiin.

Jonkin verran meillä on varastossa viime vuodesta jääneitä hautaristejä ja jopa arkunkansi. Saa nähdä rohkenenko laittaa niitä vielä esille. Viime vuonna, kun olin rakentanut nurmialueelle zombie-hautausmaan, eräs paikkakuntalainen uskonlahko villiintyi ja ravasi etuovellamme entistäkin ahkerammin.

Syksyisiä kukkahommia

 Iltakävelyllä poikkesin paikallisen kukkakaupan pihassa ihastelemassa syksyisiä kukka-astelmia. Sain inspiraation toteuttaa samankaltaisia asetelmia omaan pihaan. Lokakuu on niin parasta aikaa, kun luonto puhkeaa väriloistoon. Kohta on ankea marraskuu, jolloin lehdettömät puut tekevät maisemasta masentavan. Vielä hetki siis on aikaa nauttia ihanasta syysmaisemasta.

 Paristokäyttöiset kurpitsavalot löysin Ikea-reissulta ja minikurpitsat Plantagenista. Haluaisin niitä vielä lisää, mutta olen toistaiseksi löytänyt vain aitoja, jotka lopulta nahistuvat ja muuttuvat jätteeksi. "Tekokurpitsat" säilyisivät koristeina vuodesta toiseen.

Raahasin kaikki mahdolliset betoniharkot, tiilet ja puiset lavat, mitä helposti puutarhavajasta löysin, etupihalle. Kukkakaupasta muutama calluna ja koristekaali sekä niiden seuraksi takapihalta sammalta ja vaahteranlehtiä niiden seuraksi. Koristearoniapensaatkin ovat niin mahtavissa väreissä, että niistä saa aivan ihanannäköisiä asetelmia. Ja vielä hetken aikaa näyttäisi kesäkukatkin vielä olevan elossa.

Tämän viikon kaikki lapset, paitsi vauva, ovat toisissa kodeissaan, mutta ensi viikolla, kun olemme jälleen kaikki koolla, aletaan laittelemaan pihaa oikein kunnolla Halloween-kuntoon. Tänäkin vuonna lapsemme viettävät itse juhlan toisissa kodeissaan, joten me saamme taas mahdollisuuden viettää Halloweenia sekä etukäteen että sitten "oikeaan aikaan".

Hämähäkinseitti ikkunaan

 Tämän hämähäkinseitinhän voi toteuttaa muuallekin, mutta itse tein sen etuoven ikkunaan. Löysin liinavaatelaatikosta pienen sisustustyynyn ja päätin uusiokäyttää sisälläolevan vanun tähän koristeeseen.

Otin vanusta pieniä "paloja", kiinnitin yhden kohdan teipillä ja venytin varovasti ikäänkuin janaksi ja kiinnitin toisenkin pään teipillä. Sitten levitin vanua salmiakin muotoon ja kiinnitin jälleen teipillä sopivista kohdista.

Seitin joukkoon halusin tietenkin itse hämähäkin.. Huhuu! Vai miten hämähäkit sanoo?

Vaahteranlehtiköynnös

Lokakuussa kaikenlainen tuunausinto puhkeaa kukkaan. Edellisvuoden tapaan aion koristella uutta patiota ja muuta etupihaa hiljalleen Halloween-teeman mukaisesti. Viimeisimpänä ideana tein etuterassin kaidetta koristamaan köynnöksen, joka on valmistettu vaahteranlehdistä. Samalla idealla olen nähnyt tehtävän myös ovikransseja.

 Köynnökseen ja kranssiin löytyy useita ohjeita monestakin blogista, mutta itse toteutin tämän seuraavasti

1. Keräsin muovikassillisen vaahteranlehtiä pihalta. Tähän voi orjuuttaa myös lapset. Tosin meidän 4-vuotiaan jäljiltä muovikassi oli täynnä myös koivun- ja tammenlehtiä. Lehtien menekkiä oli vaikea arvioida etukäteen, mutta se muovikassillinen riitti tähän köynnökseen ja aikaa keräämiseen meni ihan max. puoli tuntia.

2. Kaivoin askartelulaatikosta esiin rautalangan pätkän. Käyttämäni lanka oli hieman liian heppoista, mutta en jaksanut lähteä tähän hätään vahvempaa hankkimaan. Kranssista ja köynnöksestähän voi siis luonnollisesti tehdä niin pitkän tai lyhyen kuin itse haluaa.

3. Monessa ohjeessa neuvottiin ottamaan nuo lehtien varret pois, mutta jotenkin ajattelin, että ne olisi tuossa ihan kivat. Lisäksi pääsyy niiden jättämiseen oli se, että halusin saada köynnöksen valmiiksi ennen vauvan heräämistä päiväunilta ja varsien irroittamiseen olisi mennyt melko pitkä aika.

4. Otin muutaman lehden nipun ja ujutin rautalangan nipusta läpi. Aluksi koitin saada lehdet pysymään suunnilleen samoin päin eli että varret osoittaisivat samaan suuntaan. Koska se ei oikein onnistunut, koitin saada varsia muodostamaan spiraalimaisen muodon. Kummassakaan asennossa lehdet eivät suostuneet pysymään, joten annoin niiden hakeutua luonnolliseen positioonsa.

5. Kun kaikki lehden oli ujutettu rautalankaan kiinni, vein koko köynnöksen ulos ja kiinnitin sen etuterassin kaiteeseen köynnösmäisesti.

 Seuraavana yönä, kun unettomuus jälleen vaivasi, pohdin, olisiko kuitenkin ollut järkevämpää kiinnittää köynnös kaiteen etuosaan eli jättää kiertämättä kaiteeseen. Saatan vielä siis kohentaa sen asentoa.

Lopuksi kiinnittääkseni köynnöksen vielä hieman tukevammin kaiteeseen, kiedoin sen ympärille Tarjoustalon pilipali-ulkovalot.

Mikä alkoi? No Halloween!

Meillä alkoi tänään Halloweenin vietto ja sama teema jatkukoon koko kuukauden! Vuoden paras ajanjakso on taas käsillä!!

Hyvää syntymäpäivää mulle!

 Maanantaina vietettiin pienimuotoisesti syntymäpäiviäni. Lahjaksi sain Herkun tekemän pöydän, joka on tarkoitettu ulkopöydäksi takaterassillemme. Vanha pöytä oli perheellemme aivan liian pieni ja sen ympärille mahtui hädin tuskin me kaikkine lapsineen. Uuden pöydän äärelle mahtuu helposti kahdeksan syöjää kerrallaan.

 Pöytä on nikkaroitu höylätystä lankusta ja alla on ristikkojalat. Pinta on käsitelty kahteen kertaan ulkokalusteisiin tarkoitetulla maalilla, jonka nimeä tosin en muista.

Harmi vaan, että pöytä valmistui syksyllä, koska kohtahan se täytyy jo siirtää syrjään talven tieltä. Ensi kesänä ahkeroidaan vielä takaterassin suojaksi katos, jolloin kalusteet ovat ainakin sateen suojassa ja terassi on muutenkin monikäyttöisempi.

Veranta on tosi jees

Meidän uudella verannalla voi oleilla, vaikka sataa ja siis kastumatta. Tähän mennessä tontiltamme ei löytynyt yhtään sellaista paikkaa, jossa olisi voinut oleilla sateen suojassa ulkona. Olimme suunnitelleet verannan/ terassin rakentamista jo pitkään, mutta viimeistään vauvan syntymä vauhditti projektin alkuun. Ja kieltämättä vauvan nukuttaminen ulkona säihin katsomatta on kätevää.

Ehkä tulevien päivien aikaan näen Herkkuakin enemmän, kun syysprojekti on valmis..

Syksyinen trash-terassi

Rakensimme muutama vuosi sitten takapihallemme terassin, jonka käyttö jäi tänä kesänä melko vähälle. Takapihalle paistaa aurinko koko päivän, eikä tuuli osu siihen  yhtään, joten kesän hellepäivinä ei voinut kuvitellakaan siinä istuvansa. Lisäksi vauva on huolehtinut siitä, että rento lököily ylipäätään yhtään missään on jäänyt viime viikkoina vähemmälle.

 Kuten kuvista näkyy, terassin sisustamiseen on panostettu hyvin vähän. Jossain vaiheessa innostuinkin ajatuksesta, että sisustan terassia ainoastaan kierrätyskamoilla, kunnes keväällä ostimme pöydän ympärille uudet polyrottinkiset tuolit.

Kesäkalusteet on kuitenkin pääsääntöisesti tuunattu vanhoista kalusteista, kuten kuvissa näkyvät kaksi valkoista tuolia ja valkoinen pöytä. Sohvana ja sohvapöytänä toimii eurolavat erilaisissa kokoonpanoissa. Pehmusteena sohvalla toimii vaihtelevasti vanha superlon-patja ja pussilakana tai räsymatto.
Nyt olen alkanut tosin kyllästyä terassin rupuisaan ilmeeseen. Tarkoituksena on kohentaa takapiha-aluetta muutenkin, joten luultavasti eurolavaviritykset saavat häädön.

Suureksi ilokseni ja ihmetyksekseni kesäkukkamme ovat tänä vuonna säilyneet elossa yllättävän pitkään. Hankimme ruman ritiläaidan peitoksi valkoisia miljoonakelloja, jotka on viritelty paikoillein rautalangan avulla. Tarjoustalosta hankitut halpispallovalot tulevat syksyllä tarpeeseen.

 Tuo ärsyttävä kärhö ollaan leikattu joka kevät ja syksy alas ja lisäksi ollaan suihkittu sitä round-upilla, kuumalla vedellä ja milloin milläkin tarkoituksena saada se kuolemaan lopullisesti. Aina se kuitenkin nousee tuolta esiin. Kärhö tulee kyllä saamaan häädön, kuten tuo ristikkokin ja tilalle tulee matalampi aita. Lisäksi tarkoituksena on rakentaa kate, kunhan kaikelta kiireeltä ehditään.

Kesän aurinkokylvyt taitavat olla jo takanapäin, mutta onneksi edessä on vielä lukuisia tunnelmallisia, pimeneviä iltoja.

Hyvä syy viettää blogihiljaisuutta..

Maailma on täydellinen <3

..on tietenkin vastasyntynyt vauva. Neljä päivää (tuntui kyllä neljältä vuodelta) yli lasketun ajan saapui vauhdilla maailmaan aivan ihastuttava, tummatukkainen, pieni tyttö. Voisiko elämä onnellisemmalta tuntua näissä hormonihuuruissa? Nyt kolmisen viikkoa synnytyksestä elämä alkaa hiljalleen palautua normaaleihin uomiinsa, jos se nyt ylipäätään on edes mahdollista. Omalta osaltani sisustushommat ja kaikenlainen puuhastelu on koko kevään ajan ollut jossain määrin jäissä ja nyt pursuilen ideoita, joita olisi jo kiva päästä toteuttamaan.

Toistaiseksi kuitenkin kuvia pelkästään pihan kukkaloistosta. Tänä kesänä muuten poikkeuksellisesti en ole tappanut yhtäkään kukkaa kuivuuteen, koska en tiedä, miten se olisi edes mahdollista. Koko ajan kun sataa. No, Ekan äitienpäivälahjan kanssa olin jo melko lähellä, sillä se viettää aikaansa sisällä, mutta elossa on sekin mustasilmösusanna vielä. Wuhuu, pienet sille!

Puutarhapöytä nro 2

Viime vuonna suunnilleen tähän aikaan tuunasin puutarhapöydän tuohon puuvajan sivustalle vanhasta, viilupäällysteisestä lastulevyväliovesta ja vanhoista keittiöpöydän metallijaloista. Pöytä toimi kyllä pari ensimmäistä viikkoansa ihan kivasti ja näytti ainakin suoralta, mutta eri vuodenaikojen armoilla pöydästä tuli kyllä aivan kamalannäköinen.

Herkun ostettua uusi porakone, hän on keskittynyt rakentelemaan tiluksia uusiksi. Ensimmäisenä kohteena oli tehdä kunnollinen lattia ja hyllyt kuvissa näkyvään puuvajaan. Seuraavaksi oli vuorossa uuden istutuspöydän vuoro. Hyvältä näyttää kyllä ainakin siihen vanhaan trash-versioon verrattuna. Ainoa ongelma on, etten jaksa raahata kaupasta ostettuja multasäkkejä ison mahan kanssa takapihalla sijaitsevalle istutuspöydälle, vaan olen hoitanut toistaiseksi istutushommat etupihalla.

Istutuspöydän viereen olen kerännyt pihan hoitoon liittyvien tavaroiden lisäksi vanhoja tiiliä, betoniharkkoja ja laattoja odottelemaan inspiraatiota.

Diy ovistoppari

Ilmojen lämmetessä meillä ainakin ravataan sisään ja ulos monta kertaa päivässä sekä etu- että takaovien kautta. Olen kaivannut takaovellemme ovistopparia jo pidemmän aikaa ja tänään tavoitin sopivan motivaation sen tekemiseen.

Tästä lähdettiin:

Lapioin muovipussiin kivituhkaa. Tähän tarkoitukseen kävisi myös esimerkiksi hiekka, sora, kissanhiekka (?), ehkä joka makarooni/ riisi, suola yms. Meillä sattui olemaan kivituhkaa pienoinen kasa, joten käytin sitä. Muovipussi ehti mennä täyttövaiheessa rikkikin, joten laitoin lopulta kivituhkat kahden muovipussin sisään.

Ostin muutama vuosi sitten huuto.netistä kankaisen muovipussitelineen, jonka totesin käytössä kuitenkin äärimmäisen turhaksi kapistukseksi. Kangaspussi on keittiöremontista asti odotellut parempaa käyttötarkoitusta ja sopikin ovistoppariksi oikein hyvin. Eli kun muovipussi oli täynnä painavaa ainesta, laitoin sen vielä toisen muovipussin sisään ja lopulta ängin kangaspussin sisään.

Valmis! Ja hyvin pysyy ovi auki. Jos ei kotoa satu löytymään valmiina tähän tarkoitukseen sopivaa kangaspussia, niin ovistopparin voi helposti tuunata pienestä kangaskassista tai ommella vaikkapa juuttikankaasta.

Loppuilta tullaankin ahkeroimaan terassin ja puutarhan kimpussa, jos vaikka siinä jotenkin myötävaikuttaisin synnytyksen käynnistymiseen.

Eteistä..

Jälleen ohi taittuvan talven aikana totesin, että pienessä talossamme on yksi hyvä puoli ylitse muiden ja se on se suuri eteinen. Meillähän ei ole kodinhoitohuonetta lainkaan, joten lattialämmitetty eteinen on ihan in ja must monilapsisessa perheessä. Talvella lattialle voi huoletta jättää ulkovaatteet ja kengät kuivumaan.

Eteinen ei kuitenkaan ole kaikkine ulkovaatteineen ja kenkineen ainakaan talvisin mitenkään kuvattavassa kunnossa. Meillä on tapana pitää eteisessä "käsillä" ainoastaan ne arkivaatteet ja -kengät, joita milloinkin käytetään, mutta kuusihenkisessä perheessä sekin tarkoittaa aika suurta vaatemäärää näkyvillä.

Kevään vaihtuessa hiljalleen (tosi hiljalleen) kesään, onkin ihanaa karsia eteisestäkin kaikki turha, paksu vaate pois ja tehdä sisääntulotilastakin viihtyisä. Jo vauvan syntymänkin vauhdittamiseksi olen siivoillut nurkkia oikein urakalla ja tänään oli tosiaan tuon eteisen vuoro.

Eteinenhän oli jostain syystä ensimmäisiä remonttikohteitamme. Tuolloin ei kylläkään tehty muuta kuin maalattiin ihanat, mäntyiset puolipaneelit kiiltävänvalkoisiksi ja lisäeristettiin katto. Noilla muutamilla pikakonsteilla eteisen ilme kuitenkin muuttui totaalisesti. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus paneutua eteiseen tarkemmin ja kenties laajentaa/ yhdistää sitä viereisen varaston kanssa.