Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi kalenteri

Minullehan kävi silloin taannoin sellainen vahinko eteisessä, että liitutaulutarran sijaan liimasin seinään 40x60 kokoisen palan dc-fixia. Kohta seinässä oli sellainen, että tapetointi ei ollut onnistunut ihan kuin Strömsössä, joten halusin peittää sen kiinteällä ilmoitustaululla. No reisille meni sekin ja lopulta keksin käyttää dc-fix -aluetta post-it-lappu -kalenterin pohjana. Kukkahattutädit väittävät, että toimivan uusioperheen edellytyksenä on luja parisuhde, mutta oikeassa elämässä toimiva, ajantasalla oleva kalenteri menee kaiken edelle.

Hankittuamme uudet kännykät, joissa on synkronoidut kalenterit, emme enää tarvinneet selkeää seinäkalenteria ja värikkäät post- it- laputkin hyppivät liikaa silmille. Seinässä nyt kuitenkin edelleen on se dc-fix -tarra, jota ilman tapetin tuhoamista ei saa pois. Löysinkin sattumalta Weekday Carnival blogista yksinkertaisen kalenteripohjan. Toimii ainakin kivana sisustuselementtinä.

 Sopii ainakin väreihin paremmin ja käy muutenkin hyvin minimalistisempi kalenteri, kun ei tarvitse kaikkia merkintöjä enää seinään rustata

Paljastuksia lasten synttäreistä

Monien muiden äitien tavoin, itselläni on päähänpinttymä lasten synttäreistä: "Mitä enemmän näkee vaivaa lasten synttäritarjottavien eteen, sitä parempi äiti".Juuri tämän ideologian vuoksi meillä perinteisesti lasten synttärijuhlien aatto on kärsimystä, painajaista, raivokohtauksia, hermoromahduksia ja kaikkea muuta samaan kategoriaan kuuluvaa ja kaiken tämän jälkeen lopputuloskin on kaikkea muuta kuin tyydyttävä.

Aihe on ajankohtainen, sillä tulevana sunnuntaina meillä vietetään Tokan 8-vuotis- ja Vikan 4-vuotissynttäreitä. Lisään omia paineitani antamalla lasten päättää, millaisen synttärikakun he haluavat. Tilaukset vaihtelevat kävelevästä kirahvista lentävään astronauttiin ja aina kuitenkin lopulta yritän "aivopestä" lapseni haluamaan peruskahvikakun hillolla ja kermavaahdolla. Aina en kuitenkaan onnistu aivopesussa, enkä kyllä sitten lopulta kakkujen teossakaan.

Kokosin aiheeseen liittyen pienen gallerian lapsiemme synttäreillä tarjotuista kakuista. Repesin itsekin, kun näin tekeleeni ja aiempi "Ihmiset ei enää tänä päivänä oikein tykkää täytekakuista, kun niitä menee niin vähän..."-ajatelmani sai kokonaan uuden merkityksen.

Toka ja Vika ovat molemmat syntyneet tammikuussa ja olemme perinteisesti yhdistäneet heidän synttäreidensä vieton. Viime synttäreilleen sankarikaksikko halusi rekka-autokakun, jonka lava on täynnä karkkeja. Lopputuloksena kahvipöydässä komeili neliönmuotoinen iso möhkäle.

Tytön 1-vuotissynttärikakku näytti suhteellisen normaalilta, mutta se olikin anopin, Herkun ja Tokan yhteinen projekti. Ja hei oikeesti, kuka mies duunaa mutsinsa kanssa kakkuja?

Tytön 2-vuotissynttäreillä luulinkin sitten pääseväni loistamaan prinsessakakullani. Muuten ihan hyvä, mutta helmasta loppui vähän kermavaahtokesken ja kruunuvirityksen jälkeen prinsessa näyttää siltä, kuin olisi juuri läpikäynyt kemoterapian. Lisäksi tätä yhtä valokuvaa lukuunottamatta kaikki muut kuvat oli otettu jotenkin alaviistosta, jolloin kynttilöiden liekki osui prinsessan naamaan muistuttaen lähinnä jonkinlaista kiirastulta. Lämminhenkisiä synttärikuvia siis..

Tytön 3-vuotissynttäreillä innostuin kerroskakuista ja tämä lopputulos olikin yllättävän hyvä. Kakku on ehkä vähän kenollaan, mutta niin on Pisan tornikin. Sokerimassasta tehdyt jättihelmet kakun juurella jäi kyllä muistaakseni aika monelta vieraalta lautasen reunalle.

Kerroskakkusysteemi oli näköjään niin onnistunut, että toteutin kakun samalla periaattella myös Tytön 4-vuotissynttäreille. Edelleen lopputulos ihan kohtuullinen, jos ei huomioida hieman repeillyttä sokerikuorrutetta.

Tokan 5-vuotissynttäreillä oli tarjolla myrkkykakku. Positiivista kyllä, että tällä kertaa kelpasi normaalimuotoinen ja -korkuinen kakku, mutta vihertävä kermavaahtopursotus ei kyllä houkuttele luokseen.

Vikan 1-vuotiskakku oli kyllä kaikista tekemistämme kakuista se kaikkein kauhein. Paloautokakku muistuttaa lähinnä Retuperän VPK:n sammutusautoa hieman lässähtäneellä olemuksellaan. Kakkua päällystäessä marsipaani loppui kesken eli auton perä ja toinen puoli oli ilman päällystettä. Hui hai, laitetaan se puoli ikkunaanpäin, niin kukaan ei huomaa mitään.

 

 Jälleen ollaan Tokan ja Vikan yhteissynttäreillä ja Toka sai tällä kertaa traktorikakun. Ai ettekö löydä sitä? No se on tuo vasemmanpuoleinen möhkäle tuossa kuvassa. Mielestäni muistuttaa niin elävästi Jontikkaa, että melkein tekisi mieli hypätä kyytiin ja lähteä pellolle. Eikö?

Ekan 7-vuotissynttäreiden Angry birds-kakusta ei ole kovinkaan paljoa kuvamateriaalia ja ymmärrän kyllä hyvin miksei. Yritin saada kermavaahdosta kirkkaanpunaista elintarvikeväreillä lopputuloksena täysin kummallisenmakuinen haaleanpunainen kermavaahto. Kakku oli tarjolla Ekan kaverisynttäreillä ja nostaessani sitä pöytään, joku vieraista kysyi vakavana: "Mikä toi on?". Tulimme Herkun kanssa siihen tulokseen, että ehkä tällä meidän vihaisella linnulla oli krapula.

Ekan 6-vuotissynttäreille toivomuksena oli saada Star Wars -kakku, minkä johdosta ehdinkin olla jo ihan purjeissa hetken aikaa. Eräs tuttuni kuitenkin tarjoutui tekemään komiulotteisen Darth Vader ukkelin. Hienosta koristeesta huolimatta onnistuin kuitenkin tekemään kakun, joka ei kokonaisuudessaan näytä kovinkaan houkuttelevalta. Kuvakulma on lisäksi äärimmäisen huono, joten edes koriste ei saa ansaitsemaansa oikeutta tässä kuvassa.

Tänä vuonna Tokan ja Vikan toiveena on saada junakakku. Ja perinteitä kunnioittaen aion sen myös toteuttaa, lopputulos jännittää jo kyllä vähän itseänikin. Toisaalta, tuossa lähellä on kyllä konditoriakin..

Pientä viilausta

En voinut laittaa otsikkoon enää mitään olohuoneeseen viittavaa sanaa, ettei joku luule, että tämä muuttuu olohuoneblogiksi. Vielä kuitenkin halusin listata vähän suurimpia partikkeleita, mitä olohuoneeseemme luultavasti päätyy remontin valmistuttua.

Kaksi uutta valaisinta ovat hankintalistan kärjessä. Olohuone on niin iso huone, että kaksi valaisinta ehdottomasti tarvitaan. Nykyisin katosta löytyy kauhea halogeenispottikiskovalo ja roikkuva hieman antiikkiselta vivahtava kynttelikkö. Kivasti sopivat yhteen ja lisäksi tuo kynttelikkö roikkuu niin matalalla, että Herkku on vaarassa aina ohi kävellessään lyödä siihen päänsä.

Siispä olen suunnitellut uusiksi hankinnoiksi jotain alla olevan tyylistä. Talommehan on vanha puutalo ja aika pitkälti itseäni miellyttää maalaisromanttinen sisustustyyli. En halua kuitenkaan ihan täyttä mummola-fiilistä, joten haluan lisätä sisustukseen ihan vähän bling blingiä ja se tulee nyt valaisinten muodossa

Tätä valaisinta saa ainakin Valaisintalosta

Iso, musta sohva on myös mitä todennäköisimmin häätölistalla ja tilalle on ajatellut Ikean Ektorp-kulmasohvaa. Siihen mahtuisimme koko perhe eli se olisi "tilavampi, mutta kuitenkin sirompi ja veisi näin ollen vähemmän tilaa. Valkoinen on väri on kyllä tosi käytännöllinen lapsiperheesseä, mutta ainahan sohvan päälle voi heittää jotain vilttejä suojaksi. Saattaisi kyllä olla järkevämpää hankkia valkoinen nahkasohva.

Telkkatasot ovat eteisestä tuodut kenkätelineenä meillä aiemmin toiminneet Ikean tasot ja ne saavat väistyä tämän Bestå-kaapiston tieltä. Kun olohuoneen peruspartikkelit ovat mahdollisimman simppelit ja ajattomat, voi muilla sisustusjutuilla vähän kikkailla ja luoda erilaista tunnelmaa ilman, että huone muuttuu liian levottomaksi. Daa, tätähän ei varmaan kukaan vielä tiennytkään, mutta ajattelin vaan hieman selitellä, miksi valitsen kotiini täsmälleen samoja huonekaluja, kuin suunnilleen 2,5 miljoonaa muutakin suomalaista.

Nyt puuttuu siis enää lattian maalaus..

Olohuoneen suunnittelu jatkuu

Olohuoneen suunnittelu tässä tapauksessa voisi olla pikemminkin olohuoneen viimeistelyä, kun remontti on jo hyvässä (?) vauhdissa. Ensinnäkin se lattia on kyllä tämän hetken suurin ongelma. Tekemättä sille yhtään mitään, se on silmiinpistävän ruma. Sen kunnostaminen taas on on työlästä. Ei ehkä sen itse toteutuksen kannalta, vaan kaiken muun oheistoiminnan vuoksi; huoneen tyhjentäminen, tavaroiden säilöminen, muiden huoneiden suojaaminen mahdollisen hiomisen ajaksi, arkielämän järjestely siksi aikaa kun olohuone on poissa pelistä. Äh, kuulostaa vaativalta, valkoisen lattian haluan ja sen aion myös saada. En ole maaleihin kovin paljoa perehtynyt, mutta luulisin saavani aikaan toivotun lopputuloksen tällä

Ainakin öljypohjainen maali kuivuu lopulliseen kovuuteen kuukaudessa eli tämä kuivumisaika on myös yksi ongelma. Tosin, muistakseni olen tutkinut aihetta sen verran, että maali on jo muutamassa päivässä riittävän kovaa, että sen päällä voi kävellä ilman jalanjälkien muodostumista. Toisaalta ei tee mieli ottaa sitä riskiä. Hotelliinko täytyy kuukaudeksi muuttaa?

Edellinen omistaja on ollut ilmeisen kiihkeä remontoija, kun on päättänyt liimata kattolistat suoraan kattoon, joten niitä emme ole yrityksistä huolimatta saaneet poistettua. Lattian käsittelyn lopulta valmistuttua, jalkalistaksi tulevat nämä  samat, jotka meiltä löytyy jo eteisestä ja keittiöstä

Korkea ja koristeellinen jalkalista luo tyylikkään ja viimeistellyn vaikutelman. Ja koska jouduin luopumaan koristeellisista kattolistoista, aion panostaa jalkalistoihin. Peitelistat oviin ja ikkunoihin tulevat olemaan kylläkin ihan jotain basic-listaa, koska olohuoneessa on kaksi ikkunaa ja yhteensä neljä erikokoista ovea, joten yhtään koristeellisempi peitelista saattaisi luoda jo liian levottoman tunnelman.

Päätyseinän tapettihan meiltä jo löytyykin ja rullat ovat jossain postauksessa vilahdelleetkin. Tapetti on odotellut vaatekaapin perällä toteutusta jo varmaan valehtelematta vuoden, ehkä se kohta saadaan seinäänkin. Sävyltään tapetti on metallihohtokiiltäväharmaata valkoisilla tehosteilla.

  

Lisäksi pintaremontin osalta yksi suuri ongelmakohta on olohuoneen nurkassa sijaitseva punatiilinen takka. Meille erityisesti talvikuukausina kovin rakas takka edustaa punatiiliverhoilullaan niin jotain mennyttä aika kautta.

 

Alunperin ajattelin takan tuunaamisen toteuttaa esimerkiksi antiikkilaastin avulla. Sitä vaan valkoisen värisenä pintaan ja valmis. Sittemmin kuitenkin sain idean kiiltävästä takasta ja mietin vaihtoehtoa päällystää takka jollain kiiltävällä laatalla. Sen toteuttamiseksi täytyy varmaan konsultoida muuraria tai muuta ammattimiestä. Enhän toki halua, että takka lämmetessään pudottaa ympäriltään kaiken päällysteen. Joka tapauksessa takan tuunaus on jätettävä kesään, koska nyt kun talvikin näyttäisi jälleen saapuneen, on tämä takkarumilus ahkerassa käytössä.

Näihin inspiroiviin (?) tunnelmiin..

Olohuoneen suunnittelua

Olohuoneemmehan näyttää jo melko kivalta verrattuna lähtötilanteeseen. Nyt onkin hyvä hetki pitää väliarvio siitä, mitä on tehty ja mitä on vielä edessä.

Lähtötilanne

Kuvassa vietetään Tytön 1-vuotissynttäreitä. Olimme juuri muuttaneet ja kantaneet tavaramme talossa jo olleiden tavaroiden sekaan. Olohuoneen seinillä oli vanha, likaisen värinen tapetti, joka oli liimattu seiniin. Koivuparketti on hyväkuntoisenakin ruma ja meillä se oli lisäksi erittäin huonokuntoinen. Olohuoneen ja makuuhuoneen välissä oli rikkinäinen taiteovi ja kaikki koristelistat olivat mäntyä. Siis tarvitseeko enää kertoa enempää.

Muutaman kuukauden asuttuamme olohuone alkoi näyttää hieman inhimillisemmältä, mutta ei läheskään vielä omannäköiseltä. Kahden kodin tavarat oli tuupattu yhteen ja huonekalua sekä muuta tavaraa oli vaikka muille jakaa. Suuriin muutoksiin ei vielä ollut resursseja, sillä pohdimme edelleen vaihtoehtoa talon myymiselle.

Välivaihe

Tyylikäs taiteovi ja mäntyiset listat edelleen paikoillaan. Pintoihin ei olla vielä koskettu myynti-ajatusta silmällä pitäen. Stailausta on koitettu tehdä pelkillä huonekaluilla, mutta melko heikolla menestyksellä kuitenkin. Ahdasta on ja aika rumaakin. Kuvissa vilahtelee muuten myös eteinen, joka joutui muutoskohteeksi ensimmäisenä.

Nyt ollaan päästy toiseen välivaiheeseen. Suurin muutos on jo tapahtunut, mutta loppusilaus vielä puuttuu. Katsellessani näitä ennen-kuvia en voi sanoa olevani muuta kuin tyytyväinen, vaikka paljon on vielä tehtävääkin. Nyt tila tuntuu suuremmalta ja olohuoneessa mahtuu hengittämään.

Seuraavaksi pieni kooste, mitä tullaan vielä tekemään.

 Kuvassa makuuhuoneen ja olohuoneen lattiat. Makuuhuoneisiin, eteiseen ja keittiöön asensimme harmaan antiikkitammi-laminaatin. Jossain vaiheessa aioimme vaihtaa olohuoneen koivuparketin samaiseen laminaattiin, mutta puulattian vaihto laminaattiin olisi saattanut olla jossain määrin järjen köyhyyttä. Tällä hetkellä siis on tarkoitus maalata lattia kiiltävän valkoiseksi. Homma on osoittautunut suunniteltua hankalammaksi lähinnä ajankohdan vuoksi. Nelilapsisessa perheessä meininkiä riittää lähes jokaiselle päivälle. Lapsemme viettävät tosin toisinaan useampia päiviäkin toisissa kodeissaan, mutta nuo lapsettomat ajat olemme toistaiseksi pyhittäneet matkustelulle tai muuten vaan kotona chillailulle. Ehkä sitten kesällä lattian maalaaminen on helpompi järjestää.

 Maalausurakan aloitettuamme raahasimme kaikki huonekalut pois ja siirsimme ruskean Expedit-kirjahyllyn pikkuisten huoneeseen. Olohuoneeseen olemme suunnitelleet hankkivamme toisenlaisen säilytysjärjestelmän, mutta vaihtoehtoja on edelleen muutama. Lisäksi lattian maalaamiseen asti, olemme pyrkineet olla hankkimatta mitään uutta, koska kaikki romut täytyy kuitenkin siirtää tieltä pois. Siispä kaikenlainen irtain säilyy toistaiseksi näissä laatikoissa, joista saikin pinoamalla ihan kivan kokonaisuuden. Spraylla värjätyssä korissa on kaikki torkkupeitot, jotka ainakin iltaisin ovat kovassa käytössä.

 Sohva on ehkä lähdössä, ehkä jäämässä. Iso ja syvä divaanilla varustettu sohva vie paljon tilaa, emmekä mahdu koko perhe siihen yhtä aikaa pötköttämään. Väri ei myöskään enää oikein innosta, vaan pikemminkin iso, musta möykky vie lopunkin valon pimeänä vuodenaikana. Tumma väri on kuitenkin myös plussaa, kuten pestävät päällisetkin, joihin on jo oksennettu ah, niin monta kertaa. Punaviinitahroista puhumattakaan. Sohvan taustaseinälle olen suunnitellut Ikean Lack-hyllyä kolmeen tasoon, mutta en ole tästäkään hankinnasta vielä ihan varma, joten toteutus vielä odotelkoon vuoroaan.

 Telkkatason virkaa toimittaa eteisen vanhat kenkätelineet, jotka saivat väistyä kenkäkaappien tieltä. Päätyseinä on edelleen tapettia vailla, vaikka moneen kertaan on pikkusiskon kanssa ollut tapetointitreffitkin sovittuna. Herkun kanssa yritetään vältellä yhteisiä tapetointihetkiä, koska jostain syystä ne toimivat meillä tosi tehokkaasti riidankylväjinä :)

Ikkunanpoka on kulkenut edestakaisin ja päätynyt lopulta olohuoneen nurkkaan ja sen päällä komeilee edelleen kehystämätön hääkuvamme. Tuohon päätyseinälle olen suunnitellut myös Ikean korkeakiiltoisia kaappeja, jotka toisivat paitsi säilytystilaa, niin toimisivat myös tasona telkkarille. Tällöin olohuoneen värimaailma muuttuisi jälleen astetta  yhdenmukaisemmaksi.

Koristelistoja ja sähköpistokkeiden suojia puuttuu myös sieltä täältä. Olohuoneen ja makuuhuoneen välinen taiteovi sai myös lähtöpassit ja tilalle odotellaan lasiruudullista pariovea. Olohuoneen valaistus on myös hieman ongelmallinen ja suunnittelinkin katon madallusta ja panelointia, jolloin vanhan ja uuden katon väliin saisi kulkemaan uudet sähkösysteemit (kuinka ammatillista kieltä) ja yleisvalaistusta saataisiin paremmaksi.

Turhat romut pois asap!

Vuoden vaihduttua on hyvä hetki raivata nurkista pois kaikki ylimääräinen. Olen jo pidemmän aikaa yrittänyt noudattaa periaatetta, etten hanki enää mitään, mitä en oikeasti tarvitse ja se mitä tarvitsen olkoon oikeasti jotain laadukasta ja kestävää, mikä kestää jos ei läpi elämän, niin aika kauan kuitenkin. Parin päivän ajan, olen käynyt nurkkia läpi ja kasannut pois lähtevää tavaraa kasoihin eri puolelle taloa. Samalla olen tuntenut myös sieluni ihan selkeästi puhdistuvan ja tänä aamuna herätessäni tunsin ensimmäisen kerran kevät-innostuksen rinnassa. Kesä tulee!

Uskoisin pärjääväni jatkossa ilman lukion vanhoja kirjoja. Ja ihmetteleekö joku, miksi tämä kirjapino on meidän vessassa? No siksi, että olohuoneen maalausurakan alettua raahasimme kaikki ylimääräiset huonekalut pois olohuoneesta ja esimerkiksi kirjat päätyivät säilytykseen vessaan. Ja sieltä ne päätyvät seuraavaksi kierrätykseen. Kirpputoripöytää en jaksa alkaa puuhailemaan, koska olen todennut tässä viime aikoina, ettei sen urakoiminen ole vaivan arvoista. Siispä jatkossa kannatan Fidaa, Uffia, Kiertokapulaa ja muita mahdollisia tahoja, jotka tarjoavat uusiokäyttöä vanhalle romulleni.

Joskus taannoin iso kirjahylly täynnä kirjoja oli mielestäni tosi kiva juttu, mutta lasten syntymän jälkeen olen huomannut, etten juurikaan jaksa keskittyä kirjojen lukuun. Myös DVD:t päätyvät kierrätykseen, koska Netflixin kaltaisista paikoista saa nykyisin kaiken tarvittavan siltä saralta, eikä enää ole tarvetta hamstrata materiaa kotiin.

Lastenhuoneet ovat onneksi hyvässä kuosissa, sillä aina kun rakkauden hedelmämme lähtevät toisiin koteihinsa, teen rajuja siivousoperaatioita heidän huoneisiinsa. Kahden lapsen jakaessa huoneensa, on erityisen tärkeää, että lelujen määrä pysyy kohtuuden rajoissa. Muutenkin yritän suosia minimalismia myös tässä leluasiassa. Lapset eivät kyllä aina ole samaa mieltä.

Huomenna alan suunnittelemaan olohuoneen remonttia toteutusvaiheeseen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja nyt alkaa kyllästyttää jälleen tämä keskeneräisyys.

Keittiö-kuulumisia

Syksyisen keittiöremontin ja siitä seuranneen remontti- ja sisustusahdistuksen laannuttua keittiö alkaa näyttää vähän enemmän kodin sydämeltä. Erityisesti yläkaapit ilman ovia osoittautuivat jossain määrin virheeksi ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi saattanut olla järkevämpää laittaa niiden tilalle rehelliset avohyllyt, kuin tuollaista välimallia. Avohyllyjen "sisustamisen" suhteen täytyy myös olla tarkkana ja kaaos meillä näyttäytyykin vasta kaapin ovien takaa.

 Keittiön ikkunoihin on vihdoin saatu myös verhot. Verhottomuus jossain vaiheessa kiehtoi, mutta vanhassa puutalossa, jossa vallitsee ainakin jossain määrin maalaisromanttinen tunnelma, alkaa lopulta verhoja kaipaamaan. Ylemmässä kuvassa näkyy metalliset sabluunat, jotka ostin joskus jostain sisustuspuodin alesta. Ne osoittautuivat varsinaisessa käyttötarkoituksessaan äärimmäisen epäkäytännöllisiksi ja päätyivätkin lopulta pannunalusiksi.

Keittiön yleisilme miellyttää. Seuraava muutos keittiön osalta tulee koskemaan vanhaa pirttikalustoa. Nyt se eroaa muun keittiön värimaailmasta ja tyylistä niin paljon, että se sopeutuu ympäristöönsä. Tarvetta olisi kuitenkin isommalle keittiön pöydälle ja haluaisin myös yksittäistuolit. Pirtin penkit kuitenkin vievät tilaa tosi vähän ja siksi tämä malli on toistaiseksi kaikkein toimivin. Luultavasti seuraavaksi paras vaihtoehto on hankkia jonkinlainen sohva seinän viereen ja kalustaa ruokailuryhmä niin lähelle seinää kuin mahdollista.

Pari ongelmakohtaa keittiöön jäi heti remontin aikana ja edelleenkin ne odottavat jonkinlaista ratkaisua. Kyseessä on siis pari tuollaista kaapistojen väliin jäävää rakoa. Periaatteessa helpointa olisi laittaa siististi kalustelevyä eteen ja raot umpeen. Pienen tilan kannalta olisi tehokkaampaa keksiä esimerkiksi jonkinlaisia kiskoja, naulakoita tai mekanismeja näihin rakoihin, jotta jokainen sentti saataisiin hyötykäyttöön. Rakoset ovat alkaneet häiritä silmää ja joku ratkaisu olisi kehiteltävä mahdollisimman pian..