Vuosi 2014

Vuosi 2014 piti sisällään uusia haasteita, odotusta isolla hoolla, yöheräilyjä, iloa, menettämisen pelkoa, ahdistusta, väsymystä, onnellisuushuuruja, voimattumuutta kohtalon oikkujen edessä, kaamosdepistä, myötäelämistä ja pohjatonta surua läheisten puolesta.. Aika tavanomainen vuosi siis. Paitsi, että perheemme kasvoi yhdellä muuttuen lopullisesti minun ja sinun perheestä meidän perheeksi.

Tammikuussa voitiin jo paksusti, sillä raskaus oli edennyt puoleen väliin. Vuosi vaihtui hillitysti kotona ja ainoat säihkeet näin pullon kyljestä. Ajattelin säästää rakkaalta ystävältäni saadun pullon seuraavaan vuodenvaihteeseen. Tammikuussa kokoonnuttiin myös jo lapsuusajalta ystäviksi muodostuneiden ihanuuksien kanssa juhlistamaan yhden heistä syntymäpäiviä ravintola Nuevoon. Ruoka oli hyvää ja seura mitä mahtavin. Loppukuusta juhlittiin vielä Tokan ja Vikan synttäreitä perheen ja kummien kesken. 

 Helmikuu sujui remontoiden. Ehdin jo kyllästyä kertaalleen valmistuneeseen lastenhuoneeseen ja halusin sittenkin täysin valkoiset seinät. No, ei ollut kyllä nappivalinta sekään, mutta ehkä tässä nyt muutaman päivän sisään lastenhuone kokee jälleen muodonmuutoksen. Ilmeisen kiireinen kuukausi, kun kuvia ei ollut jäänyt talteen juuri tämän enempää.

Eka ja Vika maalaushommissa lastenhuoneessa.

Maaliskuussa vointi taisi olla jo aika kehno. Keskityin lähinnä sisustamiseen, kevyeeseen siivoamiseen ja valokuvaamiseen. Ensimmäiset helteet hellivät meitä kuun lopussa ja näemmä pojat tarkenivat jo pelailla takaterassilla ilman ulkotakkeja.

  Huhtikuussa nautittiin ihanista kevään juhlista; pääsiäisestä ja Vapusta. Pääsiäistä juhlistettiin ensin lasten kanssa kotoisasti american-teemalla. Tarjolla oli hampurilaisia, ranskalaisia ja donitsejä. Just perinteinen pääsiäislounas. Huhtikuussa aloimme jo henkisesti valmistua tulevaan synnytykseen; Vika syntyi aikoinaan ennenaikaisena, joten itsestään selvää tuolloin oli tietenkin, että myös vauva tulee toimimaan samoin. Otimme huhtikuussa kaikesta kahdenkeskisestä ajasta ilon irti. Kolusimme läpi kaikki suosikkiravintolamme ja teimme tuttavuutta myös Taivaanrannan ja Villisian kanssa. Mahtavat ruuat kyllä kahdessa jälkimmäisessä, vaikkakin hyvin erityylisiä genrejä edustavatkin.

Toukokuussa tuli jälleen helleaalto (tai ainakin tosi lämmintä) ja lapset taisivat jo tuolloin kastaa talviturkkinsa läheisellä rannalla. Kuten kuvasta näkyy, niin odotus oli jo pitkällä ja oikeastaan koko kuukauden elimme vaan pelkästään lähtölaukaista odottaen. Pinna alkoi hiljalleen kuun loppua kohden kiristyä koko perheen iloksi.

 

Kesäkuun alussa se sitten syntyi vaatimattomasti neljä ikuisuutta lasketun ajan yli. Oltiin varattu hyvissä ajoin keväällä rentouttava päivämatka Tallinnaan. Matkaa varatessa olimme varmoja, että vauva syntyisi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa (kuten isoveljensäkin) ja meillä olisi matkassa mukana jo hieman isompi vauva. Toisin kävi. Hyvin kuitenkin sujui matka pariviikkoisenkin kanssa. Passikuvan ottaminen vaati kyllä iskältä aika suurta panostusta, kun vauva otti ensimmäisten kolmen elinkuukautensa ainoat kunnon päiväunet tietty just valokuvaamossa. 

 Aika paljon meidän vauva tykkäsi itkemisestä ja hytkyttelystä. Parhaimmat unet sai joko auton kyydissä tai ruohonleikkuria kuunnellen. Olisimme varmaan voineet osallistua johonkin himoruohonleikkaajien kisaan, jos sellaista vaan olisi jossain järjestetty.

  

Heinäkuu vietettiin reissaten ympäri Suomea. Vauvan kanssa se ei todellakaan ollut ongelma, vaan ehkä jopa välttämättömyys. Heinäkuun aikana näimme rakkaita siskojani ja siskoni tyttöjä, kiersimme huvipuistoissa, kävimme Tuurissa (olisi voinut kyllä jättää väliinkin, mutta lapset tykkäsivät ilmaisesta Miljoonativolista), tutustuimme museoihin. Kesä, joka kaikesta ihanuudesta huolimatta jäi kuitenkin muistiin vähän surullisena.

 Elokuussa alkoi perheen isoilla pojilla koulu ja elämä palautui uomiinsa. Sen verran Herkun kanssa irroteltiin, että käytiin Syystober-tapahtumassa syömässä ja juomassa hyvin sekä viettämässä aikaa ihanien ystävien kesken. Kotirintamalla aloin kesän jäljiltä jälleen innostua sisustushommista talon sisällä, kun taas Herkku keskittyi nikkaroimaan talon ulkona. Kauan odotettu ja sittemmin hyväksi havaittu veranta valmistui vihdoinkin.

Syyskuussa vauvan päiväitkut alkoivat helpottaa ja koin pitkällisen odotuksen jälkeen saaneeni (ihanan) itseni takaisin. Jaksoin jälleen olla kiinnostunut myös kodin ulkopuolisista asioista ja muutama edustustehtäväkin ilmaantui. Verannan valmistuttua päätettiin samalla remontti-innolla jatkaa vielä olohuoneen viimeistelyä; lattia ja takka maalattiin valkoisiksi. Kotimme alkaa vihdoin näyttää meiltä.

 Lokakuussa järjestin Herkulle yllätysreissun Porvooseen ja Haikon kartanoon. Olikin muuten paljon helpommin sanottu kuin tehty. Lähes kaikki yksityiskohdat joko menivät tai uhkasivat mennä pieleen, mutta lopulta vietimme rentouttavan miniloman hienossa kartanomiljöössä. Lokakuu ehkä noin yleisesti on vuoden parhaimpia, koska silloin saa luvan kanssa virittäytyä Halloween-tunnelmiin.

 Marraskuussa annoin itselleni luvan alkaa nauttia jo joulusta. Jouluteema alkoi verannalta ja hiipi hiljalleen sisään saakka. Marraskuu sujui movemberin merkeissä ja ihan kuin meillä olisi asunut joku vieras mies, kun oma Herkku näytti jotenkin vähän kummalliselta.

Joulukuussa kokoonnoimme siskojeni kanssa vanhempieni luokse juhlistamaan Itsenäisyyspäivää, joka sujuikin perinteisissä merkeissä. Joulunodotus ja -koristeet olivat täysillä päällä jo joulukuun alusta. Tänä vuonna vietimme pitkästä aikaa koko perhe joulun yhdessä ja samalla se oli myöskin vauvan ensimmäinen joulu. 

 Tasan vuosi sitten ajattelin, että tuleva vuosi olisi elämäni onnellisin ja ihmeellisin, mutta nyt olen melko varma, että vuosi 2015 tulee olemaan sitä vielä enemmän. Hyvää uutta vuotta!

Järjestelmäkamera

Lähes kaikki blogini kuvat on otettu järkkärillä, jota todellakaan en osaa käyttää. Otan valokuvat aina käyttäen automaatti-moodia ja lopputulos on kyllä senmukainen.

Hyvän blogin salaisuus (tai ei kai se edes ole salaisuus?) on mielestäni hyvissä kuvissa. Itseäni miellyttää eniten blogit, joissa on hyvä kuvia. Aina en jaksa edes lukea tekstejä, selailen vain kuvat. Tai no, nyt viime viikkojen aikana en ole ehtinyt selailemaan edes kuvia.

 

Omassa blogissani ärsyttää kaikkein eniten huonolaatuiset kuvat. Tähän mennessä en ole jaksanut alkaa panostaa siihen, että opettelisin ottamaan hyviä kuvia kamerallani. Tilapäisen pelastuksen toi kännykän kamera, joka on selkeästi suunnattu idiooteille, koska sillä sain edes hieman parempia kuvia panostamatta mitenkään.

 

Tätä blogia tehdessäni olen lähinnä ottanut asenteeksi kirjoittaa päiväkirjaa itselleni. Tietysti positiivista on, jos tänne eksyy joku lukija tai kommentoija. Tästä päivästä eteenpäin alan panostaa myös kuvien laatuun, koska eilen jaksoin ottaa mieheltäni vastaan pikaisen kamerankäyttösession ja mielestäni sain sen jälkeen muutaman hieman paremman kuvan. Harjoittelu jatkukoon..

Syksy

Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että kesäkuukausia on kolme ja syksy alkaa vasta syyskuussa. Tänä aamuna keittiössä istuessani, tuli kuitenkin vahvasti syksymäinen tunne. Se voisi jollekin aiheuttaa masennusta, mutta itse saan aina syksyisin jonkinlaisen piristysruiskeen. Päädyin kuitenkin juomaan aamukahvvin rauhassa loppuun.

Pikkuvauva on pitänyt meitä viime kuukaudet enemmän ja vähemmän kiireisenä. Jo raskausaikana olin vakuuttunut, että nyt tämä perheemme viides lapsi on ehdottomasti viimeinen, mutta mikä onkaan hiljaa mieleeni viime päivien aikana. No vauvakuume! Nuorimmaisemme täytti vasta 2kk, joten ehkei sen uuden tulokkaan aika kuitenkaan vielä ole.

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, enkä edelleenkään ole varma, kuinka aktiiviseksi bloggaajaksi tästä muutunkaan, on kameran tällä puolen tapahtunut kaikenlaista. Tai ainakin jotain. Viimeisin projektimme on terassin/ verannan rakentaminen etupihallemme. Se toivon mukaan valmistuu lopullisesti ensi viikon aikana, jolloin pääsen sitä esittelemään. Hartain toiveeni onkin, että tähän loppukesään mahtuu muutama edes suht lämmin aamu, jolloin aamukahvin voisi nauttia uudella terassilla. Uumama!

Ihanaa viikonloppua kaikille, jotka tänne eksyvät!

Hyvä syy viettää blogihiljaisuutta..

Maailma on täydellinen <3

..on tietenkin vastasyntynyt vauva. Neljä päivää (tuntui kyllä neljältä vuodelta) yli lasketun ajan saapui vauhdilla maailmaan aivan ihastuttava, tummatukkainen, pieni tyttö. Voisiko elämä onnellisemmalta tuntua näissä hormonihuuruissa? Nyt kolmisen viikkoa synnytyksestä elämä alkaa hiljalleen palautua normaaleihin uomiinsa, jos se nyt ylipäätään on edes mahdollista. Omalta osaltani sisustushommat ja kaikenlainen puuhastelu on koko kevään ajan ollut jossain määrin jäissä ja nyt pursuilen ideoita, joita olisi jo kiva päästä toteuttamaan.

Toistaiseksi kuitenkin kuvia pelkästään pihan kukkaloistosta. Tänä kesänä muuten poikkeuksellisesti en ole tappanut yhtäkään kukkaa kuivuuteen, koska en tiedä, miten se olisi edes mahdollista. Koko ajan kun sataa. No, Ekan äitienpäivälahjan kanssa olin jo melko lähellä, sillä se viettää aikaansa sisällä, mutta elossa on sekin mustasilmösusanna vielä. Wuhuu, pienet sille!

Vappu-tunnelmia

 Vappu sujui perinteistä perinteisimmissä tunnelmissa, hyytävässä säässä. Nyt on tuloksena järkyttävä räkätauti. Ah, tätä Suomen epävakaista kevättä.

 Lasten kanssa koristeltiin Vappua varten jo hyvissä ajoin sillä seurauksella, että aattona lähes kaikki ilmapallot olivat jo menettäneet kimmoisuutensa ja serpentiinitkin oienneet. Hui hai, tärkeintä onkin se juhlapyhän odotus.

Jännityksellä teimme itse simaa tänäkin vuonna ja jopa omaksi ihmetykseksi onnistuimme melko hyvin. Kuten kuvasta näkyy, olen viipaloinut aina kaksi sitruunaa keitetyn veden joukkoon ja antanut sokerin ja hiivan kanssa muhia vuorokauden, kunnes olen litkun siivilöinyt ja pullottanut. Sain kuitenkin jälkikäteen hyvän vinkin käyttää pelkästään raastetun kuoren ja hedelmälihan tuomaan simaan makua, jättäen tuon kitkerän valkoisen osan kokonaan pois. Tätä testaan heti ensi Vappuna, jos vielä muistan.

Meillä Vapun paras herkku, tippaleipä, ei maistu itseni lisäksi kellekään muulle, joten saan aivan rauhassa nauttia tuosta ihanuudesta. Muut syököön munkkeja.

Tämä päivä muutoin on mennyt synnytyskassia pakkaillessa. Vappuaattona oli tasan viisi viikkoa laskettuun aikaan, mutta toiveissa olisi saada uusin tulokas hieman etuajassa. Olo alkaa olla jo tukala, erityisesti öisin ja jatkuva flunssa alkaa jo väsyttää. Sitten vauvan synnyttyähän ei toki väsytä yhtään, että sitä odotellessa.

Sairastuvalta päivää!

Meillä on sairastettu jo niin pitkään, etten enää edes muista, mitä elämä oli ennen tautikierrettä. Vikalla on infektioastma, joka oireilee luonnollisesti flunssan aikaan ja nyt vielä lisäksi keuhkoputkentulehdus. Yöt on menneet valvoskellessa ja nyt sairastuin vielä itsekin flunssaan. Elämä on siis kyllä ehdottomasti ihmisen parasta aikaa. Oma olo on ollut tukala ilman flunssaakin..

En ole nähnyt omia varpaitani ilman kameraa enää pitkiin aikoihin ja laskettu aika on vasta kesäkuun alussa. Tämä kolmas raskaus on ollut kyllä ehdottomasti vaikein kaikkine ihanine sivuoireineen. Ehkä parhaimpana lisänä on ollut raskausdiabetes, jonka toteamisen myötä jouduin karsimaan kaikki turhat sokerit pois ruokavaliosta.

Oman ja lasten sairastelun vuoksi olen haahuillut viimepäivät ympäri taloa kuin zombie ja unohdin jopa osallistuneeni erään blogin arvontaan Kevätmessu-lipuista. Kun sitten eilen aloin heräillä koomastani, totesin voittaneeni viisi lippua noille kyseisille messuille, mutta koska minusta ei ollut kuulunut mitään eiliseen mennessä, oli liput arvottu uudelleen. Sen kerran kun onni suosii, niin käy näin! No ei voi mitään. Sen verran kuitenkin saavuttamaton voitto jäi harmittamaan, että huusin Kevätmessu-liput huuto.netistä edes hieman normaalia edullisemmin.

Eli nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että vointi kohenee entisestään ja olo paranee, koska viikonloppuna koittaa odotetut Kevätmessut! Kukahan meillä tekisi kaikki kevään pihatyöt?

Keväinen retro

Bongasin joku aika sitten kirppikselta ihanan tyynynpäällisen.

 Koetin keksiä sille sopivaa paikkaa tuloksetta, kunnes hautasin sen liinavaatearkkuun. Löysin sen siivotessani kaappeja ja muita nurkkia, joihin kertyy ainaista turhaa tavaraa. Tyynynpäällinen on mielestäni aika retro, eikä yleisesti ottaen sovi meille ollenkaan. Nyt kevään kynnyksellä on kuitenkin kiva, että sisälläkin on myös jotain muuta väriä mustan, harmaan, valkoisen ja harmaan lisäksi.

Ja katsokaa nyt tuota takkaa ja lattiaa. Ne niin päätyvät maalatuksi vielä lähiaikoina. Takka ainakin samantien, kun lämmitykausi on ohi. Lattia heti, kun keksin miten maalausurakan käytännössä toteutamme.

Pikku jakkara olohuoneen pöydän ääressä on Vikaa varten, joka tykkää aamuisin katsella lastenohjelmia samalla, kun syö aamupalaa. Meillähän on toki ehdottoman kiellettyä syödä muualla kuin keittiössä (ei tosin koske aikuisia lasten nukkumaanmenon jälkeen), mutta välillä täytyy sallia pieniä myönnytyksiä.

Jäätyykö narsissit ulkona?

Ja vastaus on: en tiedä, toivottavasti ei. Etupihan kukkalaatikot näyttivät niin ankeilta tyhjinä, että oli pakko keksiä niihin täytettä. Narsisseja saa edullisesti, joten ei ole niin väliksikään, vaikka jäätyisivät.

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kevään ensimmäinen päivä

Olen aina asennoitunut niin, että 1.3. on kevään ensimmäinen päivä. Maalis-, huhti- ja toukokuu ovat kevätkuukausia, joten kevään ensimmäinen päivä on tänään. Olin ihan varma, että tasan vuosi sitten olisin hehkuttanut blogissani samoja asioita, mutta selatessani päivityksiäni taaksepäin huomasin, että tasan vuosi sitten olemme olleet Herkun kanssa Kanarian auringon alla. Tahtoo lämpimään!

Tänään aurinko kuitenkin paistoi pilvettömältä taivaalta niin ihanasti, että oli pakko aloittaa päivä siivouksella. Ja syötiin jopa välipalaleivät ja kaakaot ulkona. Epävirallinen syy on tietenkin, että halusin järjestää lapsille kivaa ohjelmaa, mutta virallinen syy on, etten halunnut puhtautta kiiltävän keittiön heti likaantuvan, heh.

Lisääntyvässä auringonvalossa on kiva ottaa kuvia kodista, johon alkaa hiljalleen jo kevätjuttujakin ilmaantumaan.

Yritän pitää eteisen lipaston päällä nyt koko ajan tulppaanikimppua, kun niitä on tarjolla joka nurkalta. Ystävänpäivän jälkeen siirryin suosimaan näitä hennon vaaleanpunaisia yksilöitä, mutta lähempänä pääsiäistä aion siirtyä keltaisiin tulppaaneihin

Keittiössä ja olohuoneessa hehkuvat narsissit. Ulkoportailla etupihalla on vielä kanervia ja muita talvisia kasveja, mutta ihan kohta nämä narsissit päätyvät ulkoruukkuihin. Vielä en raaski niitä laittaa, kun sitten ihan varmasti tulee yöpakkasia ja itse en talvea enää takaisin halua. Nyt odotetaan jo kesää!

Ruusujen hoito-ohje

Kaikki varmaan tietävät, miten leikkoruusut saadaan kukoistamaan, mutta itselleni se on selvinnyt vasta tässä muutaman viime päivän aikana. Sain Herkulta viime viikkoisen kihlajaispäivän kunniaksi ruusuja. Olen villinä leikkokukkiin, mutta olen pidättäytynyt niiden ostamisesta, koska jostain syystä saan kaiken eloisan hengiltä. Onneksi lapset voivat vielä ihan hyvin.

Tällä kertaa kuitenkin juhlapäivän kunniaksi ajattelin panostaa ja tutkailin vähän netin ihmeellisestä maailmasta, kuinka ruusut saavat maljakossa kestämään. Ja näin se käy

1. Ensinnäkin katkaistaan ruusujen varteen uusi imupinta. Vinoon tietysti, jotta vettä imevä pinta-ala on mahdollisimman iso. Tämänhän nyt tiesi kaikki.

2. Irroitetaan varresta lehdet, jos niitä on kovin "matalalla". Toisin sanoen, lehdet eivät saa osua veteen

 3. Asetellaan ruusut maljakkoon, lasketaan maljakkoon kuumaa vettä ja lisätään kukkien mukana mahdollisesti tullut virkiste.

4. Vaihdetaan vesi uuteen, raikkaaseen, oikeanlämpöiseen päivittäin. Päivittäin leikataan myös uudet imupinnat ruusujen varsiin ja lisätään maljakkoveteen sokeripala.

5. Jos joku floristi lukee tämän ja toteaa ohjeet täysin vääriksi, ei saa suuttua. Näillä ohjeilla olen saanut omat ruusuni kukoistamaan jo melkein viikon ajan, vaikka yleensä kukkani lakastuvat muutamassa päivässä.

Ihanaa huomista viikonalkua siis kaikille!

Kuvakollaasi talvipäivästä

Pikkuisen saatoin innostua picmonkeyn älyttömän helppokäyttöisestä kuvakollaasiohjelmasta. Muutenkin pitäisi syventyä kuvien tuunaamisen saloihin, koska kaikki kuvat otan järjestelmäkamerani automaatti-moodilla. Tyhmää, tiedän, mutta koska en ole kovin taitava kuvaaja, niin en jaksa säätää kameraa joka kuvan ottamista varten. Olen näin tehnyt joskus ja todennut, että tyyliin sadasta kuvasta yksi on hyvä. Hyvät kuvat ovat kuitenkin mielenkiintoisen blogin a ja o, joten siksi kannattaisi hieman panostaa. No nyt panostin kuvakollaasien tekoon. Tai no, ohjelma oli niin helppo käyttää, ettei sitä oikein panostamiseksi voi sanoa.

 Synttärijuhlien aattona meillä käydään aina ylikierroksilla ja ulkoilupakko yleensä rauhoittaa tilannetta. Puoli tuntia kestäneen ulkoilun aikana ehdin juuri räpsäistä muutaman kuvan, kun olikin jo pakko palata sisään. Pakkanen puree ja paukkuu, eikä nuo lapsetkaan kovin innostuneilta näytä.

Unohdin joskus syksyllä muutaman lakanan takapihan pyykkinarulle ja niitä poishakiessa huomasin muutaman kuvauksellisen kohdan takapihalla. Ne oli pakko tallentaa, vaikka luulen, että ovat esiintyneet täällä jo aiemmin. Auringonvalo vaan osuessaan luo niin ihania varjoja luontoon, että oli pakko sormet jäässä ikuistaa taas muutama juttu..

Eurolavatkin odottavat lumipeitteen alla, että pääsevät taas muuntautumaan terassin sohvaksi. Viime keväänä kaadoimme pihasta neljä koivua, mutta tuo yksi komistus sai jäädä. Se on huvimajan kyljessä niin hienonnäköinen erityisesti näin talvella, mutta myös kesällä, kun puut ovat vihreänä. Huvimaja oli pakko rajata pois kuvasta; siellä säilötään talven ajan kaikki mahdollinen takapihan irtain, jota ei voi säiden armoille jättää. Ikkunoista ei näy muuta kuin epämääräinen kattoon ulottuva rojukasa.

Nyt vielä rentouttava (?) ilta lasten kanssa ennen synttäreitä..