Vuosi 2014

Vuosi 2014 piti sisällään uusia haasteita, odotusta isolla hoolla, yöheräilyjä, iloa, menettämisen pelkoa, ahdistusta, väsymystä, onnellisuushuuruja, voimattumuutta kohtalon oikkujen edessä, kaamosdepistä, myötäelämistä ja pohjatonta surua läheisten puolesta.. Aika tavanomainen vuosi siis. Paitsi, että perheemme kasvoi yhdellä muuttuen lopullisesti minun ja sinun perheestä meidän perheeksi.

Tammikuussa voitiin jo paksusti, sillä raskaus oli edennyt puoleen väliin. Vuosi vaihtui hillitysti kotona ja ainoat säihkeet näin pullon kyljestä. Ajattelin säästää rakkaalta ystävältäni saadun pullon seuraavaan vuodenvaihteeseen. Tammikuussa kokoonnuttiin myös jo lapsuusajalta ystäviksi muodostuneiden ihanuuksien kanssa juhlistamaan yhden heistä syntymäpäiviä ravintola Nuevoon. Ruoka oli hyvää ja seura mitä mahtavin. Loppukuusta juhlittiin vielä Tokan ja Vikan synttäreitä perheen ja kummien kesken. 

 Helmikuu sujui remontoiden. Ehdin jo kyllästyä kertaalleen valmistuneeseen lastenhuoneeseen ja halusin sittenkin täysin valkoiset seinät. No, ei ollut kyllä nappivalinta sekään, mutta ehkä tässä nyt muutaman päivän sisään lastenhuone kokee jälleen muodonmuutoksen. Ilmeisen kiireinen kuukausi, kun kuvia ei ollut jäänyt talteen juuri tämän enempää.

Eka ja Vika maalaushommissa lastenhuoneessa.

Maaliskuussa vointi taisi olla jo aika kehno. Keskityin lähinnä sisustamiseen, kevyeeseen siivoamiseen ja valokuvaamiseen. Ensimmäiset helteet hellivät meitä kuun lopussa ja näemmä pojat tarkenivat jo pelailla takaterassilla ilman ulkotakkeja.

  Huhtikuussa nautittiin ihanista kevään juhlista; pääsiäisestä ja Vapusta. Pääsiäistä juhlistettiin ensin lasten kanssa kotoisasti american-teemalla. Tarjolla oli hampurilaisia, ranskalaisia ja donitsejä. Just perinteinen pääsiäislounas. Huhtikuussa aloimme jo henkisesti valmistua tulevaan synnytykseen; Vika syntyi aikoinaan ennenaikaisena, joten itsestään selvää tuolloin oli tietenkin, että myös vauva tulee toimimaan samoin. Otimme huhtikuussa kaikesta kahdenkeskisestä ajasta ilon irti. Kolusimme läpi kaikki suosikkiravintolamme ja teimme tuttavuutta myös Taivaanrannan ja Villisian kanssa. Mahtavat ruuat kyllä kahdessa jälkimmäisessä, vaikkakin hyvin erityylisiä genrejä edustavatkin.

Toukokuussa tuli jälleen helleaalto (tai ainakin tosi lämmintä) ja lapset taisivat jo tuolloin kastaa talviturkkinsa läheisellä rannalla. Kuten kuvasta näkyy, niin odotus oli jo pitkällä ja oikeastaan koko kuukauden elimme vaan pelkästään lähtölaukaista odottaen. Pinna alkoi hiljalleen kuun loppua kohden kiristyä koko perheen iloksi.

 

Kesäkuun alussa se sitten syntyi vaatimattomasti neljä ikuisuutta lasketun ajan yli. Oltiin varattu hyvissä ajoin keväällä rentouttava päivämatka Tallinnaan. Matkaa varatessa olimme varmoja, että vauva syntyisi hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa (kuten isoveljensäkin) ja meillä olisi matkassa mukana jo hieman isompi vauva. Toisin kävi. Hyvin kuitenkin sujui matka pariviikkoisenkin kanssa. Passikuvan ottaminen vaati kyllä iskältä aika suurta panostusta, kun vauva otti ensimmäisten kolmen elinkuukautensa ainoat kunnon päiväunet tietty just valokuvaamossa. 

 Aika paljon meidän vauva tykkäsi itkemisestä ja hytkyttelystä. Parhaimmat unet sai joko auton kyydissä tai ruohonleikkuria kuunnellen. Olisimme varmaan voineet osallistua johonkin himoruohonleikkaajien kisaan, jos sellaista vaan olisi jossain järjestetty.

  

Heinäkuu vietettiin reissaten ympäri Suomea. Vauvan kanssa se ei todellakaan ollut ongelma, vaan ehkä jopa välttämättömyys. Heinäkuun aikana näimme rakkaita siskojani ja siskoni tyttöjä, kiersimme huvipuistoissa, kävimme Tuurissa (olisi voinut kyllä jättää väliinkin, mutta lapset tykkäsivät ilmaisesta Miljoonativolista), tutustuimme museoihin. Kesä, joka kaikesta ihanuudesta huolimatta jäi kuitenkin muistiin vähän surullisena.

 Elokuussa alkoi perheen isoilla pojilla koulu ja elämä palautui uomiinsa. Sen verran Herkun kanssa irroteltiin, että käytiin Syystober-tapahtumassa syömässä ja juomassa hyvin sekä viettämässä aikaa ihanien ystävien kesken. Kotirintamalla aloin kesän jäljiltä jälleen innostua sisustushommista talon sisällä, kun taas Herkku keskittyi nikkaroimaan talon ulkona. Kauan odotettu ja sittemmin hyväksi havaittu veranta valmistui vihdoinkin.

Syyskuussa vauvan päiväitkut alkoivat helpottaa ja koin pitkällisen odotuksen jälkeen saaneeni (ihanan) itseni takaisin. Jaksoin jälleen olla kiinnostunut myös kodin ulkopuolisista asioista ja muutama edustustehtäväkin ilmaantui. Verannan valmistuttua päätettiin samalla remontti-innolla jatkaa vielä olohuoneen viimeistelyä; lattia ja takka maalattiin valkoisiksi. Kotimme alkaa vihdoin näyttää meiltä.

 Lokakuussa järjestin Herkulle yllätysreissun Porvooseen ja Haikon kartanoon. Olikin muuten paljon helpommin sanottu kuin tehty. Lähes kaikki yksityiskohdat joko menivät tai uhkasivat mennä pieleen, mutta lopulta vietimme rentouttavan miniloman hienossa kartanomiljöössä. Lokakuu ehkä noin yleisesti on vuoden parhaimpia, koska silloin saa luvan kanssa virittäytyä Halloween-tunnelmiin.

 Marraskuussa annoin itselleni luvan alkaa nauttia jo joulusta. Jouluteema alkoi verannalta ja hiipi hiljalleen sisään saakka. Marraskuu sujui movemberin merkeissä ja ihan kuin meillä olisi asunut joku vieras mies, kun oma Herkku näytti jotenkin vähän kummalliselta.

Joulukuussa kokoonnoimme siskojeni kanssa vanhempieni luokse juhlistamaan Itsenäisyyspäivää, joka sujuikin perinteisissä merkeissä. Joulunodotus ja -koristeet olivat täysillä päällä jo joulukuun alusta. Tänä vuonna vietimme pitkästä aikaa koko perhe joulun yhdessä ja samalla se oli myöskin vauvan ensimmäinen joulu. 

 Tasan vuosi sitten ajattelin, että tuleva vuosi olisi elämäni onnellisin ja ihmeellisin, mutta nyt olen melko varma, että vuosi 2015 tulee olemaan sitä vielä enemmän. Hyvää uutta vuotta!