Diy seinäkalenteri post-it -lapuilla

Tämä on opettavainen tarina siitä, kuinka diy -projektit eivät läheskään aina onnistu ja toisaalta myös siitä, kuinka aina toisinaan kannattaa uhrata aikaa huolelliseen suunnitteluun ennen toteutusta.

Alkukesästä hurahdin washi-teippeihin, dc-fixiin ja liitutaulutarraan niin paljon, että innosta puhkuen teippaillessani unohdin toisinaan mikä materiaali on mitäkin. No teippi nyt vielä on jokseenkin helppo erottaa noista kahdesta jälkimmäisestä.

Noh, samaan aikaan tarrahullutusten kanssa, olen yrittänyt epätoivoisesti kontrolloida uusioperheemme kaikenlaisia menoja, harrastuksia, isä- ja äitiviikkoja ym ym hyvän kalenterin avulla. Ja totesin, että kaikkein käytännöllisintä olisi saada iso seinäkalenteri johtokeskuksen eli eteisen seinälle. Ei muuta kuin liitutaulutarraa asettamaan suoraan tapetoidun seinän päälle (ilmakuplien välttäminen ei ole muuten mikään helppo juttu) ja tadaa! Valmis. Vielä viimeistellut ruudukot washiteipin avulla ja liidulla menoja merkkaamaan, kunnes huomasin, että liitutaulutarran sijaan olinkin liimannut seinään mustaa dc-fixiä. Liituhan ei siihen juuri tarttunut. Eli siis eteisen seinässä, suoraan sisäänastuvien vieraiden silmien tasolla oli nyt epätasaisesti leikattu, iso, musta tarra ilman minkäänlaista käyttöindikaatiota. Tarra oli niin tiukasti seinässä kiinni, että sen poistaminen olisi repinut mennessään koko tapetin.

Meni pari kuukautta eteenpäin ja perhe eleli onnellisena (?) elämäänsä eteenpäin, kunnes tänään sain inspiraation tuunata mustaa seinätarraa muistuttamaan enemmän alkuperäistä ajatusta seinäkalenterista. Siihen ei tarvittu kuin post-it -lappuja ja hyvää ystävääni washiteppiä..

Ostin vanhasta lp:stä tuunatun kulhon kirpputorilta nuorelta "taitelijalta", joka käytti tuunauksessa kuumailmapuhallinta. Itse olin suunnitellut kokeilevani vastaavaa uunin ja kulhon avulla.

Kätevä kalenteri on kehystetty teipillä, mutta aluksi kokeilin viimeistelyä remontista ylijääneillä listanpätkillä.

En ole aivan varma, kummasta versiosta pidän enemmän. Alemmassa kuvassa näkyvät myös epätoivoiset yritykset liidun käytöstä. Numerot on tehty suunnilleen kuuteen kertaa saadakseni aikaan edes noin näkyvän tuloksen.

Manchester

Tänä kesänä kaupunkilomakohteeksi valikoitui jostain syystä (jota en enää itsekään muista) Manchester. Vietimme siellä neljä ihanaa lomapäivää ja täytyy kyllä sanoa, että käymisenarvoinen kaupunki. Tekemistä tosin voi jonkun mielestä olla vähän nihkeästi, jos ei satu pitämään urheilusta tai shoppailusta. Kovin kummoisia nähtävyyksiä kaupungista ei löydä. Me emme tosin nähtävyyksistä niin välitäkään ja jollain mittapuulla voisimme lukeutua jopa urheilun vihaajiksi, mutta silti kyllä Manchesterissa viihdyimme. Ja kyllä remontin keskeltä poispääseminen hetkeksi lepuuttaa hermoja. Tosin kiristämään alkaa kyllä heti kotiin palattua.

Urheilun ystävät seurasivat Wimbledonia suurelta screeniltä

Innokkaimmat jäivät seuraamaan pelia ostoskeskuksen portaille

Kaksikerroksinen bussi ja liikenne, joka vaatii totuttelua jopa jalankulkijalta

Pakollinen nähtävyyskuva, katedraali ehkä?

Taksijono

Kaupungin laidalla autenttista pubi-kulttuuria etsimässä

Yhden päivän uhrasimme hengailulle Peak Districtin kansallispuiston liepeillä, Buxtonin pikkukaupungissa, jossa saimme nauttia englantilaisesta maalaismiljööstä.

Jos Manchester jättää kulttuurinnälkäiset kylmäksi, niin kaupungin ravintolatarjonta korvaa kyllä kaiken. Jokaisessa korttelissa oli lukuisia mahtavia ruokapaikkoja perinneruokaa tarjoavista paikoista kadunvarsikioskeihin ja etnisiin ravintoloihin.

Traditional breakfast

Gourmet hot dog cum chili con carne

Lihaisa bar sampler

Pannukakku-aamupala

Fish pie

Ja jälleen vähän aamupalaa

Totesin kyllä, että englannissa tuntuu olevan mahdotonta syödä terveellisesti. Neljän päivän rasvakuurin jälkeen maistui kyllä kotimaassa tuoreet kasvikset.

Strongbow with ice

Ja tosiaan Suomi on varmaan niitä harvoja maita, jossa siideriin laitetaan jäitä. Saimme tästä johtuen lukuisia oudoksuvia katseita..

Muurinpohjaletut auttavat kaikkeen

Vietimme viime viikonlopun siskoni, ihanassa vastikään valmistuneessa talossa Naantalissa. Siskoni perhe on asunut talossaan jo muutaman kuukauden, mutta ihan täysin valmis se ei vielä ole, joten en tohtinut kuvata talokomistusta vielä.

Uutuuttaan hohkavassa talossa kierrellessäni minut valtasi remonttiväsymys. Tuntuu, että meillä kotona on koko ajan kaikenlaista pientä (ja isoakin) hommaa ja vaikka kuinka koko ajan jotain on työn alla, niin mistään ei tule valmista. Joka puolella näkyy jotain keskeneräistä: sekä pihalla että sisällä. Miksi ei vaan rakennettaisi uutta, juuri oikeankokoista, juuri meidän perheelle suunniteltua taloa? No ikei, mitkään talothan eivät valmistu itsestään. Rakentamisessakin on pientä hommaa, mutta sitten olisi ainakin kerralla valmista ja uutta.

Eilen siis ei oikein huvittanut mikään. Ilmakin oli alkupäivästä huono, joten päätin tehdä lasten kanssa muurinpohjalettuja

Sen verran saimme viikonlopun johdosta inspiraatiota omaan remonttiimme, että päätimme alkaa kilpailuttaa keittiöfirmoja. Tänään olisi vuorossa ensimmäinen "tapaaminen" iltapäivällä. Ensi viikolla vielä muutama. Isojen poikien huonekin on ollut jo jonkun aikaa valmis, tosin sieltä puuttuvat vielä sängyt, mutta kohta se alkaa olla esittelykunnossa. Ja olohuoneen remontti on tauolla, kuten pihakin. Aina ei vaan jaksa..