Turhat romut pois asap!

Vuoden vaihduttua on hyvä hetki raivata nurkista pois kaikki ylimääräinen. Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt noudattaa periaatetta, etten hanki enää mitään, mitä en oikeasti tarvitse ja se mitä tarvitsen olkoon oikeasti jotain laadukasta ja kestävää, mikä kestää jos ei läpi elämän, niin aika kauan kuitenkin. Parin päivän ajan, olen käynyt nurkkia läpi ja kasannut pois lähtevää tavaraa kasoihin eri puolelle taloa. Samalla olen tuntenut myös sieluni ihan selkeästi puhdistuvan ja tänä aamuna herätessäni tunsin ensimmäisen kerran kevät-innostuksen rinnassa. Kesä tulee!

Uskoisin pärjääväni jatkossa ilman lukion vanhoja kirjoja. Ja ihmetteleekö joku, miksi tämä kirjapino on meidän vessassa? No siksi, että olohuoneen maalausurakan alettua raahasimme kaikki ylimääräiset huonekalut pois olohuoneesta ja esimerkiksi kirjat päätyivät säilytykseen vessaan. Ja sieltä ne päätyvät seuraavaksi kierrätykseen. Kirpputoripöytää en jaksa alkaa puuhailemaan, koska olen todennut tässä viime aikoina, ettei sen urakoiminen ole vaivan arvoista. Siispä jatkossa kannatan Fidaa, Uffia, Kiertokapulaa ja muita mahdollisia tahoja, jotka tarjoavat uusiokäyttöä vanhalle romulleni.

Joskus taannoin iso kirjahylly täynnä kirjoja oli mielestäni tosi kiva juttu, mutta lasten syntymän jälkeen olen huomannut, etten juurikaan jaksa keskittyä kirjojen lukuun. Myös DVD:t päätyvät kierrätykseen, koska Netflixin kaltaisista paikoista saa nykyisin kaiken tarvittavan siltä saralta, eikä enää ole tarvetta hamstrata materiaa kotiin.

Lastenhuoneet ovat onneksi hyvässä kuosissa, sillä aina kun rakkauden hedelmämme lähtevät toisiin koteihinsa, teen rajuja siivousoperaatioita heidän huoneisiinsa. Kahden lapsen jakaessa huoneensa, on erityisen tärkeää, että lelujen määrä pysyy kohtuuden rajoissa. Muutenkin yritän suosia minimalismia myös tässä leluasiassa. Lapset eivät kyllä aina ole samaa mieltä.

Huomenna alan suunnittelemaan olohuoneen remonttia toteutusvaiheeseen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja nyt alkaa kyllästyttää jälleen tämä keskeneräisyys.

Keittiö-kuulumisia

Syksyisen keittiöremontin ja siitä seuranneen remontti- ja sisustusahdistuksen laannuttua keittiö alkaa näyttää vähän enemmän kodin sydämeltä. Erityisesti yläkaapit ilman ovia osoittautuivat jossain määrin virheeksi ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi saattanut olla järkevämpää laittaa niiden tilalle rehelliset avohyllyt, kuin tuollaista välimallia. Avohyllyjen "sisustamisen" suhteen täytyy myös olla tarkkana ja kaaos meillä näyttäytyykin vasta kaapin ovien takaa.

 Keittiön ikkunoihin on vihdoin saatu myös verhot. Verhottomuus jossain vaiheessa kiehtoi, mutta vanhassa puutalossa, jossa vallitsee ainakin jossain määrin maalaisromanttinen tunnelma, alkaa lopulta verhoja kaipaamaan. Ylemmässä kuvassa näkyy metalliset sabluunat, jotka ostin joskus jostain sisustuspuodin alesta. Ne osoittautuivat varsinaisessa käyttötarkoituksessaan äärimmäisen epäkäytännöllisiksi ja päätyivätkin lopulta pannunalusiksi.

Keittiön yleisilme miellyttää. Seuraava muutos keittiön osalta tulee koskemaan vanhaa pirttikalustoa. Nyt se eroaa muun keittiön värimaailmasta ja tyylistä niin paljon, että se sopeutuu ympäristöönsä. Tarvetta olisi kuitenkin isommalle keittiön pöydälle ja haluaisin myös yksittäistuolit. Pirtin penkit kuitenkin vievät tilaa tosi vähän ja siksi tämä malli on toistaiseksi kaikkein toimivin. Luultavasti seuraavaksi paras vaihtoehto on hankkia jonkinlainen sohva seinän viereen ja kalustaa ruokailuryhmä niin lähelle seinää kuin mahdollista.

Pari ongelmakohtaa keittiöön jäi heti remontin aikana ja edelleenkin ne odottavat jonkinlaista ratkaisua. Kyseessä on siis pari tuollaista kaapistojen väliin jäävää rakoa. Periaatteessa helpointa olisi laittaa siististi kalustelevyä eteen ja raot umpeen. Pienen tilan kannalta olisi tehokkaampaa keksiä esimerkiksi jonkinlaisia kiskoja, naulakoita tai mekanismeja näihin rakoihin, jotta jokainen sentti saataisiin hyötykäyttöön. Rakoset ovat alkaneet häiritä silmää ja joku ratkaisu olisi kehiteltävä mahdollisimman pian..

Mieletön vuosi takana, uskomaton edessä..

 Joulu on korjattu pois nurkista. Tänään laitoin tunnelmallisen joulukuusen pakettiin ja kannoin varastoon (no oikeasti Herkku kantoi..). Itse en varsinaisesti uudesta vuodesta ole välittänyt koskaan, mutta aina kuitenkin tuona maagisena hetkenä, jolloin vuosi vaihtuu, pysähtyy miettimään kulunutta vuotta ja suunnittelemaan tulevaa.

Vuosi 2013 on ollut täynnä tunteiden kirjoa laidasta laitaan, mutta meidän perheellemme vuosi on ollut mitä mainioin. Vuoteen on mahtunut remonttia, matkustelua, ystäviä, talon maalausta, pihatöitä, vesirokkoa.. Tuleva vuosi pitää sisällään luultavasti kaikkia noita jo mainitsemiani asioita, paitsi tietysti vesirokkoa, joka on nyt kaikki perheemme jäsenet käynyt läpi.

Remontin osalta paljon on vielä tekemättä, mutta hiljalleen talo ja piha alkavat näyttää meiltä (minulta). Remonttitauko jatkunee vielä sen kolmisen kuukautta, jonka isäni viettää Espanjassa, mutta ehkä sitten huhtikuussa tartumme toimeen entistä idearikkaampana.

Oleellisena uudistuksena edellisiin vuosiin verrattuna on ollut oman blogin perustaminen. Päivittäminen on ollut mukavaa ajankulua, vaikka ajoittain olen kyllä löytänyt itseni pohtimasta, mitä järkeä tässä kaikessa on? No, jääpä ainakin hyvä päiväkirja näistä ruuhkavuosista.

Näihin kullanhohtoisiin tunnelmiin on aika lopettaa tämä vuosi ja jäädä innolla odottamaan tulevaa..Bling bling!

Musta joulu?

 Eilen, katseltuani säätiedotuksia, järkytyin. Jouluaattoon asti ainakin meidän leveysasteilla on luvassa plussakelit ja vesisadetta. Mitä hittoa? Mun joulu on pilalla. Mä haluan valkoisen joulun. No, sitä en taida tänä jouluna saada, mutta kyllä tässä jonkunlaista joulufiilistä on sentään ilmoilla. Olohuoneessa on ainakin aika kiva joulufiilis.

 Olohuonehan on remontin osalta vielä ihan vaiheessa ja tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivatkin, että muun muassa koristelistoja puuttuu sieltä täältä, päätyseinä on edelleen tapetoimatta ja iso, lasinen väliovikin puuttuu makuuhuoneen ja olohuoneen väliltä. Tilannehan on remontin osalta se, että isäni lähti jälleen Espanjan aurinkorannalle äitini kanssa ja näköjään meidän remontin eteneminen on täysin apujoukkojen läsnäolosta kiinni. Ja joulun alla remontointi on lisäksi pyhäinhäväistys. Ei sellaista saa edes ajatella. Kieltämättä sielu on kyllä levännytkin, kun kaikki maali- ja tasoitepurkit on siivottu näkyviltä pois, A-tikkaat on vessan nurkassa ja lattiansuojausmuovirulla on kadonnut. Ensi vuoden puolella on lienee pakko kuitenkin jatkaa puurtamista, jos meinaa valmista saada. Huhtikuussa on pakko jo siirtyä ulkohommiin ja sitten jääkin taas sisäremontit vähemmälle kesän ajaksi.

Meillähän vietetään joulu jo tulevana sunnuntaina. Uusioperheiden ehdoton etu on kyllä, että joulun voi viettää ikäänkuin kahteen kertaan. Tehtiin Herkun kanssa viimeiset lahjahankinnat viikonloppuna; jos mieli on rauhallinen ja seesteinen, niin kannattaa tehdä lauantaipäivän reissu vaikkapa Jumboon. Siellä on seesteisyys katoaa ja hampaiden kiristely on taattua. Onneksi paluumatkan aikana mieli taas tasoittui ja päästiin siis glögin juomisen ohella paketointihommiin. Joulu <3

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itse olen saanut viettää mielestäni vuoden ehdottomasti parasta juhlapyhää parhaassa seurassa, yksin. Herkun ollessa töissä ja lapset maailmalla, olen tyytynyt makaamaan sohvalla (vale)linnanjuhlia katsellen. Olen yrittänyt virittäytyä joulutunnelmiin jo hyvissä ajoin ja tänä vuonna se ei ole ollut edes yhtään vaikeaa. Lumien tultua maahan, tuunasin meidän sisäänkäyntiäkin vähän jouluisemmaksi.. tai ainakin talvisemmaksi..

 Kuvassa näkyvä valkoinen penkki on takapihan terassilta ja siinä istuminen on ankarasti kielletty, koska se räsähti juhannuksena mun ja Herkun alta, kun oltiin syömässä. Etupiha vaan näytti jotenkin tyhjältä ja ankealta ilman penkkiä. Tavoitteena olisi löytää joltain kirpputorilta ihanan patinoitunut puupenkki, jolla voisi pitää kynttilälyhtyjä. Valkoinen penkkihän on siihen tarkoitukseen vähän huono, kun istuinosa on kalteva.

Tunnelmakuvia vielä ulko-oven sisäpuoleltakin. Lasten ollessa poissa, on siistien eteiskuvien saaminen edes teoriassa mahdollista. Muina aikoina eteinen on aivan täynnä koulureppua, työkassia, kenkää, pipoja, hanskoja, haalareita yms.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Joulukalenterit

Blogini on näköjään tahtomattani joutunut pienelle tauolle, joka kuitenkin päättyi nyt. Joulukuu on ihanan inspiroivaa aikaa ja tekee koko ajan mieli askarrella-paskarrella tai leipoa. Luulisi siis, että blogiinkin riittää matskua. Tosin näin amatöörivalokuvaajan näkökulmasta tämä pimeä aika on aika haastavaa. Salama tekee kuvista kamalannäköisiä; en osaa käyttää kunnolla meidän pokkaria, saati järkkäriä. Uudessa puhelimessani sentään on hyvä kamera, joka jotenkin korjaa avuttoman tekemiä virheitä, joten ehkä siirryn käyttämään kokonaan sitä. Puhelimessa on myös se hyvä puoli, että se on koko ajan mukana.

Joulukuu on jo pitkällä, niin on jälleen aika esitellä meidän perheen joulukalenterit. Samat yksilöt ovat tänä vuonna käytössä jo kolmatta kertaa. Tosin pienen tuunauksen jäljiltä.

 Ja tämä kuva on todellakin lavastettu, koska nuo kaikki yllätykset eivät todellakaan voi olla tuolla odottelemassa, että lapset nätisti ottaisivat yhden kerrallaan oikeana päivänä. Ehkä sitten joskus, kun ovat vähän isompia. Nyt tyydymme Herkun kanssa laittamaan yhdet yllätykset jokaiseen kalenteriin ennen nukkumaanmenoa. Aikaisempina vuosina kalenterit olivat lasten omissa huoneissa, mistä aiheutui se, että tonttu aina välillä vähän unohti käydä laittamassa yllätykset. Hajamielinen tonttu saattoi siis käydä vasta koulun jälkeen. Nyt kun kalenterit ovat eteisessä, on meidän aikuistenkin helppo hoitaa hommamme.. Ainakin vielä tonttutarina menee ihan täydestä jopa tokaluokkalaiseen.

Joulupuu on jo rakennettu

 Saattaapi olla, että pikkuisen ajoissa oltiin tämän joulukuusitouhun kanssa, mutta voin selittää. Ensinnäkin kaikki kivat juhlapyhät ovat ohi tosi nopeasti ja parasta on yleensä juuri se odotus. Kaikki lapsemme viettävät tämänkin joulun toisissa kodeissaan, joten meidän täytyy ottaa ilo irti tästä joulua edeltävästä ajasta. Olkoon se siis oikein pitkä. Tiedänkin jo kyllä itseni tuntien kuinka tämä tulee päättymään; luultavasti viimeistään jouluviikolla olen niin täynnä koko joulua, että heitän kaikki jouluiset koristeet pois ja alan odottaa vappua.

Vikan kanssa innostuttiin yhtenä päivänä keräämään pihalta sammalta adventtikynttelikköön. Jäkälää meidän kyllä piti kerätä, mutta voi se tunnistushomma on niin vaikeaa ja ärsyttävää, joten ajattelin lopulta, että otetaan nyt jotain, ettei tavitse ruohoa ja puoliksi maatuneita lehtiä laittaa kynttelikköön. Nuo kävyt on kyllä aika syksyisiä, mutta ne olivat viettäneet automme takarontissa noin kaksi vuotta, niin oli jo aika ottaa ne käyttöön.

Melkein tekisi mieli toivottaa hyvää joulua kaikille, mutta ehkä se menisi jo liian pitkälle, joten toivotan vaan hyvää harmaata, marraskuista päivää kaikille! Minä lähden nyt tekemään piparkakkutaloa Tytön ja Vikan kanssa.