Tyttö hyttynen 4 vuotta

Otsikon mukaisesti meillä vietettiin tänään 4-vuotissynttäreitä. Lasten synttärit ovat kyllä jossain määrin mielestäni ihan ehdottomasti vuoden kohokohtia. Tykkään järjestää juhlia ja suunnitella tarjottavia, vaikka kuitenkin aina juhlapäivän aattona mielen valtaa järjetön stressi. Lapsillamme on ollut "oikeus" valita vapaasti, minkälaisen kakun haluavat aina synttäreilleen ja Herkun kanssa pyrimme järjestämään sen parhaamme mukaan. Viime syksynä Ekan kaverisynttäreillä tosin taisimme hieman epäonnistua. Eka oli toivonut Angry birds -kakkua ja taideteosta pöytään nostaessani eräs näsäviisas 7-vuotias epäili, että vihaisella linnullamme on krapula.

Tytön toiveena on kuitenkin aina saada jonkinlainen prinsessakakku ja tänä vuonna prinsessakakku oli kaksikerroksinen, jonka päällä nökötti pieni prinsessa Ruusunen. Korostan muuten tässä vaiheessa, että olen kaikista amatöörileipureista se kaikkein amatöörimäisin eli laadukkaamman lopputuloksen voisi saada aikaan, jos turvautuisi reippaasti lähimmän konditorian palveluihin. Mutta sitten ei kyllä varmaan liikenisi Vuoden äiti -palkintoa.

Kakku on siis ihan normi, jokakesäinen mansikkakermakakku, jonka alaosa on verhoiltu sokerikuorrutteella ja yläosa vadelmanmakuisella kaulintamassalla. Ylimääräisestä kaulintamassasta yritin tehdä ruusuja, mutta osa muistuttaa kyllä erehdyttävästi hautajaiskallaa. Alaviistosta otetussa kuvassa kakku näytti muutenkin jotenkin tuonelamaiselta, kun kynttilöiden valo osui lepattaen Ruususen kasvoille. Toivottavasti kukaan vieraista ei huomannut.

Kakkutikkareita hipovat oman muunnokseni ovat meillä muuten ihan in ja must. Lapset alkaisivat tavanomaista hankalammaksi, mikäli eivät juhlapäivinä saisi näitä herkkuja. Näihin yksilöihin käytin suklaakuivakakun loput, lisäsin tuorejuustoa ja tomusokeria, pyöritin palloiksi ja dippasin sulaan valkosuklaaseen. Erona oikeisiin kakkutikkareihin ehkä se, että en tiedä miten niitä tehdään, mutta ainakin ne näyttävät valmiina ihan erilaisilta.

Nyt on aika toipua rankasta päivästä ja nostaa jalat ylös. Moi!

Vaihteeksi sataa..

Onhan se hyvä, että maa saa vettä, mutta olishan se kiva, jos aurinko näyttäytyisi. Ja pysyisi näkyvissä ja lämmittäisi.

Vanhempieni talontyhjennysprojekti jatkuu ja sen seurauksena sain meille kaksi ihanaa nojatuolia. Kannatti roudata ne sisään ennen olohuoneen remontin alkamista, niin saa sitten kohta kantaa ne pois tieltä.

Ainakin ulkoa saa kauniita luonnonkukkakimppuja, kun kasvit kukoistaa suotuisien ilmojen ansiosta.

Väliaika

Isojen poikien huone alkaa olla jo hyvällä mallilla, mutta tekemistä kyllä vielä riittää. Nyt kun ulkonakin paistaa aurinko, olo on kuin jakomielitautisella, kun poukkoilen sisä- ja ulkotilojen välillä tekemässä milloin mitäkin puhdehommaa.

Sisällä remontti jatkui tänään sillä, että puhkottiin isojen poikien, Ekan ja Tokan, huoneeseen uusi oviaukko. Aiempi oviaukko huoneeseen kulki keittiön kautta, mikä vaikeutti keittiön toimintoja merkittävästi. Esimerkiksi pakastimen ovea ei saanut kunnolla auki ellei siirtänyt koko ruokaryhmää. Siispä emme koskaan voineet jälkiruoaksi syödä esimerkiksi jäätelöä, koska sen ottaminen pakastimesta olisi ollut aivan liian vaikeaa. Voi, kuinka me ollaan tästä kärsitty! Eipä kärsitä enää.

Vanhaa taloa (vm -62) remontoitaessa vastaan voi tulla yllätyksiä. Sen huomasimme tänäänkin, kun aloimme puhkoa uutta oviaukkoa

Tästä se lähtee. Ja joo, olohuone menee remonttiin seuraavaksi. Hirveältä näyttää, tiedetään.

Iskä <3

Sieltähän pilkottaa vanhat karmit

Ja alkuperäinen oviaukko

Vähän vaan liian pieni aukko nykyovelle

Hienot eristeet. Kas, kun ei sahanpurua.

Taustalla pilkottaa muuten se eilen vilauttamani tapetti. Hieman näyttää räikeältä, mutta hyvä siitä tulee, kun katto ja muut seinät ovat valkoisia. Lattiahan tulee olemaan samaa antiikkiharmaan tammilaminaattia, jota muissakin makuuhuoneissa.

No, tältä päivältä on remonttihommat puikkareissa ja taidan mennä ajamaan ruohon, niin tulee nautittua hieman pitkästä aikaa näyttäytyvästä auringostakin..

Pitkästä aikaa..

Blogirintamalla tuntuu meno hiljenevän kesän myötä. Meillä on hyvin ilmojen ansiosta paiskittu ulkohommia kyllästymiseen saakka. Kuvia luvassa kenties vielä tämän kesän aikana, kunhan saadaan loputkin hommat hoidettua.

Ilmojen viilennyttyä ja lapsien lähdetty kuka minnekin kesälomanviettoon, saimme Herkun kanssa järjestettyä täysin lapsivapaan viikon. Mitenkäs sen nyt muuten viettäisikään kuin remonttia tehden ja tässä ihan pieni paljastus tulevasta

Käsittelyssä on siis isojen poikien huone. Taidankin jatkaa maalausurakkaa samantien, niin saadaan ehkä homma valmiiksi tämän viikon kuluessa.

Makuuhuoneen siloittelua

Silloin kevättalvella, kun osaa makkareistamme remontoitiin, niin into sisustamiseen loppui ikään kuin kesken. Niin kauan, kuin ei tiedä, mitä jollekin tilalle tehdä, ei kannata tehdä yhtään mitään. Toimii muuten elämässä laajemmaltikin. Siispä jäin odottamaan inspistä makuuhuoneemme viimeistelyyn ja nyt siitä on ajan saatossa (kuulostaapa kivikautiselta) muotoutunut ihan kiva. Ja mikä parasta: pääasiassa huone on sisustettu vanhoilla tai meillä muuten vaan jo olleilla huonekaluilla, kierrätetyillä ja/tai alkuperäisestä käytöstään poistetuilla tavaroilla.

Drunken octopuss wants to fight?

Iskä lahjoitti vanhan työvalonsa, mutta ei kyllä ymmärtänyt valaisimen uutta käyttötarkoitusta yhtään

Aivan ihanat räsymatot löysin vanhempieni varastosta. Niitä oltiin viemässä kaatopaikalla. Mitäh? Suurin synti ikinä!!

Halpis seinätarrat

Kaappeja siivotessa löysin vanhaa, mustaa dc-fixiä, josta oli pakko saada aikaiseksi jotain. No en keksinyt mitään fiksua, joten tuunasin pikkuisten huoneeseen seinätarrat

Kaupunkisilhuetti

 Keittiöhylly, josta varmaan heti tajusittekin, että ylähyllyllä on kananmunia, daa!

Ja tarkemmin, kun ajattelee, niin olisi voinut toki ostaa valmiit sisustustarrat, jotka olisivat kenties näyttäneet hieman paremmilta. Idea kuitenkin on mielestäni ihan hyvä.

Tribute to washitape

Sadesään ja yleisen saamattomuuden vuoksi meillä ei ole viime aikoina tapahtunut oikein mitään. Jälkimmäisestä syystä myöskään blogissa ei ole tapahtunut mitään. Siispä ihmettelinkin, miksi kävijämäärät olivat nousussa ja tarkastellessani liikkeiden lähteitä totesin, että jonkinlaisen aikuisviihdeteollisuuden ylläpitämän sivuston kautta on jonkinlaista liikennettä blogiini. Olenko siis nyt hacked? Toivottavasti mitään epämääräistä sisältöä ei ala tupsahtelemaan tänne.

Sadesäästä johtuen ajattelin kuitenkin tehdä postauksen sisätiloista ja esitellä muutamia ideoita, joiden toteuttamiseen olen käyttänyt washiteippiä. Hurahdin tähän ystävään joku aika sitten. Nyt innostus on jo hieman laantunut, mutta edelleenkin jaksan muistuttaa, kuinka mahtava keksintö tuunaajille tämä teippihomma onkaan.
 

Osa näistä tekemistäni teippituunauksista on ihan kivoja, mutta osa taas lähinnä epätoivoisia yrityksiä peitellä remontin tarvetta.

Eilen oli muuten Tokan eskarin kevätjuhla ja taas totesin, että mun ei ikinä kannattaisi mennä kirkkoon tai lasten kevätjuhliin ilman nessu-pakettia. Vaikka olo on etukäteen kuinka kyyninen, niin johan alkaa kyynelpurot virrata, kun seremonia alkaa. Summa summarum, nyt meidän perheessä on jo kaksi koululaista. Mihin mun vauvat katoaa?