Vanha ikkunanpoka

Keksin joku aika sitten käyttöä sille vanhalle ikkunanpokalle, joka on notkunut makuuhuoneessamme viime kesästä lähtien. Ostin sen alunperin paikalliselta kirpparilta. Olimme siellä Herkun kanssa kiertelemässä kun bongasin mielestäni ihanan löydön, mutta Herkku kielsi jyrkästi ostamasta sitä. Noh, kun äijä lähti töihin ja Hondan takavalot vilahtivat, niin juoksin kieli vyön alla ostamaan ikkunanpokan omakseni.

Makuuhuoneen remontin valmistuttua halusin seinälle jonkun kivan sisustustarran tekstillä. Jonkun idean saatuani olen vähän sellainen heti kaikki tänne-tyyppi ja keksin kirjoittaa kalvotussilla vanhaan ikkunaan jonkun kivan lurituksen.

Uuh, kuinka romanttista. Olisi tietysti voinut keksiä samantien niin pitkän lauseen, että alimmaiseen ruutuunkin olisi riittänyt tekstiä. Nyt siellä komeilee mustavalkokuva meistä. Sen on ottanut laadukas valokuvaaja Ruotsin laivalla ja jos tarkasti katsoisi, niin huomaisin, että muutama GT on alla.

Ikkunahan olisi tarkoitus nostaa seinälle. Nythän se vasta nojailee lattialla seinää vasten. Herkulla kuitenkin on jotain antipatioita ikkunaani kohtaan, koska hän on useista pyynnöistä huolimatta kieltäytynyt kiinnittämästä sitä. Sillä on pakosti joku varhaislapsuudentrauma tästä aiheesta.

Vanha hääkuva hyötykäyttöön

Siis onko joku missannut kaltaiseni kultakimpaleen?! Siis on ja jäljellä on enää vanha hääkuva (ja pari lasta tietty), joka kipeästi huusi hyötykäyttöä. Se oli kuitenkin teknisesti ottaen ihan hyvä kuva, sisällöltään ei enää ihan maunmukainen. Siispä päätin tehdä siitä, tittididiididii, ilmoitustaulun!

Kuinka kätevää! Kuvan päälle on laitettu liitutaulu tarraa, joka tilattu jo aiemmasta postauksesta tutusta Teippitarhasta. Neljän lapsen uusioperheessä on aivan käsittämätön määrä menoja; hammaslääkäriaikaa, neuvolaa, vanhempainiltaa, kokousta yms, että tärkeimmät menot on hyvä kirjata näkyvälle paikalle. Lisäksi olemme Herkun kanssa yhtä hajamielisiä (mutta hyvännäköisiä), joten perusteltu ratkaisu tämä on kyllä. Eipähän tarvitse heittää vanhaa, hyvää hääkuvaa roskiin, mutta ei tarvitse sitä katsellakaan. Yläreunaan kiinnitin hamppunarua ja naulasin taulun kiinni keittiön kuiva-ainekaappiin. Naula tuli tosin kaapinovesta läpi ja Herkku oli hieman vihainen. En kyllä tajua miksi.

Köyhän miehen keittiöremontti

Keittiöremonttia suunniteltaessa olen ollut jo pidemmän aikaa sitä mieltä, että haluan yläkaappien tilalle pelkät avohyllyt. Lähes kaikki, joiden kanssa olen ideoita hautonut, ovat olleet sitä mieltä, että avohyllyt keittiössä on huono idea. Ne keräävät pölyä, astioiden täytyisi olla koko ajan tip-top järjestyksessä, ne aiheuttavat lopulta kolmannen maailmansodan ja pahimmillaan jopa maailmanlopun. No, päätin kuitenkin testata ideaa jo tähän meidän vanhaan keittiöön, joka on todella niin ruma, ettei mikään tee siitä enää kamalammannäköistä. Herkku ruuvasi astiakaapeista ovet irti ja tadaa niistä tuli hyvät!

Valitettavasti näistä kuvista näkyy kokonaisuus tosi huonosti tai ei oikeastaan ollenkaan, mutta en vaan voi kuvata nykyistä keittiötä yhtään laajemmin. Hyllyjen alareunassa on muuten ihanat washi-teipit (vai masking vai miten hitto se nyt meni), mutta joka tapauksessa tuolta tilattu www.teippitarha.fi. Noihin teippeihin olen vähän hurahtanut kyllä.

Kätevää, kun lapset sairastaa, niin on lähes rajattomasti aikaa käpistellä kotona vaikka mitä. Heh heh..

Elämää rupikonna-jengin kanssa

Siis kyllä, vesirokko on rantautunut meille. Ensin sairastui  Toka jokunen aika sitten. Vuoden vanhempina ihmettelimme, mitäs punaisia näppyjä sille on tullut iholle. Ei muuta kuin eskariin. Parin tunnin päästä saimme soiton, jossa kehoitettiin hakemaan vesirokkoinen lapsi kotiin. Muutamassa viikossa sairastui loputkin ipanat ja nyt täällä kökötetään eristyksissä kotona. Ja rikkaiden länsimaiden lapsille tyypillisesti, jouduin näkemään tänään jopa hieman vaivaa saadakseni lapset syömään. Ihme pelleilyä, mutta meille rakennettiin olohuoneeseen välipalakioski, joka tosin toimii ruoka-aikojen ulkopuolella kauppana.

Pula-ajan viirinauha on tehty paperista ja Tiimarin kuvioteipistä

Voi johtua kyllä menustakin, että kioskissa snacky teki kauppansa

Pikku rupikonnat apajilla

Pikaista paranemista meille!
-Riina-

Kevätkylvö

Kuten jo jossain aiemmassa postauksessa mainitsinkin, niin elämä Dymon kanssa on tosiaan lähtenyt vähän käsistä. Se näkyy myös kevätkylvöissä

Siis mä en vaan voi olla kirjoittamatta Dymolla tekstiä vähän joka puolelle. Nuo yllänäkyvät purnukat on kaikki ollut ennen jättikokoisia hernekeittopurkkeja. Vanhempien pelastus on, jos lapset tykkäävät hernarista, koska se hyvää, halpaa, terveellistä ja valmistuu nopeasti. Siispä meillä syödään sitä aika paljon. Tänään viimeksi. Meidän versioon tulee tosin jauhelihaakin. Purkit on suhautettu sinkki-maalilla kivanvärisiksi ja sitten lisätty tosiaan Dymolla teksti. Uuh, nyt vaan odotellaan satoa. Siemenpusseissa (heh heh, ajatus vähän hairahti) luki, että sato on kylvettävissä ulos joskus kesäkuussa, mutta voisin veikata, ettei viljelyinnostukseni kestä niin kauaa..

Samalla teemalla jatketaan myös lastenruokapurkkien parissa. Kuinka käteviä mausteiden säilytysastioita niistä saakaan..

Samanlaista toteutusta olen kyllä nähnyt jonkun muunkin blogissa, en tosin muista kenen.. Eli ihan itsekeksimä idea ei kyllä ole. Muistaakseni joku oli keksinyt maalata purkkien kannet liitutaulumaalilla, jolloin myös kansien päälle voi merkitä, mitä purkki sisältää. Helpottaa oikean purkin löytämistä, jos aikoo säilyttää niitä laatikossa. Meidän kauheassa, remonttia huutaen kaipaavassa keittiössä nämä purkit pidetään ihan vaan hyllyllä. Yhden purkin kannen suihkautin myös sinkki-sprayllä, kun vähän innostuin, mutta lopputulos ei kyllä ole kovin kiva. Tulipahan kokeiltua.

Mutta mä hei niin kyllä tykkään, kun kaikkea jätettä ei tarvitse syytää roskikseen tai roudata kierrätykseen, vaan ne voi uusiokäyttää. Tunnen kuinka mun hiilijalanjälki pienenee.

Pääsiäistuuninkia

Pääsiäinen ja tuunaus eivät nyt sinänsä liity mitenkään toisiinsa, paitsi ehkä siten, että uusin tuunaus tapahtui sattumalta pääsiäisenä. Ensinnäkin pitkäperjantaina vietimme Herkun synttäreitä ja itselleni tyypillisesti suunnitelmat synttäreistä olivat korkealentoiset. Toteutus kuitenkin jäi vakavan PMS-oireilun vuoksi melko vaatimattomaksi. Hyvän osan perjantaista vietinkin sängyssä maaten ja miettien elämän syntyjä syviä ja totesin masentuvani pelkästä ajatuksesta, että kaikki kaupat on kiinni jne.

Sitten kuitenkin päätin, että, damn it, nyt on aika juhlia Herkun syntymää ja Jeesuksen kuolemaa ja päätin leipoa vesirokosta kärsivän Tokan kanssa synttärikakun. Taikinaa on aina pakko tehdä ainakin puolitoista kertaisesti, koska..

Suklaakakkutaikinaan tuli muun muassa 200g sulatettua taloussuklaata ja saman verran voisulaa. Päälle vielä sulatettua valkosuklaata..mmm..

Kokonaisesta kakusta oli vaikea saada hyvää kuvaa, oli sen sen verran juosten kusten kokoonkyhätty, mutta poikkileikkauskuva näyttää kohtalaiselta. Hampaissa rapisevat sydännonparellit jätän kyllä seuraavalla kerralla pois.

Joku aika sitten kävin myös pitkästä aikaa Jumbossa ostamassa vanhanaikaisen Dymon eli sen, jolla saa tehtyä kohokirjoitustarroja. Uumamaa, kun on lähtenyt vähän sen suhteen mopo käsistä. Kaikki mahdolliset säilyketölkit, tonnikalapurkit ja lastenruokapurkit päätyvät pesukoneen kautta kuivauskaappiin odottamaan uusiokäyttötehtäväänsä. Ja niitä muuten kertyy aika paljon..

 Pumpulipuikkoja ei voi säilyttää muualla kuin vanhassa tonnikalapurkissa! Ja jos purkin kyljessä ei olisi tekstiä, niin eihän kukaan arvaisi, mitä siinä pidetään. Joku aika sitten ostin paikallisesta Lidlistä kaksi valmista Creme Bruleeta jälikiruoaksi ja niitä syödessä totesin, että a) en tykkää Creme Bruleesta (ainakaan Lidlin valmisversiosta) ja b) niistä lasipurkeista saisi aivan mahtavat yksityiskohdat vaikka johonkin. Siitä sitten Herkkua hoputtamaan: "Syö nopeasti! Syö nopeasti! Mun täytyy päästä tiskaamaan!" Ja siitä sitten keittiöön loppuillaksi suunnittelemaan ja tuunamaan lasipurkkeja. Ja voi kuinka kätevät niistä tuli vessan hyllylle, niihin mahtuu kerralla ainakin kaksi (ja korkeintaan kolme) hiushärpäkettä.

Vaaterekkiä ja sen semmoista

 Olen jo pidemmän aikaa halunnut makuuhuoneeseen vaaterekkiä. Ihan aidosti oikeasti olen jo pidemmän aikaa halunnut isoa vaate- / pukeutumishuonetta, johon voisi kävellä sisään vaikka alasti ja peloissaan sovittelemaan kaikkia vaatteita. Lisäksi siellä voisi säilyttää vaatteita niin, että ne roikkusivat kivasti esillä, jolloin tulisi käytettyä jotain muitakin vaatteita kuin iänikuisiä legginsejä ja pallokuviotunikaa. Koska pukeutumishuonetta ei kuitenkaan tällä erää ole saatavilla (ellei ahdeta neljää lastamme yhteen ja samaan huoneeseen, mikä toisaalta on kyllä aika houkutteleva ajatus) tyydyn toistaiseksi uuteen vaaterekkiini. Onneksi vaatekokoelmani väritys mukailee harmaa-valkoinen-musta-beige -värikarttaa, niin rekki sisältöineen sopii jopa makuuhuoneemme väritykseen.

 Tällä vaaterekki -systeemillä saan kivasti esille myös kaikki (esimerkiksi etualalla näyvät) vintage-mekot, joista lähes kaikki ovat tällä hetkellä liian pieniä. Vauhdittaa kivasti laihdutuskuuriakin, kun aamulla herätessä näkee kaikki liian pienet mekot. Tai niinhän sitä ainakin voisi kuvitella.

Samalla kertaa olohuoneen lehtiteline muutti makuuhuoneeseen kenkätelineeksi ja asettelin esille kaikki kauniit korkokenkäni, joita käytin silloin joskus. Nykyisin olen vaihtanut hieman mukavampaa malliin; ensin käytin sentää UGGeja, mutta sittemmin siirryin Kuomiin. Joo on rumat, mutta niin kovin hyvät jalalle. Ja sopii suurperheen äidin imagoon ja lookiin.

Vanhemmiten olen huomannut omituisten luonteenpiirteiden lisääntyvät, kuten esimerkiksi kummallinen kiinntymys kenkiin. Näilläkin kengillä on voimakas tunnearvo, jonka vuoksi haluan niiden olevan esillä vähän kuin posliinikissat. Yhdet olen saanut Herkulta, toisiä käytin meidän häissä, kolmansia meidän ensitreffeillä, neljännet ostin shoppailureissulta, joka oli pitkästä aikaa ensimmäinen kerta jne jne. Ja tämmöiset matalat kenkähyllyviritelmät on äärimmäisen käytännöllisiä myös lasten kannalta.

 Sitten ei muutakuin virpojille tervetuloa!