Tulppaanit tulevat

Tammikuun myötä joka blogissa vilahtelee tulppaanikimput kevään merkkinä. Niin myös täällä. Tämän kauniin kimpun sain anopiltani. Keltaisiin tulppaaneihin en ole vielä sortunut, ne muistuttavat liikaa pääsiäisestä ja ajattelin malttaa vielä hetken, ennen kuin alan fiilistellä tuota kevään juhlaa.

Lastenhuoneen uudistusta (taas..)

Jokin tuossa pikkuisten huoneessakin vaan mätti, joten pakko oli sitä vähän ryhtyä taas tuunaamaan. Näköjään nykyinen sisustamiseni on sitä, että repsottavat paikat pysyvät repsottamassa ja keskityn jo valmiiden kokonaisuuksien tuunaamiseen. Tuunaamista tosin voi tehdä vähän tuosta noin vaan, kun taas kokonaan uuden tilan remontoiminen vaatii äh niin tylsää suunnittelua ja pitkällistä toteutusta ym.

Palatakseni kuitenkin tuohon lastenhuoneeseen, niin suurin ongelma siellä varmaankin on seinien väri. Alunperin suunnittelin huoneeseen beigeä värimaailmaa, joka sallii pojan ja tytön värit. Meillä kun lastenhuoneen jakavat Tyttö ja Vika. En tiedä, mikä ihme minuun maalikaupassa iski, kun viimehetkellä valitsin seinien väriksi harmaalla taitetun roosan. Ihan kiva väri kyllä sinänsä ja sopii kaikenmaailman pastellien kanssa, mutta jotenkin nyt kuitenkin liian hempeä minun makuuni.

Toinen ongelma huoneessa on tietysti koko, kun tilaan täytyy saada ahdettua kaksi jatkettavaa sänkyä plus lelut ja muut leikkisysteemit tulee pienessä huoneessa helposti ahdistava tunnelma. Sehän on tietysti vaan järjestelykysymys. Aikeissani onkin hankkia Unipuun- kerrossängyt jostain. Niiden valmistushan on lopetettu, mutta käytettynä saattaa saada vielä ihan hyväkuntoisia ja edullisiakin. Muutenkin haluan muuttaa huoneen suuntaa pelkistetymmäksi ja eleettömämmäksi.

Ainakin meidän lapsilla on ominainen tarve kiinnittää pieniä lappusia oviin ilmentämään, kuka minkäkin oven takana asuu (ihan kuin en muistaisi). Tein vanhoista Ikean kehyksistä ovikyltit, jotka on kiinnitetty oviin kaksipuoleisella teipillä. Varmuuden vuoksi lasikin on poistettu. Isojen poikien automatto päätyi lastenhuoneen lattialle. Maton ja lelun värikkyydenkin kannalta voisi olla järkevää, että seinät olisivat valkoiset.

Ikean ruskea 4x4 Expedit-kirjahylly sai fb kirpputorin kautta uuden kodin ja tilalle hankittiin kaksi Malm-lipastoa. Tykkään yleisilmeestä näin paljon enemmän ja lipastojen päälle jää myös leikkitilaa. Laatikot voivat olla niin sotkuiset kuin ovat ja voin ihan helposti paeta todellisuutta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Pehmolelut päätyivät Ikean harsokatoksen sisään.

Vanha, nettikirppikseltä löytynyt pulpetti odottaa tuunausta ja saa odotellakin vielä jonkin aikaa. Aavistan, ettei maalausoperaatio tule olemaan ihan helppo. Siksi pulpetti onkin to do -listan loppupäässä.

Jatkettavat sängyt päätyivät jälleen samalla seinälle pitkittäin. Molemmat sängyt ovat erimallisia, mutta onneksi sentään valkoiset, niin ulee edes jotain yhteneväisyyttä. Tytön sängyn ainakin pitäisi olla jo hieman pidennetty, mutta mahtuvat tuohon seinustalle ainoastaan näin. Voihan sitä nukkua jalat koukussakin? No ei kai, mutta max vuoden ratkaisu tämä kyllä vaan on.

Paloautoja siellä, paloautoja täällä. Vikan innostus hälytysajoneuvoihin näkyy joka puolella. Noista puisista leluista tykkään kyllä itsekin tosi paljon. Ne ovat jotenkin kestävämpiäkin, kuin Tarjoustalon muovisälä.

Isojen poikien huone ENNEN JA JÄLKEEN

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Isojen poikien huonehan valmistui jo viime kesänä, ainakin pintaremontin osalta. Viime silaus jäi kuitenkin tekemättä, kun jäin pyörittelemään vaihtoehtoja sängyistä; kerrossängyt, parvisänky varustettuna vuodesohvalla vai yksittäiset sängyt. Sänkypulman ohella myöskään säilytyspulma ei ratkennut, koska sängyt olivat ja ovat huoneessa keskeisessä asemassa.

Parvisängyn puolesta olisi puhunut se, että Toka, joka jakaa huoneen Ekan kanssa, asuu meillä ainoastaan joka toinen viikko. Eli huoneeseen olisi saatu lisää "toiminnallista" tilaa sohvan avulla, joka toimisi sitten myös sänkynä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kasvavan lapsen selälle ei voi olla tervettä nukkua 50% elämästään väliaikaismajoitukseen tarkoitetulla pedillä, jolloin päädyimme kunnollisiin runkopatjoihin.

Huone jäi viimeisen silauksen jälkeenkin edelleen jotenkin levottomaksi ja on sitä edelleen. Vaihdoin värikkään liikenne-maton tilalle hillitymmän ja tilanne parani hieman. Näin jälkikäteen ajateltuna tapettivalinta ei ehkä kuitenkaan osunut täysin nappiin, mutta katsellaan sitä nyt toistaiseksi.

Kuvia huoneesta ENNEN

Vanha ovi johtaa keittiöön

Tuleva oven paikka suunnilleen kirjahyllyn kohdalla

Tulevan oven paikka oikealla

Olisi ollut varmaan vähän informatiivisempaa kuvata huonetta kalustettuna, mutta tajusin ottaa lähtötilanteesta kuvia vasta viittä vaille ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Huonetta koristi siis aiemmin kaunis (?) keltapilkullinen tapetti, mäntypaneelikatto ja likainen muovimatto.

Remontissa siis aiemmista käytännöistä poiketen poistettiin vanha tapetti ja maalattiin seinät valkoisiksi, ikkunaseinä tapetoitiin, lattiaan asetettiin sama laminaatti kuin kaikkialla muuallakin talossa. Mäntypaneelikatto maalattiin valkoiseksi ja uusi oviaukko puhkaistiin kulkemaan olohuoneesta. Näin saatiin pieneen keittiöön enemmän kaivattua tilaa ja muutenkin pohjaratkaisua toimivammaksi.

Isojen poikien huone JÄLKEEN

Näkymä olohuoneestapäin ja uusi oviaukko

Kuin kaksospoikien huone, vaikkei meillä kaksosia olekaan

Lempijulisteet ja -lelut täytyy olla esillä, vaikkei äitiä miellyttäisikään värimaailma

Kauan eläköön Ikean Expedit, joka muuten btw poistuu valikoimista maaliskuun aikana :(

Semmoinen huone. Olkoon nyt jonkun aikaa tuommoisenaan, kunnes keksin jonkun parannuskeinon, millä huoneesta tulisi vielä viihtyisämpi. Asukkaat kuitenkin tykkäävät ja sehän lienee pääasia. Vuodevaatelaatikot aion kyllä vielä hankkia, jos vaikka lelut pysyisivät paremmin piilossa sängyn alla ja vähemmän esillä hyllyillä ja tasoilla.

Ruusujen hoito-ohje

Kaikki varmaan tietävät, miten leikkoruusut saadaan kukoistamaan, mutta itselleni se on selvinnyt vasta tässä muutaman viime päivän aikana. Sain Herkulta viime viikkoisen kihlajaispäivän kunniaksi ruusuja. Olen villinä leikkokukkiin, mutta olen pidättäytynyt niiden ostamisesta, koska jostain syystä saan kaiken eloisan hengiltä. Onneksi lapset voivat vielä ihan hyvin.

Tällä kertaa kuitenkin juhlapäivän kunniaksi ajattelin panostaa ja tutkailin vähän netin ihmeellisestä maailmasta, kuinka ruusut saavat maljakossa kestämään. Ja näin se käy

1. Ensinnäkin katkaistaan ruusujen varteen uusi imupinta. Vinoon tietysti, jotta vettä imevä pinta-ala on mahdollisimman iso. Tämänhän nyt tiesi kaikki.

2. Irroitetaan varresta lehdet, jos niitä on kovin "matalalla". Toisin sanoen, lehdet eivät saa osua veteen

 3. Asetellaan ruusut maljakkoon, lasketaan maljakkoon kuumaa vettä ja lisätään kukkien mukana mahdollisesti tullut virkiste.

4. Vaihdetaan vesi uuteen, raikkaaseen, oikeanlämpöiseen päivittäin. Päivittäin leikataan myös uudet imupinnat ruusujen varsiin ja lisätään maljakkoveteen sokeripala.

5. Jos joku floristi lukee tämän ja toteaa ohjeet täysin vääriksi, ei saa suuttua. Näillä ohjeilla olen saanut omat ruusuni kukoistamaan jo melkein viikon ajan, vaikka yleensä kukkani lakastuvat muutamassa päivässä.

Ihanaa huomista viikonalkua siis kaikille!

Kuvakollaasi talvipäivästä

Pikkuisen saatoin innostua picmonkeyn älyttömän helppokäyttöisestä kuvakollaasiohjelmasta. Muutenkin pitäisi syventyä kuvien tuunaamisen saloihin, koska kaikki kuvat otan järjestelmäkamerani automaatti-moodilla. Tyhmää, tiedän, mutta koska en ole kovin taitava kuvaaja, niin en jaksa säätää kameraa joka kuvan ottamista varten. Olen näin tehnyt joskus ja todennut, että tyyliin sadasta kuvasta yksi on hyvä. Hyvät kuvat ovat kuitenkin mielenkiintoisen blogin a ja o, joten siksi kannattaisi hieman panostaa. No nyt panostin kuvakollaasien tekoon. Tai no, ohjelma oli niin helppo käyttää, ettei sitä oikein panostamiseksi voi sanoa.

 Synttärijuhlien aattona meillä käydään aina ylikierroksilla ja ulkoilupakko yleensä rauhoittaa tilannetta. Puoli tuntia kestäneen ulkoilun aikana ehdin juuri räpsäistä muutaman kuvan, kun olikin jo pakko palata sisään. Pakkanen puree ja paukkuu, eikä nuo lapsetkaan kovin innostuneilta näytä.

Unohdin joskus syksyllä muutaman lakanan takapihan pyykkinarulle ja niitä poishakiessa huomasin muutaman kuvauksellisen kohdan takapihalla. Ne oli pakko tallentaa, vaikka luulen, että ovat esiintyneet täällä jo aiemmin. Auringonvalo vaan osuessaan luo niin ihania varjoja luontoon, että oli pakko sormet jäässä ikuistaa taas muutama juttu..

Eurolavatkin odottavat lumipeitteen alla, että pääsevät taas muuntautumaan terassin sohvaksi. Viime keväänä kaadoimme pihasta neljä koivua, mutta tuo yksi komistus sai jäädä. Se on huvimajan kyljessä niin hienonnäköinen erityisesti näin talvella, mutta myös kesällä, kun puut ovat vihreänä. Huvimaja oli pakko rajata pois kuvasta; siellä säilötään talven ajan kaikki mahdollinen takapihan irtain, jota ei voi säiden armoille jättää. Ikkunoista ei näy muuta kuin epämääräinen kattoon ulottuva rojukasa.

Nyt vielä rentouttava (?) ilta lasten kanssa ennen synttäreitä..

Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi kalenteri

Minullehan kävi silloin taannoin sellainen vahinko eteisessä, että liitutaulutarran sijaan liimasin seinään 40x60 kokoisen palan dc-fixia. Kohta seinässä oli sellainen, että tapetointi ei ollut onnistunut ihan kuin Strömsössä, joten halusin peittää sen kiinteällä ilmoitustaululla. No reisille meni sekin ja lopulta keksin käyttää dc-fix -aluetta post-it-lappu -kalenterin pohjana. Kukkahattutädit väittävät, että toimivan uusioperheen edellytyksenä on luja parisuhde, mutta oikeassa elämässä toimiva, ajantasalla oleva kalenteri menee kaiken edelle.

Hankittuamme uudet kännykät, joissa on synkronoidut kalenterit, emme enää tarvinneet selkeää seinäkalenteria ja värikkäät post- it- laputkin hyppivät liikaa silmille. Seinässä nyt kuitenkin edelleen on se dc-fix -tarra, jota ilman tapetin tuhoamista ei saa pois. Löysinkin sattumalta Weekday Carnival blogista yksinkertaisen kalenteripohjan. Toimii ainakin kivana sisustuselementtinä.

 Sopii ainakin väreihin paremmin ja käy muutenkin hyvin minimalistisempi kalenteri, kun ei tarvitse kaikkia merkintöjä enää seinään rustata

Paljastuksia lasten synttäreistä

Monien muiden äitien tavoin, itselläni on päähänpinttymä lasten synttäreistä: "Mitä enemmän näkee vaivaa lasten synttäritarjottavien eteen, sitä parempi äiti".Juuri tämän ideologian vuoksi meillä perinteisesti lasten synttärijuhlien aatto on kärsimystä, painajaista, raivokohtauksia, hermoromahduksia ja kaikkea muuta samaan kategoriaan kuuluvaa ja kaiken tämän jälkeen lopputuloskin on kaikkea muuta kuin tyydyttävä.

Aihe on ajankohtainen, sillä tulevana sunnuntaina meillä vietetään Tokan 8-vuotis- ja Vikan 4-vuotissynttäreitä. Lisään omia paineitani antamalla lasten päättää, millaisen synttärikakun he haluavat. Tilaukset vaihtelevat kävelevästä kirahvista lentävään astronauttiin ja aina kuitenkin lopulta yritän "aivopestä" lapseni haluamaan peruskahvikakun hillolla ja kermavaahdolla. Aina en kuitenkaan onnistu aivopesussa, enkä kyllä sitten lopulta kakkujen teossakaan.

Kokosin aiheeseen liittyen pienen gallerian lapsiemme synttäreillä tarjotuista kakuista. Repesin itsekin, kun näin tekeleeni ja aiempi "Ihmiset ei enää tänä päivänä oikein tykkää täytekakuista, kun niitä menee niin vähän..."-ajatelmani sai kokonaan uuden merkityksen.

Toka ja Vika ovat molemmat syntyneet tammikuussa ja olemme perinteisesti yhdistäneet heidän synttäreidensä vieton. Viime synttäreilleen sankarikaksikko halusi rekka-autokakun, jonka lava on täynnä karkkeja. Lopputuloksena kahvipöydässä komeili neliönmuotoinen iso möhkäle.

Tytön 1-vuotissynttärikakku näytti suhteellisen normaalilta, mutta se olikin anopin, Herkun ja Tokan yhteinen projekti. Ja hei oikeesti, kuka mies duunaa mutsinsa kanssa kakkuja?

Tytön 2-vuotissynttäreillä luulinkin sitten pääseväni loistamaan prinsessakakullani. Muuten ihan hyvä, mutta helmasta loppui vähän kermavaahtokesken ja kruunuvirityksen jälkeen prinsessa näyttää siltä, kuin olisi juuri läpikäynyt kemoterapian. Lisäksi tätä yhtä valokuvaa lukuunottamatta kaikki muut kuvat oli otettu jotenkin alaviistosta, jolloin kynttilöiden liekki osui prinsessan naamaan muistuttaen lähinnä jonkinlaista kiirastulta. Lämminhenkisiä synttärikuvia siis..

Tytön 3-vuotissynttäreillä innostuin kerroskakuista ja tämä lopputulos olikin yllättävän hyvä. Kakku on ehkä vähän kenollaan, mutta niin on Pisan tornikin. Sokerimassasta tehdyt jättihelmet kakun juurella jäi kyllä muistaakseni aika monelta vieraalta lautasen reunalle.

Kerroskakkusysteemi oli näköjään niin onnistunut, että toteutin kakun samalla periaattella myös Tytön 4-vuotissynttäreille. Edelleen lopputulos ihan kohtuullinen, jos ei huomioida hieman repeillyttä sokerikuorrutetta.

Tokan 5-vuotissynttäreillä oli tarjolla myrkkykakku. Positiivista kyllä, että tällä kertaa kelpasi normaalimuotoinen ja -korkuinen kakku, mutta vihertävä kermavaahtopursotus ei kyllä houkuttele luokseen.

Vikan 1-vuotiskakku oli kyllä kaikista tekemistämme kakuista se kaikkein kauhein. Paloautokakku muistuttaa lähinnä Retuperän VPK:n sammutusautoa hieman lässähtäneellä olemuksellaan. Kakkua päällystäessä marsipaani loppui kesken eli auton perä ja toinen puoli oli ilman päällystettä. Hui hai, laitetaan se puoli ikkunaanpäin, niin kukaan ei huomaa mitään.

 

 Jälleen ollaan Tokan ja Vikan yhteissynttäreillä ja Toka sai tällä kertaa traktorikakun. Ai ettekö löydä sitä? No se on tuo vasemmanpuoleinen möhkäle tuossa kuvassa. Mielestäni muistuttaa niin elävästi Jontikkaa, että melkein tekisi mieli hypätä kyytiin ja lähteä pellolle. Eikö?

Ekan 7-vuotissynttäreiden Angry birds-kakusta ei ole kovinkaan paljoa kuvamateriaalia ja ymmärrän kyllä hyvin miksei. Yritin saada kermavaahdosta kirkkaanpunaista elintarvikeväreillä lopputuloksena täysin kummallisenmakuinen haaleanpunainen kermavaahto. Kakku oli tarjolla Ekan kaverisynttäreillä ja nostaessani sitä pöytään, joku vieraista kysyi vakavana: "Mikä toi on?". Tulimme Herkun kanssa siihen tulokseen, että ehkä tällä meidän vihaisella linnulla oli krapula.

Ekan 6-vuotissynttäreille toivomuksena oli saada Star Wars -kakku, minkä johdosta ehdinkin olla jo ihan purjeissa hetken aikaa. Eräs tuttuni kuitenkin tarjoutui tekemään komiulotteisen Darth Vader ukkelin. Hienosta koristeesta huolimatta onnistuin kuitenkin tekemään kakun, joka ei kokonaisuudessaan näytä kovinkaan houkuttelevalta. Kuvakulma on lisäksi äärimmäisen huono, joten edes koriste ei saa ansaitsemaansa oikeutta tässä kuvassa.

Tänä vuonna Tokan ja Vikan toiveena on saada junakakku. Ja perinteitä kunnioittaen aion sen myös toteuttaa, lopputulos jännittää jo kyllä vähän itseänikin. Toisaalta, tuossa lähellä on kyllä konditoriakin..