Itselleni tulee kevät-fiilis aina jo helmikuussa huolimatta siitä, että se on tilastollisesti Suomen kylmin kuukausi. Tänä vuonna kevät-fiilis hiipi rintaan (rintoihin) jo ihan muutama päivä sitten. Minulle on tyypillistä, että innostun esimerkiksi juhlapyhistä ja kaikista sesongeistä hyvissä ajoin. Tänä aamuna herätessä mietin ensimmäisenä, kuinka ihanaa olisikaan jo laittaa narsisseja ruukkuihin ja tehdä pääsiäiskoristeita. Pääsiäisen menuutakin täytyisi alkaa jo kohta suunnittelemaan.
Meille kevät tuo tullessaan myös vähän tylsiä velvollisuuksiakin; aloitimme viime keväänä maalaamaan talomme ulkoverhousta ja se on edelleen kesken. Osittain siksi, että olemme laiskoja ja mukavuuden haluisia, mutta myös siksi, että viime kesä oli tosi sateinen ja siksi maalauksen kannalta huono. Lisäksi välikattoon pesiytyneet ampiaiset hankaloittivat työtä niin paljon, että päätimme jättää loput maalaushommat suosiolla ensi kevääseen. Eli siinä mielessä vähän tyhmää odotttaa kevättä, koska silloin se työleiri alkaa. Olemme urakassa nyt suunnilleen puolessa välissä ja olemme ainakin tähän asti tehneet kaiken itse. Luultavasti myös jatkossa raadamme marttyyreina ilman apujoukkoja. Isäni kyllä ehdotti viime vuonnakin, että pidettäiskö talkoot, niin yhden viikonlopun aikana sipaistaisiin koko taloon maali pintaan. "Ei se nyt oikein käy, kun sitten emme saisi kiillottaa marttyyri-kruunujamme.." Kyllä sitä osaa välillä ihminen olla tyhmä.
Joka tapauksessa ennen kevättä pakolliset talvikuvat takapihalta, joita napsin jokunen päivä sitten. Haluan vielä hetkeksi tuudittautua ihanaan talveen..
Tässä näkymä keittiön ikkunasta sivupihallepäin ja ah niin ihanien naapuriemme tontille. Oikeasti ihan parhaat naapurit, koska sieltä kuulee aina mitä meidän perheellemme kuuluu. Kätevää erityisesti, jos on ollut pidemmän aikaa poissa. Ikkunalasissa komeilee vielä jäänteet kauniista (?) lumitähdistä, jotka toteutin kalvoon leikatun sabluunan ja vanhentuneet piimän avulla. Olivat kyllä kauniita koristuksia ikkunoissa, mutta kiinnostivat lapsiakin hieman liikaa. Olisi varmaan pitänyt tehdä ne niin korkealle, ettei millään jakkarallakaan pikku sormet olisivat päässeet koskemaan niihin. Kuvan pointtihan on siis kuvata kauniita sireenin oksia lumivaipassaan, mutta tulipa mainittua naapurit ja lapsetkin samassa.
Kuvassa punainen puuvaja valkoisen ympäristön keskellä. Kaunis, mutta epäkäytännöllinen näky. Kuka idiootti sijoittaa puuvajan pihan perälle melkein 3000m2 tontilla? On joo tosi kätevä hakea puita "Odottakaas lapset, äiti lämmittää takan, haen vaan ensin puita, nähdään viikon päästä!" Kuka meitä estää siirtämästä puuvajaa lähemmäksi taloa? Ei kukaan, mutta tyhmä paljon työtä tekee viisas pääsee vähemmällä; olemme kahtena viime talvena säilöneet puut talon yhteydessä olevaan kylmään varastoon, josta pitäisi joskus tulevaisuudessa tulla kodinhoitohuone.
Innostuin toissa kesänä kompostoinnista ja rumat kompostikehikkoni näyttävät näin talvella ihan kivoilta. Jännittää jo, että mahdetaanko saada ensi kesänä multaa omasta kompostista. Jos näin on, se lähentelee Herkun mukaan maailman kahdeksatta ihmettä. Herkun mielestä, en ole hoitanut kompostia riittävästi. Mitä se mistään tietää?
Ja lopuksi ihanat kanervani etupihan ikkunoilla.
Toivottavasti kyyninen kuvaukseni ei pilannut näitä kauniita, talvisia otoksia.
