Joulutunnelmia vielä..

 Kaipasin olohuoneeseen jo yhteneväisempää värimaailmaa värikkäänn sijaan ja uskalsin ottaa vanhat räsymatot pois lattioilta. Alunperin laitoinkin ne pelkästään suojaamaan lattiaa kolhuilta. Aluksi valkoinen lattia ja harmaat seinät tuntuivat jotenkin kylmiltä, joten siksikin halusin hieman väriä olohuoneeseen. Nyt silmä on ilmeisesti tuohon kylmyyteen tottunut, kun värit alkoivat tuntua jotenkin levottomilta.

Keittiön ilme muuttui tuolien uusimisen jälkeen ihan huomattavasti kivemmaksi. Ikean kulunut vahakangas tosin vetelee viimeisiään, mutta en halunnut mäntyistä pirttipöytää ainakaan jouluksi esiin. Meillä ei myöskään minkäälaista kankaista liinaa voi kuvitellakaan pidettäväksi pöydällä. Se on ihan samantie maitoroiskeissa ja muovailuvahassa. Hankintalistalla on edelleen korkeakiiltovalkoinen pöytä.

Suosin aiemmin keittiön ikkunoissa peruskappoja, kunnes jotenkin sain visuaalisen ahaa-elämyksen ja näin sieluni silmin keittiön ikkunoissa puolipitkät pitsiverhot. Tuo kuvassa näkyvä verho on oikeasti kappa, joka on nyt käännetty sivuverhoksi. Leveämmässä ikkunassa on anopilta saatu pitsiliina ja voin kyllä sanoa, että toimii. Kokonaiskuvaa en nyt keittiöstä saanut, kun on koko ajan niin pimeää, että kuvaamisesta ei meinaa tulla mitään. Siistiä olisi kyllä ollut, että sen puolesta voisi huoletta kuvata..

Joulusukat

Tänä vuonna oli aika uudistaa kestojoulukalenterit ja ne entiset tekeleet vaihtuivat perinteisiin joulusukkiin. Vauvantulon myötä olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä yksi kalenteri lisää, joten ajattelin tehdä koko katraalle saman tien sukkamalliset joulukalenterit.

Joulusukat ompelin vanhasta fleece-peitosta ja kaulukseen on hyötykäytetty keittiön verhoista ylijäänyt harmaa pellava-kangas. Viides sukka jäi kuitenkin vielä lipaston laatikkoon odottelemaan tulevia jouluja, kun puolivuotias vauva ei vielä omatoimisesta sukkaan pääse. Kuvassa komeilee muuten yksi keittiön uusista tuoleista. Eräs nainen huuteli fb-kirppiksellä pirttipöydänpenkkien perään, jolloin huomasin tilaisuuteni koittaneen ja myin vanhat keittiön penkit pois. Olimme muutaman päivän ilman penkkejä, kunnes törmäsin samaisella kirpputorilla näihin uusin. Ja ah, olen myyty.

Syksy

Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että kesäkuukausia on kolme ja syksy alkaa vasta syyskuussa. Tänä aamuna keittiössä istuessani, tuli kuitenkin vahvasti syksymäinen tunne. Se voisi jollekin aiheuttaa masennusta, mutta itse saan aina syksyisin jonkinlaisen piristysruiskeen. Päädyin kuitenkin juomaan aamukahvvin rauhassa loppuun.

Pikkuvauva on pitänyt meitä viime kuukaudet enemmän ja vähemmän kiireisenä. Jo raskausaikana olin vakuuttunut, että nyt tämä perheemme viides lapsi on ehdottomasti viimeinen, mutta mikä onkaan hiljaa mieleeni viime päivien aikana. No vauvakuume! Nuorimmaisemme täytti vasta 2kk, joten ehkei sen uuden tulokkaan aika kuitenkaan vielä ole.

Vaikka blogin puolella on ollut hiljaista, enkä edelleenkään ole varma, kuinka aktiiviseksi bloggaajaksi tästä muutunkaan, on kameran tällä puolen tapahtunut kaikenlaista. Tai ainakin jotain. Viimeisin projektimme on terassin/ verannan rakentaminen etupihallemme. Se toivon mukaan valmistuu lopullisesti ensi viikon aikana, jolloin pääsen sitä esittelemään. Hartain toiveeni onkin, että tähän loppukesään mahtuu muutama edes suht lämmin aamu, jolloin aamukahvin voisi nauttia uudella terassilla. Uumama!

Ihanaa viikonloppua kaikille, jotka tänne eksyvät!

Löytöjä keittiöön

Paikallinen Prisma päätti uudistua ja luopua kaikenlaisesta kivasta hullun halvalla. Löysin meidän keittiöön juuri sopivan tarjottimen jo aiemmin hankitun kuivaustelineen kaveriksi.

Kameran kanssa oli jälleen teknisisä vaikeuksia, minkä vuoksi ylempi kuva näyttää jotenkin oudolta. Samaisella Prisman reissulla käteen jäi myös rulla harmaata Bambu-puuvilla-lankaa, josta kudoin keittön väritykseen sopivan tiskirätin. Hieman epäilyksellä suhtauduin aiemmin noihin kudottuihin tiskirätteihin, mutta hyvin on ainakin tämä koeyksilö toiminut. Ulkonäkö voisi olla kyllä vähän edustavampi, mutta on se parempi kuin neon-väriset tiskirätit.

Nyt ihanan kevätpäivän viettoon. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ruutua, tähtiä ja palloja

 Uusitun keittiömme yksi ongelmakohta on edelleen ollut mäntyinen pirttipöytä, joka ei oikein istu muuhun sisustukseen. Suunnitelmissa on hankkia valkoinen, neliönmuotoinen ruokapöytä, koska mahdumme nytkin koko perhe hädin tuskin saman pöydän ääreen. Pöydän hankinta on jäänyt vaiheeseen, mutta heti kun sopiva ilmestyy kohdalle, se saa uuden kodin meiltä.

Luultavasti ainakin yksi penkki tulee jäämään (mahdollisesti valkoiseksi maalattuna tai muuten vähän inhimillisemmäksi naamioituna), sillä keittiömme on kuusihenkiselle perheelle ihan liian pieni. Penkki siis vie vähemmän tilaa, vaikkei visuaalisesti kyllä silmää miellytäkään.

Mäntyisen pöydän onnistuin naamioimaan Ikeasta ostetun vahakankaan alle. Nyt keittiön yleisilme on jotenkin rauhallisempi jälleen, mutta näitä kuvia katsellessa tuli mieleeni, että mahtaisiko olla liikaa samassa huoneessa eri kuviota: ruutua, palloa, tähtimattoa. Sinällään levottomuus ei haittaa, lapsiperheen sisustushan voi olla vähän leikkisäkin, mutta luultavasti verhojen ripustusnauhat vaihtuvat toisenlaisiin.

Syöttötuolikin edelleen keittiön nurkassa yksinäisenä kyhjöttää, vaikkei sitä tällä hetkellä meillä kukaan käytäkään ja vaikka käyttäisikin, niin se ei pöydän ympärille edes mahtuisi. Astianpesukoneen kylkeen kiinnitetyllä reelinkitangolla ei ole mitään käytännön funktiota, mutta siihen saa kivasti roikkumaan milloin mitäkin. Nyt siitä roikkuu peltiset kirjain- ja numerosabluunat, jotka meillä toimivat kattilan alusina. Varsinaiseen käyttötarkoitukseensa ne eivät oikein sopineetkaan tai sitten en vain osannut käyttää niitä.

Olen yrittänyt hillitä pääsiäisinnostustani, mutta eteisen lipaston päälle pääsi jo pääsiäisnoita ja Ekan aikoinaan päiväkodissa askartelema peikkokivi. Tänäkin pääsiäisenä taidetaan Herkun kanssa viettää juhlapyhät kaksin eli luvalla sanoen saankin viettää pääsiäistä lasten kanssa vähän etukäteen.  

Edit: Niin ja arvatkaa kuinka kävi niille narsisseille, jotka laitoin etupihan kukkalaatikoihin? No ne yllättäen jäätyivät. En ymmärrä miksi, kun ulkonahan oli toissayönä vain -15 astetta pakkasta. Sisällä olevat narsissit kärsivät liiallisen veden saannista, kasvoivat yhdessä yössä metrin mittaisiksi ja aamulla löytyivät katkenneinä. Meillä ei näköjään selviä mikään viherkasvi elossa, paitsi ruusut kyllä nykyisin.

Keittiö-kuulumisia

Syksyisen keittiöremontin ja siitä seuranneen remontti- ja sisustusahdistuksen laannuttua keittiö alkaa näyttää vähän enemmän kodin sydämeltä. Erityisesti yläkaapit ilman ovia osoittautuivat jossain määrin virheeksi ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi saattanut olla järkevämpää laittaa niiden tilalle rehelliset avohyllyt, kuin tuollaista välimallia. Avohyllyjen "sisustamisen" suhteen täytyy myös olla tarkkana ja kaaos meillä näyttäytyykin vasta kaapin ovien takaa.

 Keittiön ikkunoihin on vihdoin saatu myös verhot. Verhottomuus jossain vaiheessa kiehtoi, mutta vanhassa puutalossa, jossa vallitsee ainakin jossain määrin maalaisromanttinen tunnelma, alkaa lopulta verhoja kaipaamaan. Ylemmässä kuvassa näkyy metalliset sabluunat, jotka ostin joskus jostain sisustuspuodin alesta. Ne osoittautuivat varsinaisessa käyttötarkoituksessaan äärimmäisen epäkäytännöllisiksi ja päätyivätkin lopulta pannunalusiksi.

Keittiön yleisilme miellyttää. Seuraava muutos keittiön osalta tulee koskemaan vanhaa pirttikalustoa. Nyt se eroaa muun keittiön värimaailmasta ja tyylistä niin paljon, että se sopeutuu ympäristöönsä. Tarvetta olisi kuitenkin isommalle keittiön pöydälle ja haluaisin myös yksittäistuolit. Pirtin penkit kuitenkin vievät tilaa tosi vähän ja siksi tämä malli on toistaiseksi kaikkein toimivin. Luultavasti seuraavaksi paras vaihtoehto on hankkia jonkinlainen sohva seinän viereen ja kalustaa ruokailuryhmä niin lähelle seinää kuin mahdollista.

Pari ongelmakohtaa keittiöön jäi heti remontin aikana ja edelleenkin ne odottavat jonkinlaista ratkaisua. Kyseessä on siis pari tuollaista kaapistojen väliin jäävää rakoa. Periaatteessa helpointa olisi laittaa siististi kalustelevyä eteen ja raot umpeen. Pienen tilan kannalta olisi tehokkaampaa keksiä esimerkiksi jonkinlaisia kiskoja, naulakoita tai mekanismeja näihin rakoihin, jotta jokainen sentti saataisiin hyötykäyttöön. Rakoset ovat alkaneet häiritä silmää ja joku ratkaisu olisi kehiteltävä mahdollisimman pian..

Lokki on tullut kotiin

Keittiöremontista asti elimme pimeydessä. Siis aina keittiössä asioidessamme. Se on nyt taaksejäänyttä elämää, koska maailmamme on valaistunut. Lokki-valaisin on tullut kotiin.

Keittiö ennen ja jälkeen

Varmaan kaikki tulevat 600 postaustani liittyvät uuteen keittiöömme, koska olen siitä niin innoissani. löysin koneen kätköistä joitain todella vanhoja kuvia entisestä keittiöstä ja pakko oli tuoda ne julkisuuteen, jotta kaikki näkevät, kuinka suuri muutos on tapahtunut. Pahoittelut jo etukäteen jälkeen-kuvien huonoa laatua. Remontin jäljiltä en löydä omaa kameraani, joten olen joutunut napsimaan kuvia järkkärillämme, jota en todellakaan osaa käyttää..

Keittiö ennen -kuvat ovat niiltä ajoilta, kun olimme juuri muuttaneet yhteen ja koko kotimme on täynnä minun kauniita huonekaluja ja Herkun rumia huonekaluja. No ei vaiskaan, mutta kuitenkin kuvista huomaa, kuinka kaksi eri tyyliä on isketty yhteen.

Ja keittiö jälkeen

Vieläkin uupuu pieniä juttuja, kuten integroitavan tiskarin peitelevy ja muutamia koteloita sieltä täältä. Tavarat eivät myöskään ole löytäneet lopullisille paikoilleen, vaan kaikki kaapit pursuilevat epäkäytännöllisesti. Säilytystilaa tuntuisi kuitenkin olevan runsaasti aikaisempaan verrattuna.

OMG keittiö on valmis

Tai no melkein, mutta käytössä on kuitenkin. Eilen  saatiin illalla monen vuorokauden uurastuksen tuloksena keittiömme käyttökuntoon, jiihaa! Tänään illalla keittiö kokee ensimmäisen tulikasteensa, kun meillä vietetään Ekan kaverisynttäreitä. Talon valtaa siis joukko 7-10-vuotiaita poikia.

Laitan tarkempia kuvia keittiöstä tuonnempana, kunhan saadaan paikkoja vähän järjestykseen. Kokonaisuudessaan ollaan kyllä projektiin todella tyytyväisiä. Tosin saman keittiöfirman kanssa emme tule 100% todennäköisyydellä asioimaan enää koskaan, sillä firman toimitusongelmista ja virheistä johtuen remontti viivästyi melkein viikolla.

Mutta kun valmiiseen keittiöön astuu, unohtuu kaikki vaikeudet ja mielen valtaa ihana olotila; nyt se on valmis ja remonttimme kokonaisuudessaankin lähenee loppuaan. Tosin omakotitaloasujan on asennoiduttava toki jatkuvaan korjailuun, mutta suuret sisätilaremontit alkavat olla tehtynä. Ainoastaan kylpy- ja saunatilat vielä odottavat vuoroaan, mutta niiden tekemistä aletaan suunnitella vasta ensi vuoden puolella.

Taidan mennä innosta puhkuen järjestelemään vähän makaroonipusseja kaappeihin. Ihanaa päivää kaikille, sateista tosin, mutta ihanaa silti!

Mistä tietää, että keittiöremontti on mennyt liian pitkälle?

Tuli tässä remontin varrella pari muuttujaa ja keittiömmehän ei todellakaan ole suurista haaveista huolimatta vielä valmis. Loppu kuitenkin häämöttää, mutta paukut alkavat olla aika loppu. Kaikki lapset olivat viikonlopun toisilla vanhemmillaan, joten vietimme Herkun kanssa miniloman Tallinnassa. Tarkoituksena oli alunperin rentoutua ja juhlistaa VALMISTA keittiötä, mutta sittemmin loma muuttuikin hengähdystauoksi.

Siinä altaassa pulikoidessamme tuli mieleeni pari seikkaa, joiden perusteella olemme duunanneet tuota ikuisuusprojektiamme, remonttia ja erityisesti keittiöremonttia jo aivan liian kauan..

1. Lomallakin ollessamme Herkulla on pakottava tarve kokeilla jokaikistä laatikkoa ja/tai kaappia ainoastaan todetakseen, onko ko. avautuvaan laitteeseen asennettu hiljennin.

2. Näemme jatkuvasti öisin keittiöremontti-unia.

3. Jopa lomalla ollessamme löydämme itsemme rautakaupasta.

4. Saavuttuamme Tallinnaan, Herkku kysyy "Onkohan täällä Ikeaa?" (Mun mielestä tosi paha!)

5. Huomattuamme ennen viikonloppua, että side-by-sidemme päälle asetettava kaappi on liian korkea, Herkku saa hermoromahduksen, lähtee kaahaamaan kohti keittiöfirmaa ja uhkailee myyjää "Minä poistun tästä liikkeestä ainostaan oikeankokoinen kaappi kädessä tai sitten käsiraudoissa poliisisaattueessa!" (Ja minä kun ajattelin jatkossakin neuvotella myyjän kanssa uusista vaatekomeroista makuuhuoneeseemme..parempi varmaan vaihtaa liikettä..)

Näihin tunnelmiin..

-Riina-

Keittiösuunnittelu alkaa siirtyä toteutusvaiheeseen

Tosi on. Keittiötä on meidän perheessä odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt alkaa olla se hetki, että edessä on enää pahin. Nimittäin toteutus. Jännittävintä tässä kaikessa on se, että teemme kaiken itse: vanhojen kalusteiden purku, seinien maalaus+tapetointi, lattian laminointi, katon maalaus sekä uusien kalusteiden ja kodinkoneiden asennus. Toki sähkömies ja putkimies käyvät tekemässä omat osuutensa. Kaikki remontointi tässä vanhassa talossa on tosin suoritettu lähes tulkoon omin voimin, mutta keittiö on tähän astisista kohteistamme se laajin. Tuleva urakka onkin jo aiheuttanut stressiä ja unettomia öitä, mutta myös toiveikasta odottamista.

Sen verran tosin olen kyllästynyt tähän remonttirumbaan, että keittiön valmistuttua lyödään hetkeksi aikaa kaikenlaiset työkalupillit pussiin ja rentoudutaan. Oikeastaan näkyvimmät sisätilaremontit alkavat olla tehtyinäkin. Lukuunottamatta saunaosastoa ja kylpyhuoneita, mutta ne saavat suosiolla odottaa ainakin ensi vuoteen.

Keittiösuunnitelmat alkavat siis olla valmiit, ainoastaan välitilamateriaalin suhteen ollaan edelleen kahden vaiheilla; laminaatti vai lasi. Toisaalta laminaatin asennus kuulostaa hieman helpommalta, mutta lasi jotenkin visuaalisesti paremmalta.

Saimme tänään keittiöfirmasta lopulliset piirrustukset ja ne näyttävät tältä (niin ja skannerimme tosiaan hajosi tänään, joten kuvat nyt kivasti kameralla ikuistettuna. Oikeasti meillä ei ole edes skanneria, en vaan kehdannut myöntää)

Sisääntuloseinä. Aukosta pääsee eteiseen.

The seinä eli koko keittiömme ainoa ehjä seinä, jolle lähes kaikki toiminnot sijoittuvat.

The seinän vastapäinen seinä

Pohjakuva, josta pitäisi selvitä kaikki, mutta oikeasti ei selviä mitään ainakaan mulle.

Keittiömmehän on mielettömän hankala pohjaltaan; pitkä ja kapea koppi, joka on kuusihenkiselle perheelle aivan liian pieni. Suunnittelun lähtökohtana olikin, että keittiöön on mahduttava iso ruokapöytä, johon mahdumme kaikki yhtäaikaa. Kaikki toiveet eivät vaan kerta kaikkiaan tähän keittiööt mahtuneet ja lisäksi olimme Herkunkin kanssa ajoittain hieman eri linjoilla.

Vanhan keittön purku alkaa mitä luultavimmin tulevana maanantaina ja päivä onkin siihen hommaan mitä parhain, sillä samana päivänä ajattelin poistattaa itseltäni pari viisaudenhammasta. Keittöremontti neljän pienen lapsen kanssa olisikin ollut aivan liian helppo homma. Ja jos tämä olisi helppoa, niin tätä tekisi kuka vaan vai miten se oli?

Köyhän miehen keittiöremontti

Keittiöremonttia suunniteltaessa olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että haluan yläkaappien tilalle pelkät avohyllyt. Lähes kaikki, joiden kanssa olen ideoita hautonut, ovat olleet sitä mieltä, että avohyllyt keittiössä on huono idea. Ne keräävät pölyä, astioiden täytyisi olla koko ajan tip-top järjestyksessä, ne aiheuttavat lopulta kolmannen maailmansodan ja pahimmillaan jopa maailmanlopun. No, päätin kuitenkin testata ideaa jo tähän meidän vanhaan keittiöön, joka on todella niin ruma, ettei mikään tee siitä enää kamalammannäköistä. Herkku ruuvasi astiakaapeista ovet irti ja tadaa niistä tuli hyvät!

Valitettavasti näistä kuvista näkyy kokonaisuus tosi huonosti tai ei oikeastaan ollenkaan, mutta en vaan voi kuvata nykyistä keittiötä yhtään laajemmin. Hyllyjen alareunassa on muuten ihanat washi-teipit (vai masking vai miten hitto se nyt meni), mutta joka tapauksessa tuolta tilattu www.teippitarha.fi. Noihin teippeihin olen vähän hurahtanut kyllä.

Kätevää, kun lapset sairastaa, niin on lähes rajattomasti aikaa käpistellä kotona vaikka mitä. Heh heh..

Ib Laursen

Tänään oli herätessä niin huono päivä, että palkitsin (tai ehkä pikemminkin lääkitsin) itseni uusilla sisustusjutuilla. Käväisin paikallisessa, pienessä sisustusliikkeessä, jossa on myynnissä vaikka mitä ihanuuksia. Liike oli auki kesällä ja nyt joulun alla viikonloppuisin. Tänään sinne mennessäni kuulin, että liike on auki viimeistä kertaa kunnes aukeaa jälleen ensi kesäksi; "Nyt on pakko ostaa kaikki mitä ostettavissa on, koska näitä sisustusjuttuja ei myy muuta kuin joka toinen nettisisustuskauppa!". No hillitsin kuitenkin itseni ja palkitsin itseni ainoastaan suurella Ib Laursenin vaaleanpunaisella kulholla. Samaa sarjaa minulla oli jo ennestään pastakuppi (vai mikä hitto on oikea termi astialle, jossa säilytetään spagettia) ja olen aivan villinä juuri näihin vaaleanpunaisiin yksilöihin. Niitä on pakko saada lisää! Keräily on vasta alussa

 Pastakuppi. Ja siis mikä siinä sanassa on ongelmana, kun kuulostaa niin typerältä?

 Tämä uunivuoka on muistaakseni Green Gaten ja sopii väritykseltään täydellisesti yhteen vaaleanpunaisen kanssa. Näistä väreistä muuten ainakin näin suunnitteluvaiheessa tulee muodostumaan koko uuden keittiön teema. Sitä odotellessa. Ja voi toki olla, että suunnitelmatkin muuttuvat ennen kesän korvaa, jolloin keittiöremontti on tarkoitus toteuttaa.

 Uusi kulho omenoilla täytettynä

Ja kokoelma. Näyttää muuten vähän köyhältä, mutta kuitenkin ihanalta. Tuo uunivuoka on muuten just sopiva suurpeheen ruuan laittoon, siitä riittää sopivasti kuudelle hengelle. Tosin ei varmaan kauaa, kun lapset kasvavat koko ajan. Uunissa valmistuvat ruuat ovat kiireisen arjen pyörittämisen keskellä ihan ehdottomia. Joo tuli tähän loppuun tämmöinen Martta-osuus.

-Riina-