Isojen poikien huone ENNEN JA JÄLKEEN

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Isojen poikien huonehan valmistui jo viime kesänä, ainakin pintaremontin osalta. Viime silaus jäi kuitenkin tekemättä, kun jäin pyörittelemään vaihtoehtoja sängyistä; kerrossängyt, parvisänky varustettuna vuodesohvalla vai yksittäiset sängyt. Sänkypulman ohella myöskään säilytyspulma ei ratkennut, koska sängyt olivat ja ovat huoneessa keskeisessä asemassa.

Parvisängyn puolesta olisi puhunut se, että Toka, joka jakaa huoneen Ekan kanssa, asuu meillä ainoastaan joka toinen viikko. Eli huoneeseen olisi saatu lisää "toiminnallista" tilaa sohvan avulla, joka toimisi sitten myös sänkynä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kasvavan lapsen selälle ei voi olla tervettä nukkua 50% elämästään väliaikaismajoitukseen tarkoitetulla pedillä, jolloin päädyimme kunnollisiin runkopatjoihin.

Huone jäi viimeisen silauksen jälkeenkin edelleen jotenkin levottomaksi ja on sitä edelleen. Vaihdoin värikkään liikenne-maton tilalle hillitymmän ja tilanne parani hieman. Näin jälkikäteen ajateltuna tapettivalinta ei ehkä kuitenkaan osunut täysin nappiin, mutta katsellaan sitä nyt toistaiseksi.

Kuvia huoneesta ENNEN

Vanha ovi johtaa keittiöön

Tuleva oven paikka suunnilleen kirjahyllyn kohdalla

Tulevan oven paikka oikealla

Olisi ollut varmaan vähän informatiivisempaa kuvata huonetta kalustettuna, mutta tajusin ottaa lähtötilanteesta kuvia vasta viittä vaille ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Huonetta koristi siis aiemmin kaunis (?) keltapilkullinen tapetti, mäntypaneelikatto ja likainen muovimatto.

Remontissa siis aiemmista käytännöistä poiketen poistettiin vanha tapetti ja maalattiin seinät valkoisiksi, ikkunaseinä tapetoitiin, lattiaan asetettiin sama laminaatti kuin kaikkialla muuallakin talossa. Mäntypaneelikatto maalattiin valkoiseksi ja uusi oviaukko puhkaistiin kulkemaan olohuoneesta. Näin saatiin pieneen keittiöön enemmän kaivattua tilaa ja muutenkin pohjaratkaisua toimivammaksi.

Isojen poikien huone JÄLKEEN

Näkymä olohuoneestapäin ja uusi oviaukko

Kuin kaksospoikien huone, vaikkei meillä kaksosia olekaan

Lempijulisteet ja -lelut täytyy olla esillä, vaikkei äitiä miellyttäisikään värimaailma

Kauan eläköön Ikean Expedit, joka muuten btw poistuu valikoimista maaliskuun aikana :(

Semmoinen huone. Olkoon nyt jonkun aikaa tuommoisenaan, kunnes keksin jonkun parannuskeinon, millä huoneesta tulisi vielä viihtyisämpi. Asukkaat kuitenkin tykkäävät ja sehän lienee pääasia. Vuodevaatelaatikot aion kyllä vielä hankkia, jos vaikka lelut pysyisivät paremmin piilossa sängyn alla ja vähemmän esillä hyllyillä ja tasoilla.

Ruusujen hoito-ohje

Kaikki varmaan tietävät, miten leikkoruusut saadaan kukoistamaan, mutta itselleni se on selvinnyt vasta tässä muutaman viime päivän aikana. Sain Herkulta viime viikkoisen kihlajaispäivän kunniaksi ruusuja. Olen villinä leikkokukkiin, mutta olen pidättäytynyt niiden ostamisesta, koska jostain syystä saan kaiken eloisan hengiltä. Onneksi lapset voivat vielä ihan hyvin.

Tällä kertaa kuitenkin juhlapäivän kunniaksi ajattelin panostaa ja tutkailin vähän netin ihmeellisestä maailmasta, kuinka ruusut saavat maljakossa kestämään. Ja näin se käy

1. Ensinnäkin katkaistaan ruusujen varteen uusi imupinta. Vinoon tietysti, jotta vettä imevä pinta-ala on mahdollisimman iso. Tämänhän nyt tiesi kaikki.

2. Irroitetaan varresta lehdet, jos niitä on kovin "matalalla". Toisin sanoen, lehdet eivät saa osua veteen

 3. Asetellaan ruusut maljakkoon, lasketaan maljakkoon kuumaa vettä ja lisätään kukkien mukana mahdollisesti tullut virkiste.

4. Vaihdetaan vesi uuteen, raikkaaseen, oikeanlämpöiseen päivittäin. Päivittäin leikataan myös uudet imupinnat ruusujen varsiin ja lisätään maljakkoveteen sokeripala.

5. Jos joku floristi lukee tämän ja toteaa ohjeet täysin vääriksi, ei saa suuttua. Näillä ohjeilla olen saanut omat ruusuni kukoistamaan jo melkein viikon ajan, vaikka yleensä kukkani lakastuvat muutamassa päivässä.

Ihanaa huomista viikonalkua siis kaikille!

Kuvakollaasi talvipäivästä

Pikkuisen saatoin innostua picmonkeyn älyttömän helppokäyttöisestä kuvakollaasiohjelmasta. Muutenkin pitäisi syventyä kuvien tuunaamisen saloihin, koska kaikki kuvat otan järjestelmäkamerani automaatti-moodilla. Tyhmää, tiedän, mutta koska en ole kovin taitava kuvaaja, niin en jaksa säätää kameraa joka kuvan ottamista varten. Olen näin tehnyt joskus ja todennut, että tyyliin sadasta kuvasta yksi on hyvä. Hyvät kuvat ovat kuitenkin mielenkiintoisen blogin a ja o, joten siksi kannattaisi hieman panostaa. No nyt panostin kuvakollaasien tekoon. Tai no, ohjelma oli niin helppo käyttää, ettei sitä oikein panostamiseksi voi sanoa.

 Synttärijuhlien aattona meillä käydään aina ylikierroksilla ja ulkoilupakko yleensä rauhoittaa tilannetta. Puoli tuntia kestäneen ulkoilun aikana ehdin juuri räpsäistä muutaman kuvan, kun olikin jo pakko palata sisään. Pakkanen puree ja paukkuu, eikä nuo lapsetkaan kovin innostuneilta näytä.

Unohdin joskus syksyllä muutaman lakanan takapihan pyykkinarulle ja niitä poishakiessa huomasin muutaman kuvauksellisen kohdan takapihalla. Ne oli pakko tallentaa, vaikka luulen, että ovat esiintyneet täällä jo aiemmin. Auringonvalo vaan osuessaan luo niin ihania varjoja luontoon, että oli pakko sormet jäässä ikuistaa taas muutama juttu..

Eurolavatkin odottavat lumipeitteen alla, että pääsevät taas muuntautumaan terassin sohvaksi. Viime keväänä kaadoimme pihasta neljä koivua, mutta tuo yksi komistus sai jäädä. Se on huvimajan kyljessä niin hienonnäköinen erityisesti näin talvella, mutta myös kesällä, kun puut ovat vihreänä. Huvimaja oli pakko rajata pois kuvasta; siellä säilötään talven ajan kaikki mahdollinen takapihan irtain, jota ei voi säiden armoille jättää. Ikkunoista ei näy muuta kuin epämääräinen kattoon ulottuva rojukasa.

Nyt vielä rentouttava (?) ilta lasten kanssa ennen synttäreitä..

Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi kalenteri

Minullehan kävi silloin taannoin sellainen vahinko eteisessä, että liitutaulutarran sijaan liimasin seinään 40x60 kokoisen palan dc-fixia. Kohta seinässä oli sellainen, että tapetointi ei ollut onnistunut ihan kuin Strömsössä, joten halusin peittää sen kiinteällä ilmoitustaululla. No reisille meni sekin ja lopulta keksin käyttää dc-fix -aluetta post-it-lappu -kalenterin pohjana. Kukkahattutädit väittävät, että toimivan uusioperheen edellytyksenä on luja parisuhde, mutta oikeassa elämässä toimiva, ajantasalla oleva kalenteri menee kaiken edelle.

Hankittuamme uudet kännykät, joissa on synkronoidut kalenterit, emme enää tarvinneet selkeää seinäkalenteria ja värikkäät post- it- laputkin hyppivät liikaa silmille. Seinässä nyt kuitenkin edelleen on se dc-fix -tarra, jota ilman tapetin tuhoamista ei saa pois. Löysinkin sattumalta Weekday Carnival blogista yksinkertaisen kalenteripohjan. Toimii ainakin kivana sisustuselementtinä.

 Sopii ainakin väreihin paremmin ja käy muutenkin hyvin minimalistisempi kalenteri, kun ei tarvitse kaikkia merkintöjä enää seinään rustata

Paljastuksia lasten synttäreistä

Monien muiden äitien tavoin, itselläni on päähänpinttymä lasten synttäreistä: "Mitä enemmän näkee vaivaa lasten synttäritarjottavien eteen, sitä parempi äiti".Juuri tämän ideologian vuoksi meillä perinteisesti lasten synttärijuhlien aatto on kärsimystä, painajaista, raivokohtauksia, hermoromahduksia ja kaikkea muuta samaan kategoriaan kuuluvaa ja kaiken tämän jälkeen lopputuloskin on kaikkea muuta kuin tyydyttävä.

Aihe on ajankohtainen, sillä tulevana sunnuntaina meillä vietetään Tokan 8-vuotis- ja Vikan 4-vuotissynttäreitä. Lisään omia paineitani antamalla lasten päättää, millaisen synttärikakun he haluavat. Tilaukset vaihtelevat kävelevästä kirahvista lentävään astronauttiin ja aina kuitenkin lopulta yritän "aivopestä" lapseni haluamaan peruskahvikakun hillolla ja kermavaahdolla. Aina en kuitenkaan onnistu aivopesussa, enkä kyllä sitten lopulta kakkujen teossakaan.

Kokosin aiheeseen liittyen pienen gallerian lapsiemme synttäreillä tarjotuista kakuista. Repesin itsekin, kun näin tekeleeni ja aiempi "Ihmiset ei enää tänä päivänä oikein tykkää täytekakuista, kun niitä menee niin vähän..."-ajatelmani sai kokonaan uuden merkityksen.

Toka ja Vika ovat molemmat syntyneet tammikuussa ja olemme perinteisesti yhdistäneet heidän synttäreidensä vieton. Viime synttäreilleen sankarikaksikko halusi rekka-autokakun, jonka lava on täynnä karkkeja. Lopputuloksena kahvipöydässä komeili neliönmuotoinen iso möhkäle.

Tytön 1-vuotissynttärikakku näytti suhteellisen normaalilta, mutta se olikin anopin, Herkun ja Tokan yhteinen projekti. Ja hei oikeesti, kuka mies duunaa mutsinsa kanssa kakkuja?

Tytön 2-vuotissynttäreillä luulinkin sitten pääseväni loistamaan prinsessakakullani. Muuten ihan hyvä, mutta helmasta loppui vähän kermavaahtokesken ja kruunuvirityksen jälkeen prinsessa näyttää siltä, kuin olisi juuri läpikäynyt kemoterapian. Lisäksi tätä yhtä valokuvaa lukuunottamatta kaikki muut kuvat oli otettu jotenkin alaviistosta, jolloin kynttilöiden liekki osui prinsessan naamaan muistuttaen lähinnä jonkinlaista kiirastulta. Lämminhenkisiä synttärikuvia siis..

Tytön 3-vuotissynttäreillä innostuin kerroskakuista ja tämä lopputulos olikin yllättävän hyvä. Kakku on ehkä vähän kenollaan, mutta niin on Pisan tornikin. Sokerimassasta tehdyt jättihelmet kakun juurella jäi kyllä muistaakseni aika monelta vieraalta lautasen reunalle.

Kerroskakkusysteemi oli näköjään niin onnistunut, että toteutin kakun samalla periaattella myös Tytön 4-vuotissynttäreille. Edelleen lopputulos ihan kohtuullinen, jos ei huomioida hieman repeillyttä sokerikuorrutetta.

Tokan 5-vuotissynttäreillä oli tarjolla myrkkykakku. Positiivista kyllä, että tällä kertaa kelpasi normaalimuotoinen ja -korkuinen kakku, mutta vihertävä kermavaahtopursotus ei kyllä houkuttele luokseen.

Vikan 1-vuotiskakku oli kyllä kaikista tekemistämme kakuista se kaikkein kauhein. Paloautokakku muistuttaa lähinnä Retuperän VPK:n sammutusautoa hieman lässähtäneellä olemuksellaan. Kakkua päällystäessä marsipaani loppui kesken eli auton perä ja toinen puoli oli ilman päällystettä. Hui hai, laitetaan se puoli ikkunaanpäin, niin kukaan ei huomaa mitään.

 

 Jälleen ollaan Tokan ja Vikan yhteissynttäreillä ja Toka sai tällä kertaa traktorikakun. Ai ettekö löydä sitä? No se on tuo vasemmanpuoleinen möhkäle tuossa kuvassa. Mielestäni muistuttaa niin elävästi Jontikkaa, että melkein tekisi mieli hypätä kyytiin ja lähteä pellolle. Eikö?

Ekan 7-vuotissynttäreiden Angry birds-kakusta ei ole kovinkaan paljoa kuvamateriaalia ja ymmärrän kyllä hyvin miksei. Yritin saada kermavaahdosta kirkkaanpunaista elintarvikeväreillä lopputuloksena täysin kummallisenmakuinen haaleanpunainen kermavaahto. Kakku oli tarjolla Ekan kaverisynttäreillä ja nostaessani sitä pöytään, joku vieraista kysyi vakavana: "Mikä toi on?". Tulimme Herkun kanssa siihen tulokseen, että ehkä tällä meidän vihaisella linnulla oli krapula.

Ekan 6-vuotissynttäreille toivomuksena oli saada Star Wars -kakku, minkä johdosta ehdinkin olla jo ihan purjeissa hetken aikaa. Eräs tuttuni kuitenkin tarjoutui tekemään komiulotteisen Darth Vader ukkelin. Hienosta koristeesta huolimatta onnistuin kuitenkin tekemään kakun, joka ei kokonaisuudessaan näytä kovinkaan houkuttelevalta. Kuvakulma on lisäksi äärimmäisen huono, joten edes koriste ei saa ansaitsemaansa oikeutta tässä kuvassa.

Tänä vuonna Tokan ja Vikan toiveena on saada junakakku. Ja perinteitä kunnioittaen aion sen myös toteuttaa, lopputulos jännittää jo kyllä vähän itseänikin. Toisaalta, tuossa lähellä on kyllä konditoriakin..

Pientä viilausta

En voinut laittaa otsikkoon enää mitään olohuoneeseen viittavaa sanaa, ettei joku luule, että tämä muuttuu olohuoneblogiksi. Vielä kuitenkin halusin listata vähän suurimpia partikkeleita, mitä olohuoneeseemme luultavasti päätyy remontin valmistuttua.

Kaksi uutta valaisinta ovat hankintalistan kärjessä. Olohuone on niin iso huone, että kaksi valaisinta ehdottomasti tarvitaan. Nykyisin katosta löytyy kauhea halogeenispottikiskovalo ja roikkuva hieman antiikkiselta vivahtava kynttelikkö. Kivasti sopivat yhteen ja lisäksi tuo kynttelikkö roikkuu niin matalalla, että Herkku on vaarassa aina ohi kävellessään lyödä siihen päänsä.

Siispä olen suunnitellut uusiksi hankinnoiksi jotain alla olevan tyylistä. Talommehan on vanha puutalo ja aika pitkälti itseäni miellyttää maalaisromanttinen sisustustyyli. En halua kuitenkaan ihan täyttä mummola-fiilistä, joten haluan lisätä sisustukseen ihan vähän bling blingiä ja se tulee nyt valaisinten muodossa

Tätä valaisinta saa ainakin Valaisintalosta

Iso, musta sohva on myös mitä todennäköisimmin häätölistalla ja tilalle on ajatellut Ikean Ektorp-kulmasohvaa. Siihen mahtuisimme koko perhe eli se olisi "tilavampi, mutta kuitenkin sirompi ja veisi näin ollen vähemmän tilaa. Valkoinen on väri on kyllä tosi käytännöllinen lapsiperheesseä, mutta ainahan sohvan päälle voi heittää jotain vilttejä suojaksi. Saattaisi kyllä olla järkevämpää hankkia valkoinen nahkasohva.

Telkkatasot ovat eteisestä tuodut kenkätelineenä meillä aiemmin toiminneet Ikean tasot ja ne saavat väistyä tämän Bestå-kaapiston tieltä. Kun olohuoneen peruspartikkelit ovat mahdollisimman simppelit ja ajattomat, voi muilla sisustusjutuilla vähän kikkailla ja luoda erilaista tunnelmaa ilman, että huone muuttuu liian levottomaksi. Daa, tätähän ei varmaan kukaan vielä tiennytkään, mutta ajattelin vaan hieman selitellä, miksi valitsen kotiini täsmälleen samoja huonekaluja, kuin suunnilleen 2,5 miljoonaa muutakin suomalaista.

Nyt puuttuu siis enää lattian maalaus..

Olohuoneen suunnittelu jatkuu

Olohuoneen suunnittelu tässä tapauksessa voisi olla pikemminkin olohuoneen viimeistelyä, kun remontti on jo hyvässä (?) vauhdissa. Ensinnäkin se lattia on kyllä tämän hetken suurin ongelma. Tekemättä sille yhtään mitään, se on silmiinpistävän ruma. Sen kunnostaminen taas on on työlästä. Ei ehkä sen itse toteutuksen kannalta, vaan kaiken muun oheistoiminnan vuoksi; huoneen tyhjentäminen, tavaroiden säilöminen, muiden huoneiden suojaaminen mahdollisen hiomisen ajaksi, arkielämän järjestely siksi aikaa kun olohuone on poissa pelistä. Äh, kuulostaa vaativalta, valkoisen lattian haluan ja sen aion myös saada. En ole maaleihin kovin paljoa perehtynyt, mutta luulisin saavani aikaan toivotun lopputuloksen tällä

Ainakin öljypohjainen maali kuivuu lopulliseen kovuuteen kuukaudessa eli tämä kuivumisaika on myös yksi ongelma. Tosin, muistakseni olen tutkinut aihetta sen verran, että maali on jo muutamassa päivässä riittävän kovaa, että sen päällä voi kävellä ilman jalanjälkien muodostumista. Toisaalta ei tee mieli ottaa sitä riskiä. Hotelliinko täytyy kuukaudeksi muuttaa?

Edellinen omistaja on ollut ilmeisen kiihkeä remontoija, kun on päättänyt liimata kattolistat suoraan kattoon, joten niitä emme ole yrityksistä huolimatta saaneet poistettua. Lattian käsittelyn lopulta valmistuttua, jalkalistaksi tulevat nämä  samat, jotka meiltä löytyy jo eteisestä ja keittiöstä

Korkea ja koristeellinen jalkalista luo tyylikkään ja viimeistellyn vaikutelman. Ja koska jouduin luopumaan koristeellisista kattolistoista, aion panostaa jalkalistoihin. Peitelistat oviin ja ikkunoihin tulevat olemaan kylläkin ihan jotain basic-listaa, koska olohuoneessa on kaksi ikkunaa ja yhteensä neljä erikokoista ovea, joten yhtään koristeellisempi peitelista saattaisi luoda jo liian levottoman tunnelman.

Päätyseinän tapettihan meiltä jo löytyykin ja rullat ovat jossain postauksessa vilahdelleetkin. Tapetti on odotellut vaatekaapin perällä toteutusta jo varmaan valehtelematta vuoden, ehkä se kohta saadaan seinäänkin. Sävyltään tapetti on metallihohtokiiltäväharmaata valkoisilla tehosteilla.

  

Lisäksi pintaremontin osalta yksi suuri ongelmakohta on olohuoneen nurkassa sijaitseva punatiilinen takka. Meille erityisesti talvikuukausina kovin rakas takka edustaa punatiiliverhoilullaan niin jotain mennyttä aika kautta.

 

Alunperin ajattelin takan tuunaamisen toteuttaa esimerkiksi antiikkilaastin avulla. Sitä vaan valkoisen värisenä pintaan ja valmis. Sittemmin kuitenkin sain idean kiiltävästä takasta ja mietin vaihtoehtoa päällystää takka jollain kiiltävällä laatalla. Sen toteuttamiseksi täytyy varmaan konsultoida muuraria tai muuta ammattimiestä. Enhän toki halua, että takka lämmetessään pudottaa ympäriltään kaiken päällysteen. Joka tapauksessa takan tuunaus on jätettävä kesään, koska nyt kun talvikin näyttäisi jälleen saapuneen, on tämä takkarumilus ahkerassa käytössä.

Näihin inspiroiviin (?) tunnelmiin..