Veranta on tosi jees

Meidän uudella verannalla voi oleilla, vaikka sataa ja siis kastumatta. Tähän mennessä tontiltamme ei löytynyt yhtään sellaista paikkaa, jossa olisi voinut oleilla sateen suojassa ulkona. Olimme suunnitelleet verannan/ terassin rakentamista jo pitkään, mutta viimeistään vauvan syntymä vauhditti projektin alkuun. Ja kieltämättä vauvan nukuttaminen ulkona säihin katsomatta on kätevää.

Ehkä tulevien päivien aikaan näen Herkkuakin enemmän, kun syysprojekti on valmis..

Uusiokäyttöideoita

Luin jostain lehdestä erilaisia vinkkejä tiettyjen kulutustavaroiden uusiokäyttöön. Huomasin, että meidän koti on jo täynnä kaikenlaista kierrätettyä. En koe olevani arvoiltani erityisen vihreä, mutta suuret jätevuoret ahdistavat ja yritän mahdollisuuksien mukaan hyötykäyttää kaiken mahdollisen.

Nämä kierrätysideat eivät läheskään kaikki ole itse keksimiäni, vaan pikemminkin jostain bongattuja tai ainakin jonkun toisen ideasta jalostettuja.

Jostain syystä nuo Heinzin papu-purkit näyttävät niin kivoilta, että jätän niitä hyllyille tyhjinäkin. Myös pilttipurkeista saa vaikka mitä uusiokamaa. Dymolla vaan teksti kylkeen, niin purkit kätkevät sisäänsä mitä vaan.

Vasemmanpuoleinen sisustustaulu on tuunattu vanhasta taulusta; säkkikangasta päälle, niiteillä takaa kiinni ja sabluunan avulla teksti. Sabluunan tein tekstinkäsittelyohjelmalla. Käytin suurta fonttia lihavoituna, kirjoitin tekstin ja tulostin. Sitten vaan leikataan kynsisaksilla (tai muilla pienillä saksilla) tekstinmuotoinen reikä paperiin.

Oikeanpuoleinen taulu on tuunattu vanhasta hääkuvasta (eihän niitä voi pois heittää, mutta ei oikein esilläkään pitää). Kiinnitin siihen liitutaulutarraa tosin melko epäonnistuneesti, koska tarra jäi kovasti kuprulle. Ylä- ja alareunassa on washiteippiä.

Kaikenlaiset lasiset kynttiläpurkit ym päätyvät meillä keittiön avohyllyille keksipurnukoiksi tms.

Vanha, lasinen valaisimen kupu sai uuden elämän kakkukupuna. Kakkujen puuttuessa tarjottimella säilötään kaikkea muuta. Kupuun on tarkoitus kiinnittää vielä jonkinlainen otin, jotta kakkupalan metsästäminen on helpompaa.

Eräs Dolce& Gabbanan hajuvesi oli pakattu hopeiseen rasiaan, joka kätevästi kätkee hajuvesipullot.

Järjestelmäkamera

Lähes kaikki blogini kuvat on otettu järkkärillä, jota todellakaan en osaa käyttää. Otan valokuvat aina käyttäen automaatti-moodia ja lopputulos on kyllä senmukainen.

Hyvän blogin salaisuus (tai ei kai se edes ole salaisuus?) on mielestäni hyvissä kuvissa. Itseäni miellyttää eniten blogit, joissa on hyvä kuvia. Aina en jaksa edes lukea tekstejä, selailen vain kuvat. Tai no, nyt viime viikkojen aikana en ole ehtinyt selailemaan edes kuvia.

 

Omassa blogissani ärsyttää kaikkein eniten huonolaatuiset kuvat. Tähän mennessä en ole jaksanut alkaa panostaa siihen, että opettelisin ottamaan hyviä kuvia kamerallani. Tilapäisen pelastuksen toi kännykän kamera, joka on selkeästi suunnattu idiooteille, koska sillä sain edes hieman parempia kuvia panostamatta mitenkään.

 

Tätä blogia tehdessäni olen lähinnä ottanut asenteeksi kirjoittaa päiväkirjaa itselleni. Tietysti positiivista on, jos tänne eksyy joku lukija tai kommentoija. Tästä päivästä eteenpäin alan panostaa myös kuvien laatuun, koska eilen jaksoin ottaa mieheltäni vastaan pikaisen kamerankäyttösession ja mielestäni sain sen jälkeen muutaman hieman paremman kuvan. Harjoittelu jatkukoon..

Syksyinen trash-terassi

Rakensimme muutama vuosi sitten takapihallemme terassin, jonka käyttö jäi tänä kesänä melko vähälle. Takapihalle paistaa aurinko koko päivän, eikä tuuli osu siihen  yhtään, joten kesän hellepäivinä ei voinut kuvitellakaan siinä istuvansa. Lisäksi vauva on huolehtinut siitä, että rento lököily ylipäätään yhtään missään on jäänyt viime viikkoina vähemmälle.

 Kuten kuvista näkyy, terassin sisustamiseen on panostettu hyvin vähän. Jossain vaiheessa innostuinkin ajatuksesta, että sisustan terassia ainoastaan kierrätyskamoilla, kunnes keväällä ostimme pöydän ympärille uudet polyrottinkiset tuolit.

Kesäkalusteet on kuitenkin pääsääntöisesti tuunattu vanhoista kalusteista, kuten kuvissa näkyvät kaksi valkoista tuolia ja valkoinen pöytä. Sohvana ja sohvapöytänä toimii eurolavat erilaisissa kokoonpanoissa. Pehmusteena sohvalla toimii vaihtelevasti vanha superlon-patja ja pussilakana tai räsymatto.
Nyt olen alkanut tosin kyllästyä terassin rupuisaan ilmeeseen. Tarkoituksena on kohentaa takapiha-aluetta muutenkin, joten luultavasti eurolavaviritykset saavat häädön.

Suureksi ilokseni ja ihmetyksekseni kesäkukkamme ovat tänä vuonna säilyneet elossa yllättävän pitkään. Hankimme ruman ritiläaidan peitoksi valkoisia miljoonakelloja, jotka on viritelty paikoillein rautalangan avulla. Tarjoustalosta hankitut halpispallovalot tulevat syksyllä tarpeeseen.

 Tuo ärsyttävä kärhö ollaan leikattu joka kevät ja syksy alas ja lisäksi ollaan suihkittu sitä round-upilla, kuumalla vedellä ja milloin milläkin tarkoituksena saada se kuolemaan lopullisesti. Aina se kuitenkin nousee tuolta esiin. Kärhö tulee kyllä saamaan häädön, kuten tuo ristikkokin ja tilalle tulee matalampi aita. Lisäksi tarkoituksena on rakentaa kate, kunhan kaikelta kiireeltä ehditään.

Kesän aurinkokylvyt taitavat olla jo takanapäin, mutta onneksi edessä on vielä lukuisia tunnelmallisia, pimeneviä iltoja.

Syksy

Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että kesäkuukausia on kolme ja syksy alkaa vasta syyskuussa. Tänä aamuna keittiössä istuessani, tuli kuitenkin vahvasti syksymäinen tunne. Se voisi jollekin aiheuttaa masennusta, mutta itse saan aina syksyisin jonkinlaisen piristysruiskeen. Päädyin kuitenkin juomaan aamukahvvin rauhassa loppuun.

Pikkuvauva on pitänyt meitä viime kuukaudet enemmän ja vähemmän kiireisenä. Jo raskausaikana olin vakuuttunut, että nyt tämä perheemme viides lapsi on ehdottomasti viimeinen, mutta mikä onkaan hiljaa mieleeni viime päivien aikana. No vauvakuume! Nuorimmaisemme täytti vasta 2kk, joten ehkei sen uuden tulokkaan aika kuitenkaan vielä ole.

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, enkä edelleenkään ole varma, kuinka aktiiviseksi bloggaajaksi tästä muutunkaan, on kameran tällä puolen tapahtunut kaikenlaista. Tai ainakin jotain. Viimeisin projektimme on terassin/ verannan rakentaminen etupihallemme. Se toivon mukaan valmistuu lopullisesti ensi viikon aikana, jolloin pääsen sitä esittelemään. Hartain toiveeni onkin, että tähän loppukesään mahtuu muutama edes suht lämmin aamu, jolloin aamukahvin voisi nauttia uudella terassilla. Uumama!

Ihanaa viikonloppua kaikille, jotka tänne eksyvät!