Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi kalenteri

Minullehan kävi silloin taannoin sellainen vahinko eteisessä, että liitutaulutarran sijaan liimasin seinään 40x60 kokoisen palan dc-fixia. Kohta seinässä oli sellainen, että tapetointi ei ollut onnistunut ihan kuin Strömsössä, joten halusin peittää sen kiinteällä ilmoitustaululla. No reisille meni sekin ja lopulta keksin käyttää dc-fix -aluetta post-it-lappu -kalenterin pohjana. Kukkahattutädit väittävät, että toimivan uusioperheen edellytyksenä on luja parisuhde, mutta oikeassa elämässä toimiva, ajantasalla oleva kalenteri menee kaiken edelle.

Hankittuamme uudet kännykät, joissa on synkronoidut kalenterit, emme enää tarvinneet selkeää seinäkalenteria ja värikkäät post- it- laputkin hyppivät liikaa silmille. Seinässä nyt kuitenkin edelleen on se dc-fix -tarra, jota ilman tapetin tuhoamista ei saa pois. Löysinkin sattumalta Weekday Carnival blogista yksinkertaisen kalenteripohjan. Toimii ainakin kivana sisustuselementtinä.

 Sopii ainakin väreihin paremmin ja käy muutenkin hyvin minimalistisempi kalenteri, kun ei tarvitse kaikkia merkintöjä enää seinään rustata

Oikea kurpitsa ja leikkikurpitsa

Halloween-teema tuntuu jatkuvan. Yritän pitää sisätiloissa koristelun hillittynä lukuunottamatta lastenhuoneita, mutta ulkona saa vähän revitellä. Sain äidiltäni keskikokoisen kurpitsan ja ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin kaivertamaan siitä ihan kivan. Ajattelin aluksi pitää sen keittiön pöydällä, mutta daa, pikkukärpäsiähän se keräsi, joten kurpitsa päätyi ulkoportaille muiden joukkoon.

Ekan kanssa askarreltiin isojen poikien huoneeseen kurpitsalyhtyjä vähän kestävämmällä menetelmällä isoista lasipurkeista. Ennen keittiöremonttia meillä oli isoissa lasipurkeissa jauhoja, makaroonia ja muita kuivaruokahommia. Nyt lasipurkit ovat odottaneet uutta käyttötarkoitusta ja ainakin lokakuun ajan ne saavat leikkiä kurpitsoja.

Aluksi tarvittiin siis erikokoisia lasipurkkeja, periaatteessa vaikka lastenruokapurkitkin käy, kunhan käyttää riittävän pieniä valoja. Yritin metsästää tähän tarkoitukseen myös oranssia silkkipaperia, mutta Ikeassa käydessäni ostin oranssin sammutuspeitteen ja leikkelin siitä sopivan kokoisia palasia. Tässä käytimme Tarjoustalon pattereilla toimivia pallovalaisimia, jotka ovat ah niin ihanan helppoja käyttää ja sopivat sekä sisä- että ulkotiloihin. Lisäksi tarvittiin sakset ja jotain teippiä, me käytimme luonnollisesti washi-teippiä.

 Leikataan silkkipaperi, sammutuspeite tai whatever sopivat kokoisiksi paloiksi ja kiedotaan lasipurkin ympärille. Voi myös liimata, mutta itse käytin mustaa teippiä, jolloin kurpitsa saa jotenkin ehkä enemmän ryhtiäkin?

Eka halusi piirtää kurpitsojen naamat itse tussilla ja lopputulos on kyllä mielesätni ihan hyvä. Sellainen, että nämä lyhdyt todella pysyvät isojen poikien huoneessa. Sitten ei muuta kuin valot sisään ja päälle. Valaisimanahan voi käyttää vaikka jouluvaloja, joita luulisi löytyvän joka kodista.

Helppoa!

Johtokeskus aka eteisaula

Eteisaularemontti aloitettiin aikoinaan pikkuvessan kanssa samoihin aikoihin eli noin kaksi vuotta sitten. Samaa huonetta onkin tässä työstetty viime aikoina enemmän ja vähemmän ja nyt kun keittiö valmistui, valmistui myös eteinen. Alunperinkin oli tarkoitus tehdä eteisen lattia keittiön kanssa samaan aikaan, kun ovat ikäänkuin yhtenäistä lattiapintaa.

Lattiaksi muuten valikoitui sitten kaiken pähkäilyn jälkeen antiikkitammi harmaa -laminaatti. Aluksi olisin halunnut aulaan ja keittiöön laattalattian, mutta se olisi vaatinut ehkä suurempia ponnistuksia sekä taloudellisesti että fyysisesti. Talommehan (4h+k) on meille jo valmiiksi hieman pieni, joten tarkoitus on ehkä tulevaisuudessa vaihtaa isompaan. Siksi pintamateriaalitkin on (halpoja eli paskoja) valittu tätä myyntioptiota silmällä pitäen. Ja koska kaikissa makuuhuoneissamme on sama laminaatti, tuntui järkevältä laittaa se myös aulaan ja keittiöön yhtenäisen lattiapinnan luomiseksi. Tosin, näiden kaikkien tilojen välissä on olohuone, jonka koivuparketti kokee tulevaisuudessa jonkun toisen kohtalon, mutta ainakin lähes kaikki lattiapinnat ovat samaa väriä ja materiaalia.

Eteisaulastamme (kuulostaa muuten vähän liian juhlalliseslta, mutta meillä on tavallaan kaksi eteistä, niin epäselvyyksien välttämiseksi kutsun tätä toista aulaksi) ei ole vasiten otettuja kuvia, mutta muutama potretti, jossa myös osa lapsistamme poseeraa, löytyy

Eteisaula ennen

Toka touhuaa. Taustalta voi erottaa kauniit mäntypuolipaneelit sekä sinisen tapetin

Eka valitsi itse vaatteet muutaman vuoden takaisille synttäreilleen, eikä olisi mielestäni parempaa valintaa voinut tehdä. Taustalla kaunis eteisaulamme.

Koko talossamme on ollut kauttaaltaan sama ongelma, että tapetit ovat jollain ihme ilveellä niin lujassa kiinni. Niiden irroittamisessa olisi varmasti lähtenyt sekä järki että henki. Siispä aulassammekin on tapetoitu surutta vanhojen tapettien päälle. Puolipaneelit on maalattu kolmeen kertaan Tikkurilan kiiltävällä kalustemaalilla. Luultavasti kaksikin käsittelykertaa olisi riittänyt, mutta aluksi tein virheen ja valitsin paneeleihin mattapintaisen maalin. Ei muuta kuin kiiltävää päälle ja hyvä tuli.

Eteisaula jälkeen

Kaappi, josta Herkku ei suostu luopumaan. Ehkä tulevaisuudessa kaappi päätyy tuunauksen kohteeksi. Kylpyhuoneen oven Spa-tarra dc-fixiä.

Myrskylyhdyt muuttivat makkarista

Johtokeskus, jossa tapahtuu kaikki tärkeä. Myös sähkökaappi saa luultavasti jonkinlaiset kehykset tulevaisuudessa.

Ylimääräisillä tapeteilla voi tehdä vaikka mitä.

Väliovi, jonka kiinnipitämisestä itselläni on jonkinasteinen neuroosi talvikuukausina. Lämpö karkaa! Verho on tehty vanhasta kaulahuivista ja mistäpä muustakaan kuin washiteipistä.

Valokuvaseinän ansiosta en unohda rakkaita(?) sukulaisia hetkeksikään. Taustalla uusi keittiö. Verhotangot saavat toistaiseksi pysyä poissa.

Ihan kuin lipaston päällä olisi tavaraa hieman liikaa..

Jossain vaiheessa hurahdin sisustustarroihin ja sen kyllä huomaa

Lattiavalinta osui muuten siinä mielessä ihan nappiin, sillä roskat ei juurikaan tässä materiaalissa näy. Ne tosin tuntuvat paljaan jalkapohjan alla, mutta onneksi on syksy, eikä tarvitse kulkea enää paljain jaloin. Ostaisiko siis imurin vai villasukat?

Diy seinäkalenteri post-it -lapuilla

Tämä on opettavainen tarina siitä, kuinka diy -projektit eivät läheskään aina onnistu ja toisaalta myös siitä, kuinka aina toisinaan kannattaa uhrata aikaa huolelliseen suunnitteluun ennen toteutusta.

Alkukesästä hurahdin washi-teippeihin, dc-fixiin ja liitutaulutarraan niin paljon, että innosta puhkuen teippaillessani unohdin toisinaan mikä materiaali on mitäkin. No teippi nyt vielä on jokseenkin helppo erottaa noista kahdesta jälkimmäisestä.

Noh, samaan aikaan tarrahullutusten kanssa, olen yrittänyt epätoivoisesti kontrolloida uusioperheemme kaikenlaisia menoja, harrastuksia, isä- ja äitiviikkoja ym ym hyvän kalenterin avulla. Ja totesin, että kaikkein käytännöllisintä olisi saada iso seinäkalenteri johtokeskuksen eli eteisen seinälle. Ei muuta kuin liitutaulutarraa asettamaan suoraan tapetoidun seinän päälle (ilmakuplien välttäminen ei ole muuten mikään helppo juttu) ja tadaa! Valmis. Vielä viimeistellut ruudukot washiteipin avulla ja liidulla menoja merkkaamaan, kunnes huomasin, että liitutaulutarran sijaan olinkin liimannut seinään mustaa dc-fixiä. Liituhan ei siihen juuri tarttunut. Eli siis eteisen seinässä, suoraan sisäänastuvien vieraiden silmien tasolla oli nyt epätasaisesti leikattu, iso, musta tarra ilman minkäänlaista käyttöindikaatiota. Tarra oli niin tiukasti seinässä kiinni, että sen poistaminen olisi repinut mennessään koko tapetin.

Meni pari kuukautta eteenpäin ja perhe eleli onnellisena (?) elämäänsä eteenpäin, kunnes tänään sain inspiraation tuunata mustaa seinätarraa muistuttamaan enemmän alkuperäistä ajatusta seinäkalenterista. Siihen ei tarvittu kuin post-it -lappuja ja hyvää ystävääni washiteppiä..

Ostin vanhasta lp:stä tuunatun kulhon kirpputorilta nuorelta "taitelijalta", joka käytti tuunauksessa kuumailmapuhallinta. Itse olin suunnitellut kokeilevani vastaavaa uunin ja kulhon avulla.

Kätevä kalenteri on kehystetty teipillä, mutta aluksi kokeilin viimeistelyä remontista ylijääneillä listanpätkillä.

En ole aivan varma, kummasta versiosta pidän enemmän. Alemmassa kuvassa näkyvät myös epätoivoiset yritykset liidun käytöstä. Numerot on tehty suunnilleen kuuteen kertaa saadakseni aikaan edes noin näkyvän tuloksen.

Tribute to washitape

Sadesään ja yleisen saamattomuuden vuoksi meillä ei ole viime aikoina tapahtunut oikein mitään. Jälkimmäisestä syystä myöskään blogissa ei ole tapahtunut mitään. Siispä ihmettelinkin, miksi kävijämäärät olivat nousussa ja tarkastellessani liikkeiden lähteitä totesin, että jonkinlaisen aikuisviihdeteollisuuden ylläpitämän sivuston kautta on jonkinlaista liikennettä blogiini. Olenko siis nyt hacked? Toivottavasti mitään epämääräistä sisältöä ei ala tupsahtelemaan tänne.

Sadesäästä johtuen ajattelin kuitenkin tehdä postauksen sisätiloista ja esitellä muutamia ideoita, joiden toteuttamiseen olen käyttänyt washiteippiä. Hurahdin tähän ystävään joku aika sitten. Nyt innostus on jo hieman laantunut, mutta edelleenkin jaksan muistuttaa, kuinka mahtava keksintö tuunaajille tämä teippihomma onkaan.
 

Osa näistä tekemistäni teippituunauksista on ihan kivoja, mutta osa taas lähinnä epätoivoisia yrityksiä peitellä remontin tarvetta.

Eilen oli muuten Tokan eskarin kevätjuhla ja taas totesin, että mun ei ikinä kannattaisi mennä kirkkoon tai lasten kevätjuhliin ilman nessu-pakettia. Vaikka olo on etukäteen kuinka kyyninen, niin johan alkaa kyynelpurot virrata, kun seremonia alkaa. Summa summarum, nyt meidän perheessä on jo kaksi koululaista. Mihin mun vauvat katoaa?

Köyhän miehen keittiöremontti

Keittiöremonttia suunniteltaessa olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että haluan yläkaappien tilalle pelkät avohyllyt. Lähes kaikki, joiden kanssa olen ideoita hautonut, ovat olleet sitä mieltä, että avohyllyt keittiössä on huono idea. Ne keräävät pölyä, astioiden täytyisi olla koko ajan tip-top järjestyksessä, ne aiheuttavat lopulta kolmannen maailmansodan ja pahimmillaan jopa maailmanlopun. No, päätin kuitenkin testata ideaa jo tähän meidän vanhaan keittiöön, joka on todella niin ruma, ettei mikään tee siitä enää kamalammannäköistä. Herkku ruuvasi astiakaapeista ovet irti ja tadaa niistä tuli hyvät!

Valitettavasti näistä kuvista näkyy kokonaisuus tosi huonosti tai ei oikeastaan ollenkaan, mutta en vaan voi kuvata nykyistä keittiötä yhtään laajemmin. Hyllyjen alareunassa on muuten ihanat washi-teipit (vai masking vai miten hitto se nyt meni), mutta joka tapauksessa tuolta tilattu www.teippitarha.fi. Noihin teippeihin olen vähän hurahtanut kyllä.

Kätevää, kun lapset sairastaa, niin on lähes rajattomasti aikaa käpistellä kotona vaikka mitä. Heh heh..