Mieletön vuosi takana, uskomaton edessä..

 Joulu on korjattu pois nurkista. Tänään laitoin tunnelmallisen joulukuusen pakettiin ja kannoin varastoon (no oikeasti Herkku kantoi..). Itse en varsinaisesti uudesta vuodesta ole välittänyt koskaan, mutta aina kuitenkin tuona maagisena hetkenä, jolloin vuosi vaihtuu, pysähtyy miettimään kulunutta vuotta ja suunnittelemaan tulevaa.

Vuosi 2013 on ollut täynnä tunteiden kirjoa laidasta laitaan, mutta meidän perheellemme vuosi on ollut mitä mainioin. Vuoteen on mahtunut remonttia, matkustelua, ystäviä, talon maalausta, pihatöitä, vesirokkoa.. Tuleva vuosi pitää sisällään luultavasti kaikkia noita jo mainitsemiani asioita, paitsi tietysti vesirokkoa, joka on nyt kaikki perheemme jäsenet käynyt läpi.

Remontin osalta paljon on vielä tekemättä, mutta hiljalleen talo ja piha alkavat näyttää meiltä (minulta). Remonttitauko jatkunee vielä sen kolmisen kuukautta, jonka isäni viettää Espanjassa, mutta ehkä sitten huhtikuussa tartumme toimeen entistä idearikkaampana.

Oleellisena uudistuksena edellisiin vuosiin verrattuna on ollut oman blogin perustaminen. Päivittäminen on ollut mukavaa ajankulua, vaikka ajoittain olen kyllä löytänyt itseni pohtimasta, mitä järkeä tässä kaikessa on? No, jääpä ainakin hyvä päiväkirja näistä ruuhkavuosista.

Näihin kullanhohtoisiin tunnelmiin on aika lopettaa tämä vuosi ja jäädä innolla odottamaan tulevaa..Bling bling!

Musta joulu?

 Eilen, katseltuani säätiedotuksia, järkytyin. Jouluaattoon asti ainakin meidän leveysasteilla on luvassa plussakelit ja vesisadetta. Mitä hittoa? Mun joulu on pilalla. Mä haluan valkoisen joulun. No, sitä en taida tänä jouluna saada, mutta kyllä tässä jonkunlaista joulufiilistä on sentään ilmoilla. Olohuoneessa on ainakin aika kiva joulufiilis.

 Olohuonehan on remontin osalta vielä ihan vaiheessa ja tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin, että muun muassa koristelistoja puuttuu sieltä täältä, päätyseinä on edelleen tapetoimatta ja iso, lasinen väliovikin puuttuu makuuhuoneen ja olohuoneen väliltä. Tilannehan on remontin osalta se, että isäni lähti jälleen Espanjan aurinkorannalle äitini kanssa ja näköjään meidän remontin eteneminen on täysin apujoukkojen läsnäolosta kiinni. Ja joulun alla remontointi on lisäksi pyhäinhäväistys. Ei sellaista saa edes ajatella. Kieltämättä sielu on kyllä levännytkin, kun kaikki maali- ja tasoitepurkit on siivottu näkyviltä pois, A-tikkaat on vessan nurkassa ja lattiansuojausmuovirulla on kadonnut. Ensi vuoden puolella on lienee pakko kuitenkin jatkaa puurtamista, jos meinaa valmista saada. Huhtikuussa on pakko jo siirtyä ulkohommiin ja sitten jääkin taas sisäremontit vähemmälle kesän ajaksi.

Meillähän vietetään joulu jo tulevana sunnuntaina. Uusioperheiden ehdoton etu on kyllä, että joulun voi viettää ikäänkuin kahteen kertaan. Tehtiin Herkun kanssa viimeiset lahjahankinnat viikonloppuna; jos mieli on rauhallinen ja seesteinen, niin kannattaa tehdä lauantaipäivän reissu vaikkapa Jumboon. Siellä on seesteisyys katoaa ja hampaiden kiristely on taattua. Onneksi paluumatkan aikana mieli taas tasoittui ja päästiin siis glögin juomisen ohella paketointihommiin. Joulu <3

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itse olen saanut viettää mielestäni vuoden ehdottomasti parasta juhlapyhää parhaassa seurassa, yksin. Herkun ollessa töissä ja lapset maailmalla, olen tyytynyt makaamaan sohvalla (vale)linnanjuhlia katsellen. Olen yrittänyt virittäytyä joulutunnelmiin jo hyvissä ajoin ja tänä vuonna se ei ole ollut edes yhtään vaikeaa. Lumien tultua maahan, tuunasin meidän sisäänkäyntiäkin vähän jouluisemmaksi.. tai ainakin talvisemmaksi..

 Kuvassa näkyvä valkoinen penkki on takapihan terassilta ja siinä istuminen on ankarasti kielletty, koska se räsähti juhannuksena mun ja Herkun alta, kun oltiin syömässä. Etupiha vaan näytti jotenkin tyhjältä ja ankealta ilman penkkiä. Tavoitteena olisi löytää joltain kirpputorilta ihanan patinoitunut puupenkki, jolla voisi pitää kynttilälyhtyjä. Valkoinen penkkihän on siihen tarkoitukseen vähän huono, kun istuinosa on kalteva.

Tunnelmakuvia vielä ulko-oven sisäpuoleltakin. Lasten ollessa poissa, on siistien eteiskuvien saaminen edes teoriassa mahdollista. Muina aikoina eteinen on aivan täynnä koulureppua, työkassia, kenkää, pipoja, hanskoja, haalareita yms.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Joulukalenterit

Blogini on näköjään tahtomattani joutunut pienelle tauolle, joka kuitenkin päättyi nyt. Joulukuu on ihanan inspiroivaa aikaa ja tekee koko ajan mieli askarrella-paskarrella tai leipoa. Luulisi siis, että blogiinkin riittää matskua. Tosin näin amatöörivalokuvaajan näkökulmasta tämä pimeä aika on aika haastavaa. Salama tekee kuvista kamalannäköisiä; en osaa käyttää kunnolla meidän pokkaria, saati järkkäriä. Uudessa puhelimessani sentään on hyvä kamera, joka jotenkin korjaa avuttoman tekemiä virheitä, joten ehkä siirryn käyttämään kokonaan sitä. Puhelimessa on myös se hyvä puoli, että se on koko ajan mukana.

Joulukuu on jo pitkällä, niin on jälleen aika esitellä meidän perheen joulukalenterit. Samat yksilöt ovat tänä vuonna käytössä jo kolmatta kertaa. Tosin pienen tuunauksen jäljiltä.

 Ja tämä kuva on todellakin lavastettu, koska nuo kaikki yllätykset eivät todellakaan voi olla tuolla odottelemassa, että lapset nätisti ottaisivat yhden kerrallaan oikeana päivänä. Ehkä sitten joskus, kun ovat vähän isompia. Nyt tyydymme Herkun kanssa laittamaan yhdet yllätykset jokaiseen kalenteriin ennen nukkumaanmenoa. Aikaisempina vuosina kalenterit olivat lasten omissa huoneissa, mistä aiheutui se, että tonttu aina välillä vähän unohti käydä laittamassa yllätykset. Hajamielinen tonttu saattoi siis käydä vasta koulun jälkeen. Nyt kun kalenterit ovat eteisessä, on meidän aikuistenkin helppo hoitaa hommamme.. Ainakin vielä tonttutarina menee ihan täydestä jopa tokaluokkalaiseen.

Joulupuu on jo rakennettu

 Saattaapi olla, että pikkuisen ajoissa oltiin tämän joulukuusitouhun kanssa, mutta voin selittää. Ensinnäkin kaikki kivat juhlapyhät ovat ohi tosi nopeasti ja parasta on yleensä juuri se odotus. Kaikki lapsemme viettävät tämänkin joulun toisissa kodeissaan, joten meidän täytyy ottaa ilo irti tästä joulua edeltävästä ajasta. Olkoon se siis oikein pitkä. Tiedänkin jo kyllä itseni tuntien kuinka tämä tulee päättymään; luultavasti viimeistään jouluviikolla olen niin täynnä koko joulua, että heitän kaikki jouluiset koristeet pois ja alan odottaa vappua.

Vikan kanssa innostuttiin yhtenä päivänä keräämään pihalta sammalta adventtikynttelikköön. Jäkälää meidän kyllä piti kerätä, mutta voi se tunnistushomma on niin vaikeaa ja ärsyttävää, joten ajattelin lopulta, että otetaan nyt jotain, ettei tavitse ruohoa ja puoliksi maatuneita lehtiä laittaa kynttelikköön. Nuo kävyt on kyllä aika syksyisiä, mutta ne olivat viettäneet automme takarontissa noin kaksi vuotta, niin oli jo aika ottaa ne käyttöön.

Melkein tekisi mieli toivottaa hyvää joulua kaikille, mutta ehkä se menisi jo liian pitkälle, joten toivotan vaan hyvää harmaata, marraskuista päivää kaikille! Minä lähden nyt tekemään piparkakkutaloa Tytön ja Vikan kanssa.

Pukeutumisnurkka..

..on kyllä pahinta liioittelua, mitä tässä blogissa on ikinä tapahtunut. Makuuhuoneesta kuitenkin lähti TV-vastaanotin (ystäväni käyttämä hauska nimitys telkkarista, heh heh) veke, koska totesin, että emme sitä kauheasti käytä ja lisäksi se näytti rumalta.

Mustien lipastojen päälliset huusivat tyhjyyttään, enkä keksinyt niille muuta täytettä kuin korkokengät ja korut

Korkkarit ovat muutenkin niin nättejä, että niitä on turha hautoa kaapeissa. Korujakin tulee enemmän käytettynä, kun ne ovat helposti saatavilla. Tuo kerrosvati on pyöri nurkissa jo silloin, kun itse olen tähän taloon muuttanut. Sille ei arkikäytössä ole löytynyt käyttötarkoitusta, eikä se mahdu enää uudistettuihin keittiökaappeihimme, joten siitä tuli nyt koruteline. Sitten kun seuraavan kerran meillä juhlitaan, heitän korvavaikkuiset korvikset laatikkoon ja asettelen muffinsit tilalle.

Ikkunanpoka ei oikein enää tahdo löytää paikkaansa, josko se nyt sitä ikinä muutenkaan teki. Nyt se kuitenkin päätyi kyljelleen hyllyn päälle sillä seurauksella, että tekstit täytyy lukea pää kallellaan. No, jos sitä vaikka joku kerta tuunailisi taas ehommaksi.

Tilkkutäkit

Meillähän tuppaa kaikenlaiset projektit venähtämään, joten ajattelin esitellä jälleen yhden. Vikan ollessa vauva aloin tekemään hänen sänkyynsä tilkuista päiväpeittoa. Vika täyttää tammikuussa neljä vuotta, joten sellainen kolme ja puoli vuotta tähän ompeluprojektiin on vierähtänyt. Alunperin ompelin yhteen suunnilleen neljä tilkkua ja totesin homman olevan työlästä puuhaa ja jatkavani seuraavana päivänä. Vika ehti siirtyä jo pinnasängystä isompien poikien sänkyyn ja ajatuksen tasolla päiväpeittoprojekti suureni kooltaan ja laajeni Tytönkin sänkyyn. Jakoivathan nuo pikku taaperot yhteisen huoneen ja mikäs olisikaan sen söpömpää kuin vaalenasinisävyinen tilkkupeitto ja vaaleanpunasävyinen tilkkupeitto.

No, nyt ne ovat valmiit

Ja ihana tuo pehmolelujen määrä noissa sänkyissä. Äiti tykkää tosi paljon, erityisesti aamuisin sänkyjä pedatessa on kiva viettää tunti asetellen Selma, Jenni, Iida, Aada, Pekka, Jussi, Aapeli, Omppu, Nökö, Kai, Tonttu, Nalle, Hauva ja ketä meitä nyt oli paikoilleen.

Parasta tässä projektissa oli se, kun tuossa pari päivää peittojen valmistumisen jälkeen totesin, että Tyttö ja Vika ovat jo riittävän isoja siirtyäkseen kerrossänkyyn. Päiväpeitot taitavat nimittäin olla hitusen liian pienet täyskokoisiin kerrossänkyihin eli hukkaan meni tämäkin ponnistelu. Tosin vielä olen kahden vaiheilla hankitaankin meille Unipuu vai Roope-Riikka ja tuon jälkimmäisen kanssa saattaa peitotkin ainakin alkuun mennä.

Lokki on tullut kotiin

Keittiöremontista asti elimme pimeydessä. Siis aina keittiössä asioidessamme. Se on nyt taaksejäänyttä elämää, koska maailmamme on valaistunut. Lokki-valaisin on tullut kotiin.

Halloween huipentuu

Ja vielä kerran Halloweenia ihan vaan sen verran, että pihakoristeetkin alkavat olla valmiita. Naapurit ja ohikulkijat seurasivat puuhiamme ihmeissään ja muutamat uteliaimmat tulivat kyselemäänkin "Onko teillä juhlat vai?" Ei kun meidän äiti on vaan vähän villinä juhlapyhiin. Halloween vouhotus Suomessa on kyllä ihan pikkuisen tekopyhää, mutta on kyllä ollut ilo huomata, että kaiken maailman kurpitsasysteemit ovat tosiaan rantautumassa Suomeenkin.

Hieman kyllä arvellutti ristien pystyttäminen pihamaalle. Mietittiin ihan tosissaan, mahtaako olla olemassa jokin laki, joka kieltää ristin epäasiallisen käytön tms. Asia olisi toki voinut varmistaa poliisiasemalta, mutta kuinka epäilyttävää se nyt sitten olisi ollut
"Päivää, saanko pystyttää ristin pihalleni?"

Aaargh! Talvi tuli!

Tänä aamuna herätessä ulkona odotti järkytys; siellä oli lunta. Sehän tarkoittaa sitä, että Halloween loppuu ja joulu alkaa. Ei hitossa, olen kierrellyt kaupoissa etsimässä joulukoristeita, eikä niitä ole joitain jouluvaloja lukuunottamatta vielä juuri ilmestynyt. Halloweenimme ei ole vielä edes päättynyt loppuhuipennukseensa, joten vielä ei todellakaan aleta joulua odottamaan. Aiempina vuosina olen duunannut ikkunoihin sabluunan avulla lumitähtiä piimästä (tervetuloa listeria) ja tänä vuonna tajusin tehdä samasta materiaalista halloween-koristeitakin..

Näitä kyllä löytyy ovien lisäksi, myös oikeista ikkunoista ja silloin tehdessäni ajattelin, että onpahan sitten pakko pestä ikkunat jouluksi. Kuinka tyhmä olinkaan. En todellakaan jaksaisi pestä ikkunoita, mutta nyt on pakko.

Ahdistelin tuossa muutama viikko myös sitä, kun olisin halunnut vaihtaa etupihan kukkaset syksy- ja talvikukkasten välimuotokukkasiksi. Ai mitä ne on? No en tiedä itsekään, mutta pari viikkoa sitten, kun tämä halloween-touhu oli päällimmäisenä, ei olisi todellakaan tehnyt mieli vielä laittaa kanervia kukkalaatikoihin. Koska muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ollut, niin päädyin kuitenkin perinteiseen vaihtoehtoon ja nyt lumien tultua sehän olikin ihan hyvä idea.

Tästä kulmasta etupihaa ei kyllä kuvia kannattaisi ottaa, sillä tämä kohta odottaa ensi keväänä toteutettavaa maanrakennusta. Vähän kanervia, hopealatvaa ja havuja ängettynä samaan laatikkoon, niin lopputulos näyttää ihan jonkun nisäkkään haudalta.

Syksyn väriloistoa ja askarteluapaskartelua

Tänä aamuna ulkona näytti niin mahtavalta, että jos olisin huippuvalokuvaaja, olisin saanut napattua hienoja kuvia. Tyydyin kuitenkin roskiksenvientireissulla kuvaamaan takapihan muutamia kohtia

Ja kuten kuvasta näkyy, meillä ei syksyisin haravoida. Ei kyllä haravoitaisi keväisinkään, jos ei olisi pakko. Halloween-koristeet myös lisääntyvät hiljalleen. Ulkoseinään tehtiin lasten kanssa lepakkojengi liihottelemaan. Tästä lähdettiin

Hankin kirpputorilta mustan tekonahkatakin. Mitä enemmän se tuo mieleen itsensäpaljastelijan, sen parempi. Sitten vaan leikataan erikokoisia lepakkosilhuetteja. Itse käytin meidän laumaan ainoastaan hihat ja lopputakki on vailla käyttötarkoitusta. Yksi vaihtoehto on, että alan käyttää hihatonta tekonahkatakkia, kun lapset ovat teini-iässä ja häpäisen ne.

Tähän päädyttiin

Lepakot taitavat olla vähän eri rotua keskenään, kun ovat niin erinäköisiä. Kiinnitin ne seinään ruskealla pakkausteipillä sillä seurauksella, että ensimmäisen kostean yön jälkeen puolet olivat tipahdelleet alas. Netistä löytyneet ohjeet perusteella lepakot kannattaisi kiinnittää roudarinteipillä. Näin ne varmaan pysyisivät paremmin, mutta teippiä irroittaessa saattaa seinästä lähteä vähän maalia. Ehkä tyydyn aina aamuisin kiinnittämään pudonneet yksilöt takaisin.

Oikea kurpitsa ja leikkikurpitsa

Halloween-teema tuntuu jatkuvan. Yritän pitää sisätiloissa koristelun hillittynä lukuunottamatta lastenhuoneita, mutta ulkona saa vähän revitellä. Sain äidiltäni keskikokoisen kurpitsan ja ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin kaivertamaan siitä ihan kivan. Ajattelin aluksi pitää sen keittiön pöydällä, mutta daa, pikkukärpäsiähän se keräsi, joten kurpitsa päätyi ulkoportaille muiden joukkoon.

Ekan kanssa askarreltiin isojen poikien huoneeseen kurpitsalyhtyjä vähän kestävämmällä menetelmällä isoista lasipurkeista. Ennen keittiöremonttia meillä oli isoissa lasipurkeissa jauhoja, makaroonia ja muita kuivaruokahommia. Nyt lasipurkit ovat odottaneet uutta käyttötarkoitusta ja ainakin lokakuun ajan ne saavat leikkiä kurpitsoja.

Aluksi tarvittiin siis erikokoisia lasipurkkeja, periaatteessa vaikka lastenruokapurkitkin käy, kunhan käyttää riittävän pieniä valoja. Yritin metsästää tähän tarkoitukseen myös oranssia silkkipaperia, mutta Ikeassa käydessäni ostin oranssin sammutuspeitteen ja leikkelin siitä sopivan kokoisia palasia. Tässä käytimme Tarjoustalon pattereilla toimivia pallovalaisimia, jotka ovat ah niin ihanan helppoja käyttää ja sopivat sekä sisä- että ulkotiloihin. Lisäksi tarvittiin sakset ja jotain teippiä, me käytimme luonnollisesti washi-teippiä.

 Leikataan silkkipaperi, sammutuspeite tai whatever sopivat kokoisiksi paloiksi ja kiedotaan lasipurkin ympärille. Voi myös liimata, mutta itse käytin mustaa teippiä, jolloin kurpitsa saa jotenkin ehkä enemmän ryhtiäkin?

Eka halusi piirtää kurpitsojen naamat itse tussilla ja lopputulos on kyllä mielesätni ihan hyvä. Sellainen, että nämä lyhdyt todella pysyvät isojen poikien huoneessa. Sitten ei muuta kuin valot sisään ja päälle. Valaisimanahan voi käyttää vaikka jouluvaloja, joita luulisi löytyvän joka kodista.

Helppoa!

Korvapuustit

Hyvää kansainvälistä korvapuustien päivää mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Kyllähän sitä jokainen vuoden äiti tällaisen päivän kunniaksi haluaa lapsilleen korvapuustit leipasta, ettei jäisi naapurin emäntien varjoon. Kaikkien suureksi yllätykseksi, korvapuustini jopa onnistuivat.

Seuraavalla kerralla panostan ulkonäköön..

Onko parisuhteesi kipinä kadonnut?

Onko mielestäsi parisuhteesi kiihkon kipinä kadonnut? Ovatko verkkosukatkin jääneet täysin käyttämättömiksi? Pyörivätkö ne nyt laatikon pohjalla turhaan? Ei hätää! Halutessasi voit ripustaa laskosverhon verkkosukkien avulla. Näin saat jälleen turhaksi jääneelle partikkelille järkevää käyttöä.

Pellavalakanat

Uudet pellavalakanat saapuivat. Muutaman yön koekäytön perusteella olen sitä mieltä, etten enää koskaan luovu pellavaisistani. Ehkä hieman karheat ihoa vasten, ainakin näin aluksi, mutta aivan ihanan lämpimät. Harmikseni en tajunnut tilata samantien aluslakanaa, mutta sen aion kyllä tehdä pikimmiten.

 Anoppi osti meille viime vuonna joululahjaksi ihanat, uudet tyynyt vanhojen tilalle. Tyynyjen mukana tuli yllänäkyvät tikatut tyynysuojat, jotka näyttävät niin kivoilta, etten ole raaskinut laittaa tyynyliinaa ollenkaan.

 Helpot sisustustaulut: tulostetaan haluamasi teksti A4:lle ja kehystetään.

Pellavalakanat sopivat kaltaiselleni laiskalle silittäjälle siis niin hyvin. Pellavaisen aluslakanan ohella seuraavana hankintalistalla on muhkeampi peitto. Petaus näyttää vanhan peiton kanssa jotenkin niin lattealta.