Joulutunnelmia vielä..

 Kaipasin olohuoneeseen jo yhteneväisempää värimaailmaa värikkäänn sijaan ja uskalsin ottaa vanhat räsymatot pois lattioilta. Alunperin laitoinkin ne pelkästään suojaamaan lattiaa kolhuilta. Aluksi valkoinen lattia ja harmaat seinät tuntuivat jotenkin kylmiltä, joten siksikin halusin hieman väriä olohuoneeseen. Nyt silmä on ilmeisesti tuohon kylmyyteen tottunut, kun värit alkoivat tuntua jotenkin levottomilta.

Keittiön ilme muuttui tuolien uusimisen jälkeen ihan huomattavasti kivemmaksi. Ikean kulunut vahakangas tosin vetelee viimeisiään, mutta en halunnut mäntyistä pirttipöytää ainakaan jouluksi esiin. Meillä ei myöskään minkäälaista kankaista liinaa voi kuvitellakaan pidettäväksi pöydällä. Se on ihan samantie maitoroiskeissa ja muovailuvahassa. Hankintalistalla on edelleen korkeakiiltovalkoinen pöytä.

Suosin aiemmin keittiön ikkunoissa peruskappoja, kunnes jotenkin sain visuaalisen ahaa-elämyksen ja näin sieluni silmin keittiön ikkunoissa puolipitkät pitsiverhot. Tuo kuvassa näkyvä verho on oikeasti kappa, joka on nyt käännetty sivuverhoksi. Leveämmässä ikkunassa on anopilta saatu pitsiliina ja voin kyllä sanoa, että toimii. Kokonaiskuvaa en nyt keittiöstä saanut, kun on koko ajan niin pimeää, että kuvaamisesta ei meinaa tulla mitään. Siistiä olisi kyllä ollut, että sen puolesta voisi huoletta kuvata..

Joulusukat

Tänä vuonna oli aika uudistaa kestojoulukalenterit ja ne entiset tekeleet vaihtuivat perinteisiin joulusukkiin. Vauvantulon myötä olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä yksi kalenteri lisää, joten ajattelin tehdä koko katraalle saman tien sukkamalliset joulukalenterit.

Joulusukat ompelin vanhasta fleece-peitosta ja kaulukseen on hyötykäytetty keittiön verhoista ylijäänyt harmaa pellava-kangas. Viides sukka jäi kuitenkin vielä lipaston laatikkoon odottelemaan tulevia jouluja, kun puolivuotias vauva ei vielä omatoimisesta sukkaan pääse. Kuvassa komeilee muuten yksi keittiön uusista tuoleista. Eräs nainen huuteli fb-kirppiksellä pirttipöydänpenkkien perään, jolloin huomasin tilaisuuteni koittaneen ja myin vanhat keittiön penkit pois. Olimme muutaman päivän ilman penkkejä, kunnes törmäsin samaisella kirpputorilla näihin uusin. Ja ah, olen myyty.

Adventtikynttelikkö

Askartelimme Herkun kanssa vanhoista pulloista adventtikynttilän. Kaksi kulmikkaampaa päällystimme ensin vedellä ohennetun Erikeeperin avulla sanomalehden palasilla. Kun pullot olivat kuivuneet, päätimme kuitenkin maalata ne akryylimaalilla valkoiseksi.

Kaksi perinteisenmuotoista maalasimme suoraan valkoiseksi ilman välivaiheita. Sanomalehdellä päällystettyihin tuli kiva kipsinen pinta, joka tosin ei taida kuvissa erottua.

Keksimme laittaa pullot etuikkunan lasien väliin, josta ne ilahduttavat sekä ohikulkijoita että sisälläoleskelijoita. Kynttilöitä tosin ei voi tuolla ikkunoiden välissä polttaa. En osannut alunperin päättää maalaisinko pulloisin numerot vai teksti XMAS. Tämä järjestely sallii molemmat tekstit.

Hyvää ensimmäistä adventtia! Ei kyllä yhtään haittaisi, vaikka ulkona olisi vähän talvisempaa..

Tunnelmakuvia

Joulukoriste diy

Pinterestin innoittamana päätin uusiokäyttää vanhoja kirjoja tekemällä niistä joulukoristeen. No, sain aikaan yhden ja senkin tekemiseen kului aikaa Yksin kotona 2:n verran eli parisen tuntia. Eli tämä nyt ei ole luultavasti suurperheen äidin jokapäiväistä hommaa, mutta kyllä se vaiva ainakin kerran kannatti nähdä. Urakkaa voi myös huomattavasti helpottaa aloittamalla ohuella kirjalla. Itselläni tämä neitsytteos syntyi 500-sivuisesta opuksesta. Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee... vai miten se meni.

Tässä kuitenkin aikaansaannos:

 Ensin kirjasta kannet irti ja sitten ei muuta kuin taittelemaan. Hyvän taitteluohjeen löysin täältä.
Oma kirjakuuseni lepää pienen kynttilänjalan päällä, mutta voisi se olla ilmankin. Askartelinpaskartelin alkuperäisen ohjeen mukaisesti pahvista tähden ja päällystin sen vanhalla tapetinjämällä.

Ankea marraskuu

Ihana lokakuu vaihtui ankeaan marraskuuhun. Väsyttää, laiskottaa ja ehkä vähän masentaakin. Tilanne vaatii joulukoristeita. Lasten kanssa järjestettiin jo ensimmäiset piparkakkutalkoot. Uusperheessä kaikki kausihössötykset voi luvan kanssa tehdä jo hyvissä ajoin etukäteen, kun lapset kuitenkin viettävät osan elämästään jossain muualla.

Silloin kun jouduin raskain mielin keräämään halloween-koristeet kellariin odottamaan seuraavaa esiintuloaan, etupihastamme lähti huumori. Haluan, että etupiha tuottaa iloa ohikulkijoille ja ennen kaikkea minulle itselleni (ja toki muullekin perheelle).

Joulukoristelu on turvallista aloittaa ulkoa, niin ei ehkä tule kyllästystä niin pian. Ulkona maisema on muutenkin niin ankea, että pieni kuusi terassilla piristää kivasti. Paremmaltahan se toki näyttäisi, jos ympärillä olisi lumimaisema.

Terassille on hakusessa rautaiset, "pitsiset" kalusteet, joita en toistaiseksi ole vielä löytänyt. Hieman sirommat tuolit sopisivat terassille paremmin kuin nuo polyrottinkiset.

Ikkunanpokahuuma alkaa olla ohi. Molemmat ikkunat ovat löytäneet paikkansa ulkoa ja toistaiseksi niitä ei sisälle tuoda. Olen koittanut etsiä kirpputoreilta ja antiikkimarkkinoilta sopivaa, peltistä Entrance-kylttiä talon seinään etuoven läheisyyteen. Vanha ikkuna teksteineen saa nyt toimia peltikyltin korvikkeena.

Noita lensi puuhun

 Halloweenin lähestyessä pihakoristeetkin saavat muuttua jo hieman rajummiksi. Tänään toteutin etupihan Tuijaan koristeen, joka kuvaa puuhun törmännyttä noita. Koriste oli aivan äärimmäisen helppo, nopea ja edullinen tehdä.

Hattuna on vanha lasten vanha Halloween-hattu joltain menneeltä vuodelta. Hattu oli jo hieman rikkinäinenkin, joten se kävi oikein hyvin tuulen riepoteltavaksi. Luuta löytyi varastosta, varsi tosin olisi saanut olla hieman pidempi, jotta se olisi tullut selkeästi puun toiseltakin puolelta esiin. Saappaina on jo kertaalleen kirpputorille viemänä saappaat, joissa sisällä on rytättynä sanomalehteä. Saappaan sisään on vielä työnnetty tarpeettomaksi jäänyt verhotanko, joka on työnnetty syvälle puun varren oksastoon.

Tuulisesta säästä johtuen kiinnitin osat vielä varmuuden vuoksi narulla sopiviin oksiin.

Jonkin verran meillä on varastossa viime vuodesta jääneitä hautaristejä ja jopa arkunkansi. Saa nähdä rohkenenko laittaa niitä vielä esille. Viime vuonna, kun olin rakentanut nurmialueelle zombie-hautausmaan, eräs paikkakuntalainen uskonlahko villiintyi ja ravasi etuovellamme entistäkin ahkerammin.