Joulupuu on jo rakennettu

 Saattaapi olla, että pikkuisen ajoissa oltiin tämän joulukuusitouhun kanssa, mutta voin selittää. Ensinnäkin kaikki kivat juhlapyhät ovat ohi tosi nopeasti ja parasta on yleensä juuri se odotus. Kaikki lapsemme viettävät tämänkin joulun toisissa kodeissaan, joten meidän täytyy ottaa ilo irti tästä joulua edeltävästä ajasta. Olkoon se siis oikein pitkä. Tiedänkin jo kyllä itseni tuntien kuinka tämä tulee päättymään; luultavasti viimeistään jouluviikolla olen niin täynnä koko joulua, että heitän kaikki jouluiset koristeet pois ja alan odottaa vappua.

Vikan kanssa innostuttiin yhtenä päivänä keräämään pihalta sammalta adventtikynttelikköön. Jäkälää meidän kyllä piti kerätä, mutta voi se tunnistushomma on niin vaikeaa ja ärsyttävää, joten ajattelin lopulta, että otetaan nyt jotain, ettei tavitse ruohoa ja puoliksi maatuneita lehtiä laittaa kynttelikköön. Nuo kävyt on kyllä aika syksyisiä, mutta ne olivat viettäneet automme takarontissa noin kaksi vuotta, niin oli jo aika ottaa ne käyttöön.

Melkein tekisi mieli toivottaa hyvää joulua kaikille, mutta ehkä se menisi jo liian pitkälle, joten toivotan vaan hyvää harmaata, marraskuista päivää kaikille! Minä lähden nyt tekemään piparkakkutaloa Tytön ja Vikan kanssa.

Pukeutumisnurkka..

..on kyllä pahinta liioittelua, mitä tässä blogissa on ikinä tapahtunut. Makuuhuoneesta kuitenkin lähti TV-vastaanotin (ystäväni käyttämä hauska nimitys telkkarista, heh heh) veke, koska totesin, että emme sitä kauheasti käytä ja lisäksi se näytti rumalta.

Mustien lipastojen päälliset huusivat tyhjyyttään, enkä keksinyt niille muuta täytettä kuin korkokengät ja korut

Korkkarit ovat muutenkin niin nättejä, että niitä on turha hautoa kaapeissa. Korujakin tulee enemmän käytettynä, kun ne ovat helposti saatavilla. Tuo kerrosvati on pyöri nurkissa jo silloin, kun itse olen tähän taloon muuttanut. Sille ei arkikäytössä ole löytynyt käyttötarkoitusta, eikä se mahdu enää uudistettuihin keittiökaappeihimme, joten siitä tuli nyt koruteline. Sitten kun seuraavan kerran meillä juhlitaan, heitän korvavaikkuiset korvikset laatikkoon ja asettelen muffinsit tilalle.

Ikkunanpoka ei oikein enää tahdo löytää paikkaansa, josko se nyt sitä ikinä muutenkaan teki. Nyt se kuitenkin päätyi kyljelleen hyllyn päälle sillä seurauksella, että tekstit täytyy lukea pää kallellaan. No, jos sitä vaikka joku kerta tuunailisi taas ehommaksi.

Tilkkutäkit

Meillähän tuppaa kaikenlaiset projektit venähtämään, joten ajattelin esitellä jälleen yhden. Vikan ollessa vauva aloin tekemään hänen sänkyynsä tilkuista päiväpeittoa. Vika täyttää tammikuussa neljä vuotta, joten sellainen kolme ja puoli vuotta tähän ompeluprojektiin on vierähtänyt. Alunperin ompelin yhteen suunnilleen neljä tilkkua ja totesin homman olevan työlästä puuhaa ja jatkavani seuraavana päivänä. Vika ehti siirtyä jo pinnasängystä isompien poikien sänkyyn ja ajatuksen tasolla päiväpeittoprojekti suureni kooltaan ja laajeni Tytönkin sänkyyn. Jakoivathan nuo pikku taaperot yhteisen huoneen ja mikäs olisikaan sen söpömpää kuin vaalenasinisävyinen tilkkupeitto ja vaaleanpunasävyinen tilkkupeitto.

No, nyt ne ovat valmiit

Ja ihana tuo pehmolelujen määrä noissa sänkyissä. Äiti tykkää tosi paljon, erityisesti aamuisin sänkyjä pedatessa on kiva viettää tunti asetellen Selma, Jenni, Iida, Aada, Pekka, Jussi, Aapeli, Omppu, Nökö, Kai, Tonttu, Nalle, Hauva ja ketä meitä nyt oli paikoilleen.

Parasta tässä projektissa oli se, kun tuossa pari päivää peittojen valmistumisen jälkeen totesin, että Tyttö ja Vika ovat jo riittävän isoja siirtyäkseen kerrossänkyyn. Päiväpeitot taitavat nimittäin olla hitusen liian pienet täyskokoisiin kerrossänkyihin eli hukkaan meni tämäkin ponnistelu. Tosin vielä olen kahden vaiheilla hankitaankin meille Unipuu vai Roope-Riikka ja tuon jälkimmäisen kanssa saattaa peitotkin ainakin alkuun mennä.

Lokki on tullut kotiin

Keittiöremontista asti elimme pimeydessä. Siis aina keittiössä asioidessamme. Se on nyt taaksejäänyttä elämää, koska maailmamme on valaistunut. Lokki-valaisin on tullut kotiin.

Halloween huipentuu

Ja vielä kerran Halloweenia ihan vaan sen verran, että pihakoristeetkin alkavat olla valmiita. Naapurit ja ohikulkijat seurasivat puuhiamme ihmeissään ja muutamat uteliaimmat tulivat kyselemäänkin "Onko teillä juhlat vai?" Ei kun meidän äiti on vaan vähän villinä juhlapyhiin. Halloween vouhotus Suomessa on kyllä ihan pikkuisen tekopyhää, mutta on kyllä ollut ilo huomata, että kaiken maailman kurpitsasysteemit ovat tosiaan rantautumassa Suomeenkin.

Hieman kyllä arvellutti ristien pystyttäminen pihamaalle. Mietittiin ihan tosissaan, mahtaako olla olemassa jokin laki, joka kieltää ristin epäasiallisen käytön tms. Asia olisi toki voinut varmistaa poliisiasemalta, mutta kuinka epäilyttävää se nyt sitten olisi ollut
"Päivää, saanko pystyttää ristin pihalleni?"

Aaargh! Talvi tuli!

Tänä aamuna herätessä ulkona odotti järkytys; siellä oli lunta. Sehän tarkoittaa sitä, että Halloween loppuu ja joulu alkaa. Ei hitossa, olen kierrellyt kaupoissa etsimässä joulukoristeita, eikä niitä ole joitain jouluvaloja lukuunottamatta vielä juuri ilmestynyt. Halloweenimme ei ole vielä edes päättynyt loppuhuipennukseensa, joten vielä ei todellakaan aleta joulua odottamaan. Aiempina vuosina olen duunannut ikkunoihin sabluunan avulla lumitähtiä piimästä (tervetuloa listeria) ja tänä vuonna tajusin tehdä samasta materiaalista halloween-koristeitakin..

Näitä kyllä löytyy ovien lisäksi, myös oikeista ikkunoista ja silloin tehdessäni ajattelin, että onpahan sitten pakko pestä ikkunat jouluksi. Kuinka tyhmä olinkaan. En todellakaan jaksaisi pestä ikkunoita, mutta nyt on pakko.

Ahdistelin tuossa muutama viikko myös sitä, kun olisin halunnut vaihtaa etupihan kukkaset syksy- ja talvikukkasten välimuotokukkasiksi. Ai mitä ne on? No en tiedä itsekään, mutta pari viikkoa sitten, kun tämä halloween-touhu oli päällimmäisenä, ei olisi todellakaan tehnyt mieli vielä laittaa kanervia kukkalaatikoihin. Koska muitakaan vaihtoehtoja ei oikein ollut, niin päädyin kuitenkin perinteiseen vaihtoehtoon ja nyt lumien tultua sehän olikin ihan hyvä idea.

Tästä kulmasta etupihaa ei kyllä kuvia kannattaisi ottaa, sillä tämä kohta odottaa ensi keväänä toteutettavaa maanrakennusta. Vähän kanervia, hopealatvaa ja havuja ängettynä samaan laatikkoon, niin lopputulos näyttää ihan jonkun nisäkkään haudalta.

Syksyn väriloistoa ja askarteluapaskartelua

Tänä aamuna ulkona näytti niin mahtavalta, että jos olisin huippuvalokuvaaja, olisin saanut napattua hienoja kuvia. Tyydyin kuitenkin roskiksenvientireissulla kuvaamaan takapihan muutamia kohtia

Ja kuten kuvasta näkyy, meillä ei syksyisin haravoida. Ei kyllä haravoitaisi keväisinkään, jos ei olisi pakko. Halloween-koristeet myös lisääntyvät hiljalleen. Ulkoseinään tehtiin lasten kanssa lepakkojengi liihottelemaan. Tästä lähdettiin

Hankin kirpputorilta mustan tekonahkatakin. Mitä enemmän se tuo mieleen itsensäpaljastelijan, sen parempi. Sitten vaan leikataan erikokoisia lepakkosilhuetteja. Itse käytin meidän laumaan ainoastaan hihat ja lopputakki on vailla käyttötarkoitusta. Yksi vaihtoehto on, että alan käyttää hihatonta tekonahkatakkia, kun lapset ovat teini-iässä ja häpäisen ne.

Tähän päädyttiin

Lepakot taitavat olla vähän eri rotua keskenään, kun ovat niin erinäköisiä. Kiinnitin ne seinään ruskealla pakkausteipillä sillä seurauksella, että ensimmäisen kostean yön jälkeen puolet olivat tipahdelleet alas. Netistä löytyneet ohjeet perusteella lepakot kannattaisi kiinnittää roudarinteipillä. Näin ne varmaan pysyisivät paremmin, mutta teippiä irroittaessa saattaa seinästä lähteä vähän maalia. Ehkä tyydyn aina aamuisin kiinnittämään pudonneet yksilöt takaisin.