Makeaa joulua!

Hyvää joulua kaikille! Tämän vuoden piparitalo odottaa jo tuhoajiaan..

Vappu-tunnelmia

 Vappu sujui perinteistä perinteisimmissä tunnelmissa, hyytävässä säässä. Nyt on tuloksena järkyttävä räkätauti. Ah, tätä Suomen epävakaista kevättä.

 Lasten kanssa koristeltiin Vappua varten jo hyvissä ajoin sillä seurauksella, että aattona lähes kaikki ilmapallot olivat jo menettäneet kimmoisuutensa ja serpentiinitkin oienneet. Hui hai, tärkeintä onkin se juhlapyhän odotus.

Jännityksellä teimme itse simaa tänäkin vuonna ja jopa omaksi ihmetykseksi onnistuimme melko hyvin. Kuten kuvasta näkyy, olen viipaloinut aina kaksi sitruunaa keitetyn veden joukkoon ja antanut sokerin ja hiivan kanssa muhia vuorokauden, kunnes olen litkun siivilöinyt ja pullottanut. Sain kuitenkin jälkikäteen hyvän vinkin käyttää pelkästään raastetun kuoren ja hedelmälihan tuomaan simaan makua, jättäen tuon kitkerän valkoisen osan kokonaan pois. Tätä testaan heti ensi Vappuna, jos vielä muistan.

Meillä Vapun paras herkku, tippaleipä, ei maistu itseni lisäksi kellekään muulle, joten saan aivan rauhassa nauttia tuosta ihanuudesta. Muut syököön munkkeja.

Tämä päivä muutoin on mennyt synnytyskassia pakkaillessa. Vappuaattona oli tasan viisi viikkoa laskettuun aikaan, mutta toiveissa olisi saada uusin tulokas hieman etuajassa. Olo alkaa olla jo tukala, erityisesti öisin ja jatkuva flunssa alkaa jo väsyttää. Sitten vauvan synnyttyähän ei toki väsytä yhtään, että sitä odotellessa.

Paljastuksia lasten synttäreistä

Monien muiden äitien tavoin, itselläni on päähänpinttymä lasten synttäreistä: "Mitä enemmän näkee vaivaa lasten synttäritarjottavien eteen, sitä parempi äiti".Juuri tämän ideologian vuoksi meillä perinteisesti lasten synttärijuhlien aatto on kärsimystä, painajaista, raivokohtauksia, hermoromahduksia ja kaikkea muuta samaan kategoriaan kuuluvaa ja kaiken tämän jälkeen lopputuloskin on kaikkea muuta kuin tyydyttävä.

Aihe on ajankohtainen, sillä tulevana sunnuntaina meillä vietetään Tokan 8-vuotis- ja Vikan 4-vuotissynttäreitä. Lisään omia paineitani antamalla lasten päättää, millaisen synttärikakun he haluavat. Tilaukset vaihtelevat kävelevästä kirahvista lentävään astronauttiin ja aina kuitenkin lopulta yritän "aivopestä" lapseni haluamaan peruskahvikakun hillolla ja kermavaahdolla. Aina en kuitenkaan onnistu aivopesussa, enkä kyllä sitten lopulta kakkujen teossakaan.

Kokosin aiheeseen liittyen pienen gallerian lapsiemme synttäreillä tarjotuista kakuista. Repesin itsekin, kun näin tekeleeni ja aiempi "Ihmiset ei enää tänä päivänä oikein tykkää täytekakuista, kun niitä menee niin vähän..."-ajatelmani sai kokonaan uuden merkityksen.

Toka ja Vika ovat molemmat syntyneet tammikuussa ja olemme perinteisesti yhdistäneet heidän synttäreidensä vieton. Viime synttäreilleen sankarikaksikko halusi rekka-autokakun, jonka lava on täynnä karkkeja. Lopputuloksena kahvipöydässä komeili neliönmuotoinen iso möhkäle.

Tytön 1-vuotissynttärikakku näytti suhteellisen normaalilta, mutta se olikin anopin, Herkun ja Tokan yhteinen projekti. Ja hei oikeesti, kuka mies duunaa mutsinsa kanssa kakkuja?

Tytön 2-vuotissynttäreillä luulinkin sitten pääseväni loistamaan prinsessakakullani. Muuten ihan hyvä, mutta helmasta loppui vähän kermavaahtokesken ja kruunuvirityksen jälkeen prinsessa näyttää siltä, kuin olisi juuri läpikäynyt kemoterapian. Lisäksi tätä yhtä valokuvaa lukuunottamatta kaikki muut kuvat oli otettu jotenkin alaviistosta, jolloin kynttilöiden liekki osui prinsessan naamaan muistuttaen lähinnä jonkinlaista kiirastulta. Lämminhenkisiä synttärikuvia siis..

Tytön 3-vuotissynttäreillä innostuin kerroskakuista ja tämä lopputulos olikin yllättävän hyvä. Kakku on ehkä vähän kenollaan, mutta niin on Pisan tornikin. Sokerimassasta tehdyt jättihelmet kakun juurella jäi kyllä muistaakseni aika monelta vieraalta lautasen reunalle.

Kerroskakkusysteemi oli näköjään niin onnistunut, että toteutin kakun samalla periaattella myös Tytön 4-vuotissynttäreille. Edelleen lopputulos ihan kohtuullinen, jos ei huomioida hieman repeillyttä sokerikuorrutetta.

Tokan 5-vuotissynttäreillä oli tarjolla myrkkykakku. Positiivista kyllä, että tällä kertaa kelpasi normaalimuotoinen ja -korkuinen kakku, mutta vihertävä kermavaahtopursotus ei kyllä houkuttele luokseen.

Vikan 1-vuotiskakku oli kyllä kaikista tekemistämme kakuista se kaikkein kauhein. Paloautokakku muistuttaa lähinnä Retuperän VPK:n sammutusautoa hieman lässähtäneellä olemuksellaan. Kakkua päällystäessä marsipaani loppui kesken eli auton perä ja toinen puoli oli ilman päällystettä. Hui hai, laitetaan se puoli ikkunaanpäin, niin kukaan ei huomaa mitään.

 

 Jälleen ollaan Tokan ja Vikan yhteissynttäreillä ja Toka sai tällä kertaa traktorikakun. Ai ettekö löydä sitä? No se on tuo vasemmanpuoleinen möhkäle tuossa kuvassa. Mielestäni muistuttaa niin elävästi Jontikkaa, että melkein tekisi mieli hypätä kyytiin ja lähteä pellolle. Eikö?

Ekan 7-vuotissynttäreiden Angry birds-kakusta ei ole kovinkaan paljoa kuvamateriaalia ja ymmärrän kyllä hyvin miksei. Yritin saada kermavaahdosta kirkkaanpunaista elintarvikeväreillä lopputuloksena täysin kummallisenmakuinen haaleanpunainen kermavaahto. Kakku oli tarjolla Ekan kaverisynttäreillä ja nostaessani sitä pöytään, joku vieraista kysyi vakavana: "Mikä toi on?". Tulimme Herkun kanssa siihen tulokseen, että ehkä tällä meidän vihaisella linnulla oli krapula.

Ekan 6-vuotissynttäreille toivomuksena oli saada Star Wars -kakku, minkä johdosta ehdinkin olla jo ihan purjeissa hetken aikaa. Eräs tuttuni kuitenkin tarjoutui tekemään komiulotteisen Darth Vader ukkelin. Hienosta koristeesta huolimatta onnistuin kuitenkin tekemään kakun, joka ei kokonaisuudessaan näytä kovinkaan houkuttelevalta. Kuvakulma on lisäksi äärimmäisen huono, joten edes koriste ei saa ansaitsemaansa oikeutta tässä kuvassa.

Tänä vuonna Tokan ja Vikan toiveena on saada junakakku. Ja perinteitä kunnioittaen aion sen myös toteuttaa, lopputulos jännittää jo kyllä vähän itseänikin. Toisaalta, tuossa lähellä on kyllä konditoriakin..

Korvapuustit

Hyvää kansainvälistä korvapuustien päivää mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kyllähän sitä jokainen vuoden äiti tällaisen päivän kunniaksi haluaa lapsilleen korvapuustit leipasta, ettei jäisi naapurin emäntien varjoon. Kaikkien suureksi yllätykseksi, korvapuustini jopa onnistuivat.

Seuraavalla kerralla panostan ulkonäköön..

Muurinpohjaletut auttavat kaikkeen

Vietimme viime viikonlopun siskoni, ihanassa vastikään valmistuneessa talossa Naantalissa. Siskoni perhe on asunut talossaan jo muutaman kuukauden, mutta ihan täysin valmis se ei vielä ole, joten en tohtinut kuvata talokomistusta vielä.

Uutuuttaan hohkavassa talossa kierrellessäni minut valtasi remonttiväsymys. Tuntuu, että meillä kotona on koko ajan kaikenlaista pientä (ja isoakin) hommaa ja vaikka kuinka koko ajan jotain on työn alla, niin mistään ei tule valmista. Joka puolella näkyy jotain keskeneräistä: sekä pihalla että sisällä. Miksi ei vaan rakennettaisi uutta, juuri oikeankokoista, juuri meidän perheelle suunniteltua taloa? No ikei, mitkään talothan eivät valmistu itsestään. Rakentamisessakin on pientä hommaa, mutta sitten olisi ainakin kerralla valmista ja uutta.

Eilen siis ei oikein huvittanut mikään. Ilmakin oli alkupäivästä huono, joten päätin tehdä lasten kanssa muurinpohjalettuja

Sen verran saimme viikonlopun johdosta inspiraatiota omaan remonttiimme, että päätimme alkaa kilpailuttaa keittiöfirmoja. Tänään olisi vuorossa ensimmäinen "tapaaminen" iltapäivällä. Ensi viikolla vielä muutama. Isojen poikien huonekin on ollut jo jonkun aikaa valmis, tosin sieltä puuttuvat vielä sängyt, mutta kohta se alkaa olla esittelykunnossa. Ja olohuoneen remontti on tauolla, kuten pihakin. Aina ei vaan jaksa..

Tyttö hyttynen 4 vuotta

Otsikon mukaisesti meillä vietettiin tänään 4-vuotissynttäreitä. Lasten synttärit ovat kyllä jossain määrin mielestäni ihan ehdottomasti vuoden kohokohtia. Tykkään järjestää juhlia ja suunnitella tarjottavia, vaikka kuitenkin aina juhlapäivän aattona mielen valtaa järjetön stressi. Lapsillamme on ollut "oikeus" valita vapaasti, minkälaisen kakun haluavat aina synttäreilleen ja Herkun kanssa pyrimme järjestämään sen parhaamme mukaan. Viime syksynä Ekan kaverisynttäreillä tosin taisimme hieman epäonnistua. Eka oli toivonut Angry birds -kakkua ja taideteosta pöytään nostaessani eräs näsäviisas 7-vuotias epäili, että vihaisella linnullamme on krapula.

Tytön toiveena on kuitenkin aina saada jonkinlainen prinsessakakku ja tänä vuonna prinsessakakku oli kaksikerroksinen, jonka päällä nökötti pieni prinsessa Ruusunen. Korostan muuten tässä vaiheessa, että olen kaikista amatöörileipureista se kaikkein amatöörimäisin eli laadukkaamman lopputuloksen voisi saada aikaan, jos turvautuisi reippaasti lähimmän konditorian palveluihin. Mutta sitten ei kyllä varmaan liikenisi Vuoden äiti -palkintoa.

Kakku on siis ihan normi, jokakesäinen mansikkakermakakku, jonka alaosa on verhoiltu sokerikuorrutteella ja yläosa vadelmanmakuisella kaulintamassalla. Ylimääräisestä kaulintamassasta yritin tehdä ruusuja, mutta osa muistuttaa kyllä erehdyttävästi hautajaiskallaa. Alaviistosta otetussa kuvassa kakku näytti muutenkin jotenkin tuonelamaiselta, kun kynttilöiden valo osui lepattaen Ruususen kasvoille. Toivottavasti kukaan vieraista ei huomannut.

Kakkutikkareita hipovat oman muunnokseni ovat meillä muuten ihan in ja must. Lapset alkaisivat tavanomaista hankalammaksi, mikäli eivät juhlapäivinä saisi näitä herkkuja. Näihin yksilöihin käytin suklaakuivakakun loput, lisäsin tuorejuustoa ja tomusokeria, pyöritin palloiksi ja dippasin sulaan valkosuklaaseen. Erona oikeisiin kakkutikkareihin ehkä se, että en tiedä miten niitä tehdään, mutta ainakin ne näyttävät valmiina ihan erilaisilta.

Nyt on aika toipua rankasta päivästä ja nostaa jalat ylös. Moi!

Euroviisut ja Inkoo

Saimme vihdoin kahden hyvän ystäväni kanssa aikaan järjestää pitkästä aikaa illanistujaiset. Jännien elämänkäänteiden vuoksi olemme lopulta päätyneet asumaan eri puolille Etelä-Suomea ja tällä kertaa päätimme kokoontua ystäväni Kirsin kotona Inkoossa. Kuin tilauksesta samalle illalle osui myös lätkän  semifinaalit ja Euroviisut, joten mikäli kiusallinen hiljaisuus sattuisi laskeutumaan yllemme, ei tarvitsisi kuin napsauttaa TV-vastaanotin päälle ja tunnelma olisi jälleen taattu.

Viikonloppumme koostui siis lopulta lätkästä, Euroviisuista, herkuttelusta, syömisestä, rennosta yhdessäolosta ja saunomisesta.

Kahvin kanssa tarjolla oli American key lime pie. Kondensoidusta maidosta, limen mehusta ja kananmunan keltuaisesta tehty piirakka oli aivan mielettömän hyvää. Tätä on pakko tehdä kotonakin.

Kirsin kanssa teimme muuten viime marraskuussa aikuisten naisten shoppailureissun Metsänkylän navettaan. Mukaan tarttui vähän kaikenlaista, muun muassa nämä alla näkyvät vanhoihin ikkunanpokiin tehdyt peilit. Seinällä aivan ihanat

 Illan kruunasi saunominen tunnelmallisessa pihasaunassa. Omakin pihasaunaprojekti lähti taas uuteen nousuun. Ei kylläkään ihan vielä toteutuksen asteella, mutta uusia ideoita kyllä sain.

Voisi kuvitella, että mukavan viikonlopun jäljiltä voisi aloittaa akut ladattuina uuden viikon, mutta ilmeisesti ikä alkaa painaa, kun ainakin tämä sunnuntai tuntuisi kuluvan viikonlopusta toipuessa. Ollaan pidetty pihahommistakin hyvällä omatunnolla vapaapäivä.

Kevätkiireitä

Niitä on meillä ollut. Siis kevätkiireitä. Koko toukokuu on ollut kiireinen, eikä kalenterin mukaan tule ihan heti vielä helpottamaan. Kun lumet sulivat, niin remontin painopiste siirtyi ulos; viime kesänä aloitettu talon maalaus täytyy viedä loppuun, piha oli talven jäljiltä kuin yhtä suurta kompostia, sokkelin reunukset täytyisi uusia ja ettei ulkohommat vaan pääsisi loppumaan, niin saimme Herkun kanssa kuningasajatuksen rakentaa pihasauna. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei pihasaunassa sauno. Siispä puita kaatamaan.

 Eipähän ole vapaa-ajanvietto-ongelmia. Puut on kyllä onneksi jo tehty ja ollaan siirrytty talon maalaus -projektiin. Innokkaana ja keskeneräisyyteen kyllästyneenä laadin ulkoremontti suunnitelmankin. Sen mukaan maalaus täytyisi saattaa päätökseen ensi viikon aikana. Ei mahdotonta, mutta ei kyllä helppoakaan. Saa nähdä kuinka käy.

Löysin muuten aivan ihastuttavan maalaisleipä -reseptin Voikukkapellosta. Älyttömän helppoa ja hyvää! Tällä reseptillä teen tästä lähtien leipää aina

-7dl jauhoja

-2tl suolaa

-1tl kuivahiivaa

-3dl kädenlämpöistä vettä

Kuivat ainekset sekaisin, vesi sekaan, vaivataan sekaisin. Peitetään kulho kelmulla ja annetaan kohota 12-18 tuntia. Lisätään jauhoja, pyöritetään palloksi ja annetaan levätä kelmuun käärittynä vielä puoli tuntia. Lämmitetään uuni 225 asteeseen ja jo lämmityksen ajaksi laitetaan uunipata uuniin. Laitetaan taikinapallo pataan ja paistetaan uunissa puoli tuntia kansi päällä ja vartti ilman kantta. Uuh, mikä ihana leipä! Jopa meidänkaltaisten suolan suurkuluttajien makuun tosin hieman liian suolaista tuli ainakin ekalla kerralla. Pitkän kohotusajan vuoksi taikina haisi seuraavana aamuna etäisesti kiljulle ja Herkku suhtautui laitokseen aika epäilevästi. Lopputulos oli kuitenkin huikea. Kokeile ihmeessä!

Joku aika sitten löysin kirpputorilta kaksi ihanaa vuokaa; suorakulmion ja ovaalin muotoiset. Toiseen oli pakko kokeilla mustikkapiirakkaa pitkästä aikaa. Pohjana perusmurotaikina ja täytteenä mustikkaa, vaniljajogurttia, kananmunaa ja sokeria.

Ihanaa, kesä tulee kohisten!

Pikkuvappua

Uusioperheessä tarvitaan välillä (aina) luovia ratkaisuja. Esimerkiksi juhlapyhiä ainakin meidän lapset viettävät suunnilleen vuorotellen molemmissa kodeissaan. Kaltaiseni juhlapyhäfriikki haluaa kuitenkin juhlia kaikkia mahdollisia kissanristiäisiä ja jakaa sen ilon lastenkin kanssa. Siispä vietimme eilen pikkuvappua; puhaltelimme lasten kanssa ilmapalloja ja grillattiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vapputori oli pakko jättää väliin, koska se olisi voinut tuottaa lapsille pettymyksen.

Tänä vuonna tein muuten ensimmäistä kertaa munkit pikaversiona. Taikina on älyttömän helppo tehdä. Siihen ei laiteta lainkaan hiivaa, vaan ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja paistetaan heti. Taikina jäi kylläkin aika löysäksi, mutta paistaessa pysyi hyvin kasassa. Näitä teen jatkossa aina. Olen aina vihannut hiivaa. Ja kohottamista. Ja läsähtäneitä palloja.

Vähän epämuodostuneita niistä tuli, mutta sitäkin parempi maultaan. Puutarhahommat jäi meiltä syksyllä vähän vaiheeseen, joten niitä jatkettiin nyt uudella innolla. Haravointi on kyllä joka kevät ihan parasta (in my dreams).

 Ostin Hollolan Säästötalo Robinhoodin halvennuksesta yllä näkyvän ihanan peltisen laatikon puutarhatyökaluille. Aiemmin kuljettelin niitä paikasta toiseen tuossa punaisessa ämpärissä, mutta se oli vähän epäkäytännöllistä, koska samaan ämpäriin päätyivät myös rikkaruohot.

Terassin kalustaminen jäi vielä vaiheeseen, koska valkoiset ulkokalusteet huutavat uutta maalipintaa. Myös pehmusteet pitäisi uusia ja tilasinkin kangasta niiden päällystämistä varten. Oi ihana kevät ja ulkohommat. Olen ihan liekeissä!

Elämää rupikonna-jengin kanssa

Siis kyllä, vesirokko on rantautunut meille. Ensin sairastui  Toka jokunen aika sitten. Vuoden vanhempina ihmettelimme, mitäs punaisia näppyjä sille on tullut iholle. Ei muuta kuin eskariin. Parin tunnin päästä saimme soiton, jossa kehoitettiin hakemaan vesirokkoinen lapsi kotiin. Muutamassa viikossa sairastui loputkin ipanat ja nyt täällä kökötetään eristyksissä kotona. Ja rikkaiden länsimaiden lapsille tyypillisesti, jouduin näkemään tänään jopa hieman vaivaa saadakseni lapset syömään. Ihme pelleilyä, mutta meille rakennettiin olohuoneeseen välipalakioski, joka tosin toimii ruoka-aikojen ulkopuolella kauppana.

Pula-ajan viirinauha on tehty paperista ja Tiimarin kuvioteipistä

Voi johtua kyllä menustakin, että kioskissa snacky teki kauppansa

Pikku rupikonnat apajilla

Pikaista paranemista meille!
-Riina-

Pääsiäistuuninkia

Pääsiäinen ja tuunaus eivät nyt sinänsä liity mitenkään toisiinsa, paitsi ehkä siten, että uusin tuunaus tapahtui sattumalta pääsiäisenä. Ensinnäkin pitkäperjantaina vietimme Herkun synttäreitä ja itselleni tyypillisesti suunnitelmat synttäreistä olivat korkealentoiset. Toteutus kuitenkin jäi vakavan PMS-oireilun vuoksi melko vaatimattomaksi. Hyvän osan perjantaista vietinkin sängyssä maaten ja miettien elämän syntyjä syviä ja totesin masentuvani pelkästä ajatuksesta, että kaikki kaupat on kiinni jne.

Sitten kuitenkin päätin, että, damn it, nyt on aika juhlia Herkun syntymää ja Jeesuksen kuolemaa ja päätin leipoa vesirokosta kärsivän Tokan kanssa synttärikakun. Taikinaa on aina pakko tehdä ainakin puolitoista kertaisesti, koska..

Suklaakakkutaikinaan tuli muun muassa 200g sulatettua taloussuklaata ja saman verran voisulaa. Päälle vielä sulatettua valkosuklaata..mmm..

Kokonaisesta kakusta oli vaikea saada hyvää kuvaa, oli sen sen verran juosten kusten kokoonkyhätty, mutta poikkileikkauskuva näyttää kohtalaiselta. Hampaissa rapisevat sydännonparellit jätän kyllä seuraavalla kerralla pois.

Joku aika sitten kävin myös pitkästä aikaa Jumbossa ostamassa vanhanaikaisen Dymon eli sen, jolla saa tehtyä kohokirjoitustarroja. Uumamaa, kun on lähtenyt vähän sen suhteen mopo käsistä. Kaikki mahdolliset säilyketölkit, tonnikalapurkit ja lastenruokapurkit päätyvät pesukoneen kautta kuivauskaappiin odottamaan uusiokäyttötehtäväänsä. Ja niitä muuten kertyy aika paljon..

 Pumpulipuikkoja ei voi säilyttää muualla kuin vanhassa tonnikalapurkissa! Ja jos purkin kyljessä ei olisi tekstiä, niin eihän kukaan arvaisi, mitä siinä pidetään. Joku aika sitten ostin paikallisesta Lidlistä kaksi valmista Creme Bruleeta jälikiruoaksi ja niitä syödessä totesin, että a) en tykkää Creme Bruleesta (ainakaan Lidlin valmisversiosta) ja b) niistä lasipurkeista saisi aivan mahtavat yksityiskohdat vaikka johonkin. Siitä sitten Herkkua hoputtamaan: "Syö nopeasti! Syö nopeasti! Mun täytyy päästä tiskaamaan!" Ja siitä sitten keittiöön loppuillaksi suunnittelemaan ja tuunamaan lasipurkkeja. Ja voi kuinka kätevät niistä tuli vessan hyllylle, niihin mahtuu kerralla ainakin kaksi (ja korkeintaan kolme) hiushärpäkettä.

Lapset, mikä ihana tekosyy..

..leipoa vaikka joka päivä. Ja tosiaan ihan vaan lapsia varten tulee leivottua, mutta jännä juttu, että äitihän siellä on ensimmäisenä paikalla, kun on piirakka pöydässä. Täytekakkua on tehnyt mieli pitkän aikaa ja eilen tuli tehtyä tällainen pikavedos ja kaupan valmispohjaan.

Kuvakin on vähän huono, mutta siitä selvinnee, että kakun päällä kermavaahdon (joka muuten ensinnäkin jäi liian löysäksi ja toiseksi loppui kesken) lisäksi kaapista löydetyt jämävaahtokarkit ja jämävalkoisetsuklaat. Sisällä simppelisti mansikkahilloa, hedelmiä ja vaniljarahkakermaa.

Olen muuten ihan lopen kyllästynyt elämään remontin aiheuttaman sekasorron keskellä ja huomenna vietyäni vanhemmat lapset kouluun ja eskariin, ajan lähimpään (tai lähimpiin hintavertailua tehdäkseni) rautakauppaan ja ostan ne hevonveen laminaatit ja gyproc-levyt ja ahdan ne meidän Hondaan vaikka väkisin.

Perheessämmehän ei vielä ole peräkärryä eikä pakettiautoa, vaikka jompikumpi tullaan hankkimaan ihan varmasti, koska mikä onkaan kätevämpää kuin omata iso kuljetuskapasiteetti kaikenlaisia ostoja varten. Sitäpaitsi Herkku uhkasi tänään ottavansa avioeron, mikäli vielä kuljetan Hondan perässä jotain isoa ja painavaa. Tämä taas juontaa juurensa siitä, että kerran änkesin takaronttiin väkisin lasten jatkettavan sängyn ja auton takaluukku hajosi. Miehet on välillä kyllä ihme nipoja. Taidan ottaa lisää kakkua.

Kevään kunniaksi

Meillä syödään lettuja monta kertaa viikossa ja tällä kertaa tekosyy niiden paistamiseen oli ihana, keväinen sää.

Remontin etenemisessä ärsyttävintä on ajan puute. Herkku joutuu tänään yllättäen lähtemään töihin, kun oltiin suunniteltu viimeistelevämme lasten huoneen seinäpinnat ennen lattian asennusta. Lisäksi pitäisi laittaa umpeen yksi oviaukko. Helppo homma kyllä topakalle naisihmisellekin..

Siispä olen tämän päivän keskittynyt tuomaan kevättä kotiin tosin kyllä aika heikolla menestyksellä, kun puolet talosta on hyrskyn myrskyn.

Pakko muuten vielä kertoa, vaikka ei ehkä pitäisi, että meidän lapset ovat innostuneet pokerista. Eka ja Toka ovat neuvotelleet uuden iltarutiinin itselleen; he eivät kuulemma tarvitse enää iltasatua, mikäli jompi kumpi aikuisista pelaa erän pokeria heidän kanssaan. Tänään viedessäni Tokaa eskariin, hän kertoi jo heti eteisessä päiväkodin tädeille "Me pelattiin tänä aamuna pokeria rahasta!". Pienemmän lapset höpinät voi helposti kuitata sanomalla "Kauhea tarinankertoja kyllä tuo meidän lapsi, ei kannata uskoa mitä se puhuu.." , mutta eskarilaisen kohdalla ei enää toimi..