Eteistä..

Jälleen ohi taittuvan talven aikana totesin, että pienessä talossamme on yksi hyvä puoli ylitse muiden ja se on se suuri eteinen. Meillähän ei ole kodinhoitohuonetta lainkaan, joten lattialämmitetty eteinen on ihan in ja must monilapsisessa perheessä. Talvella lattialle voi huoletta jättää ulkovaatteet ja kengät kuivumaan.

Eteinen ei kuitenkaan ole kaikkine ulkovaatteineen ja kenkineen ainakaan talvisin mitenkään kuvattavassa kunnossa. Meillä on tapana pitää eteisessä "käsillä" ainoastaan ne arkivaatteet ja -kengät, joita milloinkin käytetään, mutta kuusihenkisessä perheessä sekin tarkoittaa aika suurta vaatemäärää näkyvillä.

Kevään vaihtuessa hiljalleen (tosi hiljalleen) kesään, onkin ihanaa karsia eteisestäkin kaikki turha, paksu vaate pois ja tehdä sisääntulotilastakin viihtyisä. Jo vauvan syntymänkin vauhdittamiseksi olen siivoillut nurkkia oikein urakalla ja tänään oli tosiaan tuon eteisen vuoro.

Eteinenhän oli jostain syystä ensimmäisiä remonttikohteitamme. Tuolloin ei kylläkään tehty muuta kuin maalattiin ihanat, mäntyiset puolipaneelit kiiltävänvalkoisiksi ja lisäeristettiin katto. Noilla muutamilla pikakonsteilla eteisen ilme kuitenkin muuttui totaalisesti. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus paneutua eteiseen tarkemmin ja kenties laajentaa/ yhdistää sitä viereisen varaston kanssa. 

Ruutua, tähtiä ja palloja

 Uusitun keittiömme yksi ongelmakohta on edelleen ollut mäntyinen pirttipöytä, joka ei oikein istu muuhun sisustukseen. Suunnitelmissa on hankkia valkoinen, neliönmuotoinen ruokapöytä, koska mahdumme nytkin koko perhe hädin tuskin saman pöydän ääreen. Pöydän hankinta on jäänyt vaiheeseen, mutta heti kun sopiva ilmestyy kohdalle, se saa uuden kodin meiltä.

Luultavasti ainakin yksi penkki tulee jäämään (mahdollisesti valkoiseksi maalattuna tai muuten vähän inhimillisemmäksi naamioituna), sillä keittiömme on kuusihenkiselle perheelle ihan liian pieni. Penkki siis vie vähemmän tilaa, vaikkei visuaalisesti kyllä silmää miellytäkään.

Mäntyisen pöydän onnistuin naamioimaan Ikeasta ostetun vahakankaan alle. Nyt keittiön yleisilme on jotenkin rauhallisempi jälleen, mutta näitä kuvia katsellessa tuli mieleeni, että mahtaisiko olla liikaa samassa huoneessa eri kuviota: ruutua, palloa, tähtimattoa. Sinällään levottomuus ei haittaa, lapsiperheen sisustushan voi olla vähän leikkisäkin, mutta luultavasti verhojen ripustusnauhat vaihtuvat toisenlaisiin.

Syöttötuolikin edelleen keittiön nurkassa yksinäisenä kyhjöttää, vaikkei sitä tällä hetkellä meillä kukaan käytäkään ja vaikka käyttäisikin, niin se ei pöydän ympärille edes mahtuisi. Astianpesukoneen kylkeen kiinnitetyllä reelinkitangolla ei ole mitään käytännön funktiota, mutta siihen saa kivasti roikkumaan milloin mitäkin. Nyt siitä roikkuu peltiset kirjain- ja numerosabluunat, jotka meillä toimivat kattilan alusina. Varsinaiseen käyttötarkoitukseensa ne eivät oikein sopineetkaan tai sitten en vain osannut käyttää niitä.

Olen yrittänyt hillitä pääsiäisinnostustani, mutta eteisen lipaston päälle pääsi jo pääsiäisnoita ja Ekan aikoinaan päiväkodissa askartelema peikkokivi. Tänäkin pääsiäisenä taidetaan Herkun kanssa viettää juhlapyhät kaksin eli luvalla sanoen saankin viettää pääsiäistä lasten kanssa vähän etukäteen.  

Edit: Niin ja arvatkaa kuinka kävi niille narsisseille, jotka laitoin etupihan kukkalaatikoihin? No ne yllättäen jäätyivät. En ymmärrä miksi, kun ulkonahan oli toissayönä vain -15 astetta pakkasta. Sisällä olevat narsissit kärsivät liiallisen veden saannista, kasvoivat yhdessä yössä metrin mittaisiksi ja aamulla löytyivät katkenneinä. Meillä ei näköjään selviä mikään viherkasvi elossa, paitsi ruusut kyllä nykyisin.

Jäätyykö narsissit ulkona?

Ja vastaus on: en tiedä, toivottavasti ei. Etupihan kukkalaatikot näyttivät niin ankeilta tyhjinä, että oli pakko keksiä niihin täytettä. Narsisseja saa edullisesti, joten ei ole niin väliksikään, vaikka jäätyisivät.

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua kaikille!

Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi kalenteri

Minullehan kävi silloin taannoin sellainen vahinko eteisessä, että liitutaulutarran sijaan liimasin seinään 40x60 kokoisen palan dc-fixia. Kohta seinässä oli sellainen, että tapetointi ei ollut onnistunut ihan kuin Strömsössä, joten halusin peittää sen kiinteällä ilmoitustaululla. No reisille meni sekin ja lopulta keksin käyttää dc-fix -aluetta post-it-lappu -kalenterin pohjana. Kukkahattutädit väittävät, että toimivan uusioperheen edellytyksenä on luja parisuhde, mutta oikeassa elämässä toimiva, ajantasalla oleva kalenteri menee kaiken edelle.

Hankittuamme uudet kännykät, joissa on synkronoidut kalenterit, emme enää tarvinneet selkeää seinäkalenteria ja värikkäät post- it- laputkin hyppivät liikaa silmille. Seinässä nyt kuitenkin edelleen on se dc-fix -tarra, jota ilman tapetin tuhoamista ei saa pois. Löysinkin sattumalta Weekday Carnival blogista yksinkertaisen kalenteripohjan. Toimii ainakin kivana sisustuselementtinä.

 Sopii ainakin väreihin paremmin ja käy muutenkin hyvin minimalistisempi kalenteri, kun ei tarvitse kaikkia merkintöjä enää seinään rustata

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itse olen saanut viettää mielestäni vuoden ehdottomasti parasta juhlapyhää parhaassa seurassa, yksin. Herkun ollessa töissä ja lapset maailmalla, olen tyytynyt makaamaan sohvalla (vale)linnanjuhlia katsellen. Olen yrittänyt virittäytyä joulutunnelmiin jo hyvissä ajoin ja tänä vuonna se ei ole ollut edes yhtään vaikeaa. Lumien tultua maahan, tuunasin meidän sisäänkäyntiäkin vähän jouluisemmaksi.. tai ainakin talvisemmaksi..

 Kuvassa näkyvä valkoinen penkki on takapihan terassilta ja siinä istuminen on ankarasti kielletty, koska se räsähti juhannuksena mun ja Herkun alta, kun oltiin syömässä. Etupiha vaan näytti jotenkin tyhjältä ja ankealta ilman penkkiä. Tavoitteena olisi löytää joltain kirpputorilta ihanan patinoitunut puupenkki, jolla voisi pitää kynttilälyhtyjä. Valkoinen penkkihän on siihen tarkoitukseen vähän huono, kun istuinosa on kalteva.

Tunnelmakuvia vielä ulko-oven sisäpuoleltakin. Lasten ollessa poissa, on siistien eteiskuvien saaminen edes teoriassa mahdollista. Muina aikoina eteinen on aivan täynnä koulureppua, työkassia, kenkää, pipoja, hanskoja, haalareita yms.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Joulukalenterit

Blogini on näköjään tahtomattani joutunut pienelle tauolle, joka kuitenkin päättyi nyt. Joulukuu on ihanan inspiroivaa aikaa ja tekee koko ajan mieli askarrella-paskarrella tai leipoa. Luulisi siis, että blogiinkin riittää matskua. Tosin näin amatöörivalokuvaajan näkökulmasta tämä pimeä aika on aika haastavaa. Salama tekee kuvista kamalannäköisiä; en osaa käyttää kunnolla meidän pokkaria, saati järkkäriä. Uudessa puhelimessani sentään on hyvä kamera, joka jotenkin korjaa avuttoman tekemiä virheitä, joten ehkä siirryn käyttämään kokonaan sitä. Puhelimessa on myös se hyvä puoli, että se on koko ajan mukana.

Joulukuu on jo pitkällä, niin on jälleen aika esitellä meidän perheen joulukalenterit. Samat yksilöt ovat tänä vuonna käytössä jo kolmatta kertaa. Tosin pienen tuunauksen jäljiltä.

 Ja tämä kuva on todellakin lavastettu, koska nuo kaikki yllätykset eivät todellakaan voi olla tuolla odottelemassa, että lapset nätisti ottaisivat yhden kerrallaan oikeana päivänä. Ehkä sitten joskus, kun ovat vähän isompia. Nyt tyydymme Herkun kanssa laittamaan yhdet yllätykset jokaiseen kalenteriin ennen nukkumaanmenoa. Aikaisempina vuosina kalenterit olivat lasten omissa huoneissa, mistä aiheutui se, että tonttu aina välillä vähän unohti käydä laittamassa yllätykset. Hajamielinen tonttu saattoi siis käydä vasta koulun jälkeen. Nyt kun kalenterit ovat eteisessä, on meidän aikuistenkin helppo hoitaa hommamme.. Ainakin vielä tonttutarina menee ihan täydestä jopa tokaluokkalaiseen.

Johtokeskus aka eteisaula

Eteisaularemontti aloitettiin aikoinaan pikkuvessan kanssa samoihin aikoihin eli noin kaksi vuotta sitten. Samaa huonetta onkin tässä työstetty viime aikoina enemmän ja vähemmän ja nyt kun keittiö valmistui, valmistui myös eteinen. Alunperinkin oli tarkoitus tehdä eteisen lattia keittiön kanssa samaan aikaan, kun ovat ikäänkuin yhtenäistä lattiapintaa.

Lattiaksi muuten valikoitui sitten kaiken pähkäilyn jälkeen antiikkitammi harmaa -laminaatti. Aluksi olisin halunnut aulaan ja keittiöön laattalattian, mutta se olisi vaatinut ehkä suurempia ponnistuksia sekä taloudellisesti että fyysisesti. Talommehan (4h+k) on meille jo valmiiksi hieman pieni, joten tarkoitus on ehkä tulevaisuudessa vaihtaa isompaan. Siksi pintamateriaalitkin on (halpoja eli paskoja) valittu tätä myyntioptiota silmällä pitäen. Ja koska kaikissa makuuhuoneissamme on sama laminaatti, tuntui järkevältä laittaa se myös aulaan ja keittiöön yhtenäisen lattiapinnan luomiseksi. Tosin, näiden kaikkien tilojen välissä on olohuone, jonka koivuparketti kokee tulevaisuudessa jonkun toisen kohtalon, mutta ainakin lähes kaikki lattiapinnat ovat samaa väriä ja materiaalia.

Eteisaulastamme (kuulostaa muuten vähän liian juhlalliseslta, mutta meillä on tavallaan kaksi eteistä, niin epäselvyyksien välttämiseksi kutsun tätä toista aulaksi) ei ole vasiten otettuja kuvia, mutta muutama potretti, jossa myös osa lapsistamme poseeraa, löytyy

Eteisaula ennen

Toka touhuaa. Taustalta voi erottaa kauniit mäntypuolipaneelit sekä sinisen tapetin

Eka valitsi itse vaatteet muutaman vuoden takaisille synttäreilleen, eikä olisi mielestäni parempaa valintaa voinut tehdä. Taustalla kaunis eteisaulamme.

Koko talossamme on ollut kauttaaltaan sama ongelma, että tapetit ovat jollain ihme ilveellä niin lujassa kiinni. Niiden irroittamisessa olisi varmasti lähtenyt sekä järki että henki. Siispä aulassammekin on tapetoitu surutta vanhojen tapettien päälle. Puolipaneelit on maalattu kolmeen kertaan Tikkurilan kiiltävällä kalustemaalilla. Luultavasti kaksikin käsittelykertaa olisi riittänyt, mutta aluksi tein virheen ja valitsin paneeleihin mattapintaisen maalin. Ei muuta kuin kiiltävää päälle ja hyvä tuli.

Eteisaula jälkeen

Kaappi, josta Herkku ei suostu luopumaan. Ehkä tulevaisuudessa kaappi päätyy tuunauksen kohteeksi. Kylpyhuoneen oven Spa-tarra dc-fixiä.

Myrskylyhdyt muuttivat makkarista

Johtokeskus, jossa tapahtuu kaikki tärkeä. Myös sähkökaappi saa luultavasti jonkinlaiset kehykset tulevaisuudessa.

Ylimääräisillä tapeteilla voi tehdä vaikka mitä.

Väliovi, jonka kiinnipitämisestä itselläni on jonkinasteinen neuroosi talvikuukausina. Lämpö karkaa! Verho on tehty vanhasta kaulahuivista ja mistäpä muustakaan kuin washiteipistä.

Valokuvaseinän ansiosta en unohda rakkaita(?) sukulaisia hetkeksikään. Taustalla uusi keittiö. Verhotangot saavat toistaiseksi pysyä poissa.

Ihan kuin lipaston päällä olisi tavaraa hieman liikaa..

Jossain vaiheessa hurahdin sisustustarroihin ja sen kyllä huomaa

Lattiavalinta osui muuten siinä mielessä ihan nappiin, sillä roskat ei juurikaan tässä materiaalissa näy. Ne tosin tuntuvat paljaan jalkapohjan alla, mutta onneksi on syksy, eikä tarvitse kulkea enää paljain jaloin. Ostaisiko siis imurin vai villasukat?

Eteinen valmis!

Siis mieletöntä hei tässä meidän remonttitahdissamme, että eteisen remontti valmistui muutamassa kuukaudessa. Oikeastaan muutamassa päivässä. Eteinen on siinä mielessä ärsyttävä huone remontoida, että siellähän ei kukaan koskaan hengaile. Eli sen remontointi on ikäänkuin turhanpäiväistä. Kuitenkin eteinen on portti muuhun asuntoon ja ensivaikutelma koko muusta kodista. Parhaat vieraat saapuvat ja lähtevät tietysti aina takaovesta, mutta ainakin Jehovan todistajat tulevat huomaamaan eron seuraavan kerran käydessään "En ehdi nyt juttelemaan, mutta voitte jättää sen Vartiotornin siihen E-TEI-SEEN!".

Tässä kuitenkin ennen -kuvia eteisestämme

Ja siis tuon mäntypaneelin kehittäjän voisi kyllä lähettää johonkin rangaistuslaitokseen miettimään tekosiaan. Ongelmia eteisessämme oli nimenomaan yleinen tunnelma, värimaailma ja osittain materiaalitkin. Nelilapsisessa perheessä myöskään säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi ja eteisessämmekin on aika minimaaliset mahdollisuudet vaatteiden säilytykseen. Lattialämmityksestä osa meni talvikuukausina hukkaan (jääpuikoista räystäillä päätellen), joten myös lisäeristämiselle oli tarvetta. Hyvänä puolena on koko; lapsia on tilaa riisua ja pukea 16 kertaa päivän aikana ja nykyisin, kun Suomessa on ainoastaan heinä- ja elokuussa (jos silloinkaan) siedettävä ilmasto, on märillä ulkovaatteilla myös tilaa kuivua lattialla.

Tässä kuvia työvaiheista

Kauniista mäntypaneelikatosta halusin valkoisen ja helpoin tapa toteuttaa se oli laittaa MDF-paneelia tilalle tai oikeastaan päälle. Samalla katto lisäeristettiin Finnfoamilla, minkä seuraksena katto madaltui noin 6cm. Puolipaneeleista halusin myös kiiltävän valkoiset. En halua maalin alta yhtään näkyvän mäntyistä paneelia, joten maalasimme seinät kahteen kertaan Tikkurilan Helmi -pohjamaalilla ja kahteen kertaan Tikkurilan Helmi kiiltävä -kalustemaalilla. Lopputulos on mielestäni loistava.

Tässä jälkeen kuvia

Lattia on edelleen sama vanha klinkkeri-lattia. Väri ei miellytä, mutta muuten lattia on hyväkuntoinen, joten päätimme olla vaihtamatta sitä. Samoin tapetti säilyi ennallaan, sillä jollain omituisella tavalla se mielestäni näyttää ihan kivalta. Ehkä se on niin ruma, että se on jopa hieno? Taidan mennä juomaan lasillisen punaviiniä uuteen eteiseen..

-Riina-