Mieletön vuosi takana, uskomaton edessä..

 Joulu on korjattu pois nurkista. Tänään laitoin tunnelmallisen joulukuusen pakettiin ja kannoin varastoon (no oikeasti Herkku kantoi..). Itse en varsinaisesti uudesta vuodesta ole välittänyt koskaan, mutta aina kuitenkin tuona maagisena hetkenä, jolloin vuosi vaihtuu, pysähtyy miettimään kulunutta vuotta ja suunnittelemaan tulevaa.

Vuosi 2013 on ollut täynnä tunteiden kirjoa laidasta laitaan, mutta meidän perheellemme vuosi on ollut mitä mainioin. Vuoteen on mahtunut remonttia, matkustelua, ystäviä, talon maalausta, pihatöitä, vesirokkoa.. Tuleva vuosi pitää sisällään luultavasti kaikkia noita jo mainitsemiani asioita, paitsi tietysti vesirokkoa, joka on nyt kaikki perheemme jäsenet käynyt läpi.

Remontin osalta paljon on vielä tekemättä, mutta hiljalleen talo ja piha alkavat näyttää meiltä (minulta). Remonttitauko jatkunee vielä sen kolmisen kuukautta, jonka isäni viettää Espanjassa, mutta ehkä sitten huhtikuussa tartumme toimeen entistä idearikkaampana.

Oleellisena uudistuksena edellisiin vuosiin verrattuna on ollut oman blogin perustaminen. Päivittäminen on ollut mukavaa ajankulua, vaikka ajoittain olen kyllä löytänyt itseni pohtimasta, mitä järkeä tässä kaikessa on? No, jääpä ainakin hyvä päiväkirja näistä ruuhkavuosista.

Näihin kullanhohtoisiin tunnelmiin on aika lopettaa tämä vuosi ja jäädä innolla odottamaan tulevaa..Bling bling!

Musta joulu?

 Eilen, katseltuani säätiedotuksia, järkytyin. Jouluaattoon asti ainakin meidän leveysasteilla on luvassa plussakelit ja vesisadetta. Mitä hittoa? Mun joulu on pilalla. Mä haluan valkoisen joulun. No, sitä en taida tänä jouluna saada, mutta kyllä tässä jonkunlaista joulufiilistä on sentään ilmoilla. Olohuoneessa on ainakin aika kiva joulufiilis.

 Olohuonehan on remontin osalta vielä ihan vaiheessa ja tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin, että muun muassa koristelistoja puuttuu sieltä täältä, päätyseinä on edelleen tapetoimatta ja iso, lasinen väliovikin puuttuu makuuhuoneen ja olohuoneen väliltä. Tilannehan on remontin osalta se, että isäni lähti jälleen Espanjan aurinkorannalle äitini kanssa ja näköjään meidän remontin eteneminen on täysin apujoukkojen läsnäolosta kiinni. Ja joulun alla remontointi on lisäksi pyhäinhäväistys. Ei sellaista saa edes ajatella. Kieltämättä sielu on kyllä levännytkin, kun kaikki maali- ja tasoitepurkit on siivottu näkyviltä pois, A-tikkaat on vessan nurkassa ja lattiansuojausmuovirulla on kadonnut. Ensi vuoden puolella on lienee pakko kuitenkin jatkaa puurtamista, jos meinaa valmista saada. Huhtikuussa on pakko jo siirtyä ulkohommiin ja sitten jääkin taas sisäremontit vähemmälle kesän ajaksi.

Meillähän vietetään joulu jo tulevana sunnuntaina. Uusioperheiden ehdoton etu on kyllä, että joulun voi viettää ikäänkuin kahteen kertaan. Tehtiin Herkun kanssa viimeiset lahjahankinnat viikonloppuna; jos mieli on rauhallinen ja seesteinen, niin kannattaa tehdä lauantaipäivän reissu vaikkapa Jumboon. Siellä on seesteisyys katoaa ja hampaiden kiristely on taattua. Onneksi paluumatkan aikana mieli taas tasoittui ja päästiin siis glögin juomisen ohella paketointihommiin. Joulu <3

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itse olen saanut viettää mielestäni vuoden ehdottomasti parasta juhlapyhää parhaassa seurassa, yksin. Herkun ollessa töissä ja lapset maailmalla, olen tyytynyt makaamaan sohvalla (vale)linnanjuhlia katsellen. Olen yrittänyt virittäytyä joulutunnelmiin jo hyvissä ajoin ja tänä vuonna se ei ole ollut edes yhtään vaikeaa. Lumien tultua maahan, tuunasin meidän sisäänkäyntiäkin vähän jouluisemmaksi.. tai ainakin talvisemmaksi..

 Kuvassa näkyvä valkoinen penkki on takapihan terassilta ja siinä istuminen on ankarasti kielletty, koska se räsähti juhannuksena mun ja Herkun alta, kun oltiin syömässä. Etupiha vaan näytti jotenkin tyhjältä ja ankealta ilman penkkiä. Tavoitteena olisi löytää joltain kirpputorilta ihanan patinoitunut puupenkki, jolla voisi pitää kynttilälyhtyjä. Valkoinen penkkihän on siihen tarkoitukseen vähän huono, kun istuinosa on kalteva.

Tunnelmakuvia vielä ulko-oven sisäpuoleltakin. Lasten ollessa poissa, on siistien eteiskuvien saaminen edes teoriassa mahdollista. Muina aikoina eteinen on aivan täynnä koulureppua, työkassia, kenkää, pipoja, hanskoja, haalareita yms.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Joulukalenterit

Blogini on näköjään tahtomattani joutunut pienelle tauolle, joka kuitenkin päättyi nyt. Joulukuu on ihanan inspiroivaa aikaa ja tekee koko ajan mieli askarrella-paskarrella tai leipoa. Luulisi siis, että blogiinkin riittää matskua. Tosin näin amatöörivalokuvaajan näkökulmasta tämä pimeä aika on aika haastavaa. Salama tekee kuvista kamalannäköisiä; en osaa käyttää kunnolla meidän pokkaria, saati järkkäriä. Uudessa puhelimessani sentään on hyvä kamera, joka jotenkin korjaa avuttoman tekemiä virheitä, joten ehkä siirryn käyttämään kokonaan sitä. Puhelimessa on myös se hyvä puoli, että se on koko ajan mukana.

Joulukuu on jo pitkällä, niin on jälleen aika esitellä meidän perheen joulukalenterit. Samat yksilöt ovat tänä vuonna käytössä jo kolmatta kertaa. Tosin pienen tuunauksen jäljiltä.

 Ja tämä kuva on todellakin lavastettu, koska nuo kaikki yllätykset eivät todellakaan voi olla tuolla odottelemassa, että lapset nätisti ottaisivat yhden kerrallaan oikeana päivänä. Ehkä sitten joskus, kun ovat vähän isompia. Nyt tyydymme Herkun kanssa laittamaan yhdet yllätykset jokaiseen kalenteriin ennen nukkumaanmenoa. Aikaisempina vuosina kalenterit olivat lasten omissa huoneissa, mistä aiheutui se, että tonttu aina välillä vähän unohti käydä laittamassa yllätykset. Hajamielinen tonttu saattoi siis käydä vasta koulun jälkeen. Nyt kun kalenterit ovat eteisessä, on meidän aikuistenkin helppo hoitaa hommamme.. Ainakin vielä tonttutarina menee ihan täydestä jopa tokaluokkalaiseen.